Minna Rytisalo: Lempi

Sain Minna Rytisalon Lempi (2016, Gummerus) -kirjasta ennakkokappaleen, ja otin kirjan mukaani juhannusmatkalleni. Kirja oli sen verran koukuttava ja mukaansatempaava, että lukaisin kirjan melkein yhdeltä istumalta alusta loppuun, tämä esikoiskirja yllätti kyllä todellakin positiivisesti! 

Kirja kertoo Lempi-nimisestä naisesta, Lapin sodasta ja saksalaisista sotilaista ja näiden suomalaisista tyttöystävistä. Ei hirveän vetävä aihe, noin etukäteen ajatellen. Tai ei ainakaan oma lempiaiheeni. Kun luin tarinaa Lempin elämästä, aloin jo huolestua hieman, että kirja on sellainen tavallinen kotimainen, kolmen sukupolven tarina, jossa isoäidin tekemät päätökset vaikuttavat sitten nykymaailman lapsenlapsiin. Onneksi tarina ei ole suinkaan tällainen, vaan kun Lempi tuli tutuksi, tarinaa alkoikin kertoa Elli, Lempin ja hänen miehensä, Viljamin, palvelustyttö. Ja millainen nainen onkaan tämä kiukkuinen Elli! Täytyy sanoa, että Elli nousi suosikikseni tässä teoksessa - ei sen takia, että hän olisi ollut miellyttävä, vaan sen takia, että Elli yllätti tarinassa melkoisesti, ja hänen lapintaikansa olivat melkoisia! 

Kolmas näkökulma tapahtumiin on Siskon, Lempin siskon. Jokainen nainen kertoo toisen maailmansodan ajoista pohjoisessa Suomessa, mutta jokainen kertoo tarinan omasta näkökulmasta. Lukijana jäin ihmettelemään, mikä versioista olisi se todenmukaisin. Tai no, ehkä sellaista tarinaa, joka olisi totta, ei ole olemassakaan. Jokainen rakentaa itselleen sopivan tarinan. 

Sota-ajan lisäksi teoksessa on ripaus Lapin-taikaa, rakkautta, kostoa, särkyneitä sydämiä. 

Kirjasta on kirjoittanut jo moni, laitan linkin Lumiomenan blogiin. 

Minna Rytisalo: Lempi
2016, Gummerus
230 sivua

Kirja tuo kesäbingosta yhden ruudun: Menneisyyteen sijoittuva kirja

Ismail Kadare: Seuraaja

Albanialaista kirjallisuutta oli hieman vaikea löytää, mutta löysin Ismail Kadaren ja hänen teoksensa Seuraaja (2012, Into). 158-sivuinen tiivis paketti vie Albanian ja Balkanin historiaan, jossa vaietaan ja valehdellaan, juonitaan ja murhataan. 

Henkilö, joka kirjassa nimetään Seuraajaksi, on kuollut joulukuisena yönä. Hänen piti olla Johtajan seuraaja, mistä henkilön nimi. Kirjan tarinassa tutkitaan, oliko kuolema murha vai itsemurha, päädytään siihen, että salaliitto kuulostaa hyvältä. Seuraajan perheen elämä on poliittista: sillä on merkitystä, kenen kanssa tytär menee naimisiin. Kaikenlaisia suhteita ei voi hyväksyä. 

Albanian historiasta löytyy Johtaja Enver Hoxha, joka johti maansa eristäytymispolitiikkaan. Seuraaja löytyy Hoxhan ajan pääministeristä Mehmet Shehusta, jonka väitettiin tehneen itsemurhan, mutta Hoxhan epäiltiin teloittaneen hänet siinä missä monet muutkin johtavassa asemassa olleet henkilöt, jotka horjuttivat tai joiden hän kuvitteli horjuttavan hänen yksinvaltaansa. 

Kadaren teoksessa tällainen epäilysten ja juonittelujen maailma tulee vahvasti esiin, Seuraajan kotona käydään yöllä tekemässä ruumiinavaus, ja kaikkea muuta hämärää kirjassa tapahtuu. Johtaja epäilee kaikkea ja kaikkia. 

Kadaren teos ei ole mikään selvin juoneltaan, siinä on maagisen realismin piirteitä, eikä asioita selvitetä auki. Lukiessa tuntui, ettei minulla ole tarpeeksi etukäteistietoja selvittääkseni kaikki kirjan tapahtumat. Mutta täytyy sanoa, että kirjassa myös tuli paljon tietoa Albanian historiasta, varsin selvästi teoksen alkukappaleissa, joissa kerrottiin, miten Albania on muodostunut. Tämä kirja toi paljon uutta tietoa tuon salaperäisen maan historiasta. Kiinnostamaan jäi, mitä kirjallisuudessa ja maassa mahtaa tapahtua nykyisin? 

Kirja ei ollut helppo lyhykäisyydestään huolimatta, tai ehkä juuri siksi. Jokaisella sivulla piti olla tarkkana, ettei tipahtaisi juonesta. Mielenkiintoinen kirja on varmasti sellaiselle, joka janoaa lisätietoa maasta. 

Ismail Kadare: Seuraaja

2012, Into 

Pasardhësi, 2003

suomentanut Tuula Nevala

158 sivua

Kirja siis EM-kisojen maista Albania ja Lukutoukan kesäbingosta kohtaan Kirja, jonka nimi on yksi sana. 

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä / Kesäbingo

Veera Vaahtera on tullut minulle tutuksi jo kolmesta aiemmasta teoksesta, jotka ovat chick litiä: 

Onnellisesti eksyksissä (2012, Tammi)

Rakkautta vahingossa (2013, Tammi) ja 

Sattumalta sinun (2015, Tammi) 

ovat ihastuttaneet minua, ja tietenkin tartuin myös Vaahteran uusimpaan teokseen Kevyesti kipsissä (2016, Tammi) - ja sanottakoon, että kesä on juuri sopiva ajankohta lukea Vaahteran kevyitä, mutta piirun verran painaviakin teoksia. 

Kevyesti kipsissä -teoksen päähenkilö, Lotta, on lukutoukka, joka kävelee auton alle lukiessaan kirjaa. Kirjassa ollaan siis kipsissä kirjaimellisesti. Sairauslomallaan Lotta viettää parisuhteen osin vilkkaampaa elämää kuin ollessaan ilman kipsiä. Lotalla on kaksikin miestä kierroksessa: toinen kiva kirjanörtti, samanlainen kuin Lotta ja toinen, vilkas sosiaalinen mies, jolla on suuri suku ja paljon ystäviä. 

Kirjan juoni on nopeasti kerrottu: kumpi miehistä viehättää Lottaa enemmän? 

Kirjassa liikutaan yllättäen kirjaston maailmassa, sillä Lotta on työssä kirjastossa, ja hän myös lainaa kirjoja (liikaa) ja lukee lainojaan koko ajan. Kirjaihmiselle tämä kirja on siis viehättävä, ja moni ongelma tuttu: uskaltaako jättää kirjan kesken tai jättääkö sosiaaliset kuviot sikseen, kun on paljon kivempaa jäädä kotiin lukemaan kirjaa omassa rauhassaan. 

Kirjaa oli viehättävä lukea dekkariviikon jälkeen, teksti on lennokasta ja juonenkäänteet tutut ja turvalliset. 

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä

2016, Tammi

243 sivua

Kirjalla aloitan Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingon, josta ruksin kohdan kirja, jossa rakastutaan.