Hyvä talent ja DBDC!

Hienoa, vihdoin joku muukin on sen ymmärtänyt, että syksyä voi torjua Bollywoodilla. 
Nelosen Talent ja Tampereen DBDC näytti hienoa esimerkkiä, miten saada hymy huulille ♥

Kannattaa kokeilla. Silläkin uhalla, että niitä toisia alkaa ärsyttää, kun itseä hymyilyttää. 

DBDC täällä. Ja ehtaa syksyn masennuslääkettä täällä: 

Viimeisin

Aiemmassa postauksessani mainitsin intialaisen talk show'n, joka on supertähti Aamir Khanin houstaama ohjelma. Ohjelmassa on nostettu esiin monta nyky-Intian ongelmaa ja tänään siitä tuli viimeisin osa, joka on myös sarjan viimeinen. 

Ohjelmaa pääsee katsomaan ohjelman kotisivuilta, englanniksi saa tekstityksen, kun sen valitsee kohdasta 'select language'. Olin lopultakin yllättynyt, että ohjelmassa nostettiin esiin ne perimmäiset asiat, jotka minun mielestä estävät Intiaa, tai mitä tahansa toistakin maata, kehittymästä paremmaksi maaksi, paremmaksi sen ihmisille; epätasa-arvo, naisten alistaminen, koulutuksen puute, korruptio ja se, että halutaan nähdä asiat kaikkien muiden ongelmina, ei itseään liikuttavana, vaikka epätasa-arvo vaikuttaa aina ihan jokaiseen maailman ihmiseen. Samalla nämä asiat ovat läheisesti kytköksissä toisiinsa: jos jokaisella olisi yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua ja päästä elämässä eteenpäin, ei olisi tarvetta korruptioon ja samalla, kun itsellä on hyvät mahdollisuudet, on valmis suomaan ne samat mahdollisuudet myös toisille. Tiedän, että tämä on hieman ideologista, sillä vaikka Suomessa meillä pääsääntöisesti on näin: kaikilla yhtäläiset mahdollisuudet elämässä, ei meilläkään eletä vailla ongelmia. Ja kun ihmisiä on 5 miljoonaa, eikä reilut miljardi, niitä ongelmia on jotenkin helpompi hallita. 

Ohjelma käsitteli ongelmia uudesta näkökulmasta. Sanoisin, että positiivisesta näkökulmasta: se esitteli ihmisiä, jotka ovat jo tehneet ongelmille jotain. Esitellyt ihmiset olivat ns. arjen sankareita, jotka oman elämänkokemuksensa vuoksi olivat elätelleet unelmia paremmasta ja ennen kaikkea siitä, että kenenkään toisen ei tarvitsisi enää kokea samaa kuin minkä on itse kokenut. Erityisen vaikutuksen teki Prajwalan perustaja: nainen, joka perusti kodin niille muille naisille, jotka ovat kärsineet maan kaksinaismoralismista ja sen seurauksista. Naiset ovat joutuneet ihmiskaupan uhreiksi ja mukaan prostituutioon. Vaikka Prajwalassa naiset saavat elämänsä takaisin, ei suurempi yhteisö halua silti ottaa heitä takaisin, koska elämä prostituoituna on liannut heidät. Aivan kuin he itse olisivat valinneet osansa. 

Ongelmia ja niiden aiheuttamia suruja on paljon, mutta kuten ohjelmassakin näytettiin, niin paljon kuin pahaa onkin maailmassa, vielä löytyy myös hyvää ja hyviä ihmisiä jokaisesta maailmankolkasta. Silti koen, että on tärkeää tuoda esiin asioita ja jonkun on oltava se, joka ne asiat tuo esiin. Aamir Khan on jo valmiiksi Bollywoodin omatunto, koska hänen elokuvissaankin on käsitelty vaikeita aiheita, joten hän sopii hyvin tähän konseptiin. Ja vaikka hän saakin järjettömän summan rahaa esiintymisestä ohjelmasta, uskon, että tällaisesta ohjelmasta on kuitenkin enemmän positiivista kuin negatiivista seurausta. Jos jollakin on valtaa, on arvostettavaa, että valtansa käyttää tekemällä hyvää, eikä jahtaamalla itseään nuorempia naisia ja rettelöimällä stadionin katsomossa, niin kuin eräät näyttelijät. 

Ja mitäs vaikutusta tällaisella ohjelmalla muuten olisi, jos ei alkaisi miettiä, mitä hyvää voisi omassa elämässään tehdä? Ajatella, vaikka meillä on mahdollisuudet elämässä, avaimet sen kaikkiin osiin, niin jäämme narisemaan ja jahtaamaan sellaisia asioita kuin isompaa asuntoa, uudempaa autoa, litteämpää vatsaa.


En usko, että jokaisen ihmisen maailmassa tarvitsee perustaa sairaaloita, mutta ainakin oman työnsä voi nähdä taas toisessa valossa; ehkä omassa työssä on sittenkin hohtoa, koska siinä (toivottavasti) voi auttaa edes jonkun saamaan omasta elämästä kiinni. 

Dokumentti Nepalista

Punainen jääkaappi

(Journey of a Red Fridge, Serbia 2007)

Nepalissa on 60 000 lasta, jotka toimivat työkseen kantajina. Hari Rai on heistä yksi. Monista muista poiketen hän on onnekas, sillä hän voi käydä koulua. Koulunkäyntinsä hän maksaa toimimalla kantajana. Vaikka poika on nuori, hän on kantanut työkseen raskaita taakkoja jo kolme vuotta. Varsinkin turistien tavaroita kuljetetaan ylös ja alas Himalajan rinteitä. Tällä kertaa työtehtävänä on kantaa valtava punainen jääkaappi vuoren laelta läheiseen kaupunkiin.

Seitsentoistavuotiaalta Hari Railta kestää useita päiviä kantaa turistikeskuksen jääkaappi Himalajan rinteiltä alas Katmanduun korjattavaksi - ja taas takaisin. Dokumentti seuraa Hari Rain matkaa upeissa Himalajan vuoriston maisemissa sekä tutustumme pojan sieluun, ajatuksiin, toiveisiin ja unelmiin. Matkan varrella paljastuu myös paikallisten elämäntapa ja kulttuuri. Perhe, luonto ja uskonto ovat heille kaikki kaikessa.

kertoo YLE.

Piti laittaa tännekin vinkki aivan älyttömän kivasta dokkarista Nepalista. Tässä dokumentissa ei paasata, vaan siinä seurataan sivusta, minkälaista on elämä köyhässä kylässä vuorella. Dokumentista voi oppia vähän nepalia, sillä siinä puhutaan tosi hitaasti. Ja siitä saa myös käsityksen, miksi matkanteko ei ole aina ihan niin nopeaa. Siis, kyllähän tuo jääkaappikin painaa, mutta jokaisen vastaantulevan kanssa pitää pysähtyä juttelemaan - ja syömään - ja katsomaan telkkaria - ja juomaan teetä.

Luin tuon YLE:n antaman kuvauksen ohjelmasta ja kyllä vähän nauratti jo: Dokumentissa jääkaappia tosiaankin kannetaan vuorilta alas, mutta kaupunki on Pokhara, 200 kilometriä Katmandusta länteen. Onkohan sitä dokkaria kukaan katsonut loppuun, sillä jääkaappia ei enää kanneta ylöspäin dokumentin aikana...

Dokumentissa kuvataan myös paljon maisemia, ihania Annapurnan vuoria ja pakko sanoa, että alkoi tehdä mieli ihan älyttömästi noihin maisemiin.

Dokumentti on vielä vähän aikaan (pari vuotta) näkyvissä YLE AREENASSA. Dokumentti kuuluu Kolmas ulottuvuus -sarjaan, josta katsoin myös Rakkautta intialaisittain -dokumentin, joka oli kyllä vähintäänkin outo.

Nämä kuvat Pokharan läheltä, mutta toiselta suunnalta kuin dokumentin reitti.




Ps. Olen näemmä tosi tehokas, alla toinen postaus tältä aamulta: William N:stä.

Erityisiä naisia - ja muuta katsottavaa areenasta

En ole kesän aikana katsonut tv:tä juuri ollenkaan, joten monta ohjelmaa olen missannut, jopa hyviäkin. Nyt kuitenkin flunssassa katselin Areenasta tällaista ohjelmaa, josta ajattelin vinkata. Erityisiä naisia esittelee naisia, jotka ovat olleet merkittäviä omilla aloillaan, Areenassa oli juuri sopivasti Indira Gandhin, Intian ensimmäisen naispääministerin esittely.

Gandhin esittelyn lisäksi ohjelmassa käsitellään Intian historiaa kattavasti 1900-luvun ajalta. Itselläni ainakin koulun historian kurssit jokaisella luokka-asteella olivat kaiken muun kuin Euroopan suhteen kuriositeetteja. Pakistan ja Bangladesh loksahtelevat paikoilleen dokkarin myötä, Gandhin poliittiset päätökset (oikeat ja väärät) esitellään kiinnostavasti ja käsitys Intiasta saa uusia ulottuvuuksia. 

Suosittelen!  

Kuva.

Areenasta vielä viikon ajan.

Edit. Laitan vielä toisen vinkin ja linkin. Tämä on uusinta, Idoli Afganistanista. Erilainen kuva Afganistanista.
Löytyy myöskin Areenasta.