Torstai-iltana pääsin mukaan viettämään WSOY:n kirjallista ensi-iltaa kustantamon uusiin tiloihin Korkeavuorenkadulle. Tilaisuudessa esiteltiin paitsi uudet tilat myös kevään uudet kirjat ja kirjailijat. Itselleni on aina ollut mieluisaa kuunnella kirjailijan itsensä kertovan kirjansa synnystä ja taustoista. Ilta oli lisäksi hienosti rakennettu: kirjoja esiteltiin paitsi haastatteluin myös musiikkiesityksin. Illasta lähdin hymyssä suin ja iloisin mielin: aiemmin listamaani suosikkini tuntuivat entistä kiinnostavammalta ja joitakin uusia kiinnostavia kirjoja löytyi myös kevääksi luettavaksi.
Esikoiskirjailija Virpi Pöyhösen Hän rakastaa minua (3/2013) -teoksen olen jo aiemmin listanut kevään uutuuksista kiinnostaviin ja täytyy lukea -kirjoihin. Aasia-matkaani sopivasti tässä kirjassa seikkaillaan mm. Japanissa. Lastenkirjan aiemmin kirjoittanut Pöyhönen kirjoittaa tässä kirjassa kahden naisen elämästä: naisesta, joka kadottaa käsilaukun ja tytöstä, joka löytää sen. Pöyhönen kirjoittaa myös rakkaudesta, ja rakkauden etsimisestä.
Mooses Mentulan Isän kanssa kahden (3/2013) kuului myös etukäteissuokkeihini. Mentulan teos sijoittuu Pohjois-Suomeen, jossa perheen elämä jähmettyy, kun äiti alkaa kaivata etelään. Silläkin uhalla, että kuulun niihin eteläsuomalai(stunei)siin ihmisiin, joille pohjoinen on tuttu vain kevättalven laskettelukeskuksista (Salla), aion tehdä tuttavuutta Suomen Lapin kanssa. Kirjainten virrassa -blogissa Hannalla on kirjasta tehty traileri, siihen voi tutustua myös youtubessa.
Yllätysnimi itselleni oli Viveca Sten, joka oli illassa kertomassa keväällä suomeksi julkaistavasta jännäristään Sisäpiirissä (5/2013). En ole dekkareiden ystävä, mutta kirjailija kertoi kirjoistaan, urastaan ja itsestään niin kovin innostavasti, että kiinnostuin kuitenkin.
Sten kertoi kirjailijan uran alustaan, kuinka hän kesälomallaan Sandhamissa alkoi merenrannalla kävellessään nähdä selvästi rannalla lojuvan ruumiin, joka on kietoutunut kalaverkkoon, mistä mielikuvasta hän ei päässyt eroon, vaan alkoi kirjoittaa kirjaa Syvissä vesissä. Sten on Ruotsissa menestynyt juristi, mutta päätyi kokopäiväiseksi kirjailijaksi vähän aikaa sitten. Hän kertoo tekevänsä taustatutkimuksen samoilla keinoilla kuin aiemmassa päivätyössään ja esittelevän kirjansa kustantajalle powerpointilla. Kirjailija vaikutti innostuneelta sekä menetelmistään että kirjoistaan, joista ajattelin ensimmäiseksi tutustua hänen ensimmäiseensä. Stenin mukaan hänen dekkareissaan rikosten lisäksi on paljon myös ihmissuhteita, jotka ovat tulleet myös hänen lukijoilleen kovin läheisiksi. Täytyy tutustua Stenin kirjoihin ja henkilöhahmoihin -ja katsoa, alanko itsekin ehdotella henkilöihin muutoksia, kuten Sten kertoi joidenkin lukijoiden tekevän.
Kevään kirjoissa minua kiinnosti myös jo WSOY:n esitteitä lukiessani Sami Rajakylän Pätkärunoilija (5/2013), joka illan esittelyssä vaikutti juuri niin hauskalta kirjalta kuin voi odottaa kirjailijalta, joka esitellään itähelsinkiläisenä autokauppiaana. WSOY:n kevään kirjasanomissa teos esitellään kirjana, joka tuo työläiskirjallisuuden 2010-luvulle. Määritelmä vaatii vielä tarkempaa tutustumista teokseen, jossa päähenkilönä on Kelassa työskentelevä Keijo.
Ilta oli varsin humoristinen paitsi Rajakylän esitellessä kirjaansa myös Miina Supisen Orvokki Leukaluun urakirja (3/2013) -teoksen ollessa esittelyvuorossa. Mikko Kuustonen illan isäntänä oli ihana ja hauska, ja sai tunnelman rennoksi omalla avoimuudellaan. Supisen Orvokki Leukaluun osa tarinoista on ollut Radio Suomen kuunnelmana, osa kirjan tarinoista on uusia, Supisen blogista voi lukea enemmän Leukaluun radiourasta. Jo Liha tottelee kuria -teos oli ainakin itselleni elämys, tuntuu, että Leukaluu voi olla vielä enemmän. Lihiskin nousee elämään uudelleen, näytelmänä Jyväskylässä, kertoi Supinen ja kertoo samaa myös bloginsa uudemmassa päivityksessä.
Katja Kettu oli myös illassa esittelemässä novellikokoelmaansa Jäänsärkijä (3/2013). Kettu on itselleni vielä tutkimatonta aluetta, novellit vaikuttavat kuitenkin kiinnostavilta: niissä seikkaillaan ympäri maailmaa ja novellien maailmat vaikuttavat tarpeeksi oudoilta.
Illan päätti Anja Erämaan esitys Töölönlahti (5/2013) -teoksestaan, joka ei ole enempää eikä vähempää kuin juoksulenkki ympäri Töölönlahden ja halki elämän. Ja tosiaankin, runoissa juoksuun lähtö, peiliin katsominen ja muut arkiset asiat kasvavat elämän filosofiseksei pohdinnaksi. Olin iloinen varsinkin tämän teoksen esittelystä, koska en olisi muuten ollenkaan kiinostunut siitä.
WSOY:n illasta voit lukea lisää Kirjainten virrasta -blogista ja WSOY:lta. WSOY:n uutuudet löytyvät kevään kirjasanomista:
