MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

maanantai 2. toukokuuta 2011

Katleena Kortesuo: Tee itsestäsi brändi


Tämä on niin tätä:
olen päässyt lähikirjastoon riehumaan
i l m a n
lapsiani ja vieläpä auton kanssa. Tuloksena tietenkin se, että mulla on
 i s o ja painava kassi
mitä ihmeellisimpiä kirjoja muistakin kirjahyllyistä kuin siitä, jossa ovat kaikki pikakaunokirjallisuus ja jonka yleensä lasten kanssa viuhtoessa ehtii katsoa läpi puoliksi. 
Tämä nyt kyllä on ihan siitä toiselta puolelta, 
pikatietokirja, mutta kuitenkin. 

Meillä myös harjoitellaan hiirenkorvia korvaavaa käytäntöä: 
post it -lappuja. Toivotaan, että tärkeimmät asiat on löydetty 4-vuotiaan avulla ja opastuksella.  



Ja sitten itse siihen kirjaan.
Katleena Kortesuon Tee itsestäsi brändi (2011, WSOYpro) tarttui mukaan siksi, että jonkun aikaa sitten oli keskustelua itsensä brändäämisestä eräänkin esikoiskirjailijan kohdalla, ja toisekseen tässä kirjassa mainittiin blogit henkilöbrändäyksen kohteena. Tietysti bloggaajana minua kiinnostaa se, miten tehdä omasta blogistani ja itsestäni muista erottuva ja miten lisätä esimerkiksi lukijoita, kommentteja ja näkyvyyttä blogistaniassa.

Nyt, kun minulla on kirjan tiedot luettuna ja omaksuttuna, niin katsotaan, miten käy;
saakohan tästä rahat takaisin, jos lukijatilastot eivät tuplaannu?
Huomasin, että vaalituloksen spekulointi oli saanut pientä aktiivisuutta aikaan blogini suhteen. Anonyymien ikävät kommentit olen aina hylännyt roskikseen, kuten myös Kortesuon kirjassa neuvotaan.
En jaksa välittää toisten pahaaoloa ja negatiivisuutta yleiseen jakoon.

Koska en nyt voi antaa kaikkia kirjan vinkkejä muille, vaan haluan pitää etuni omanani, niin mainitsen muutamia huomioita kirjasta. Mielenkiintoinen asia, jonka Kortesuo nostaa esiin ja jonka olen itsekin huomannut esim. hakiessani työtä, on heti alkuun nimi. Olen vuoden ajan availlut postia "kuka minkäkin viran sai" ja huomannut, että aina viran on saanut joku, jolla on persoonallinen nimi. Tai no, ei aina. Minulla (top vitos -sukunimi) on yksi kokonimikaima Helsingin opettajistossa - on jopa saman alan opettaja, joten joillekin tavisnimisille se työpaikka avautuu kuitenkin. Kortesuo kuitenkin kehottaa sitä, joka haluaa erottautua, miettimään nimeään, koska tusinatavarana ei erotu esimerkiksi google-haussa. No, mä olen opintovuosinani saanut sähköpostia, joka alkoi "olen vastaväittelijäsi ...", vastannut puheluihin, joissa kysytään, olenko se kampaaja, joka oli baarissa eilen ja tietenkin saanut sen kollegan sähköpostit - joten onhan tästä yleisestä nimestä jotain hauskuuttakin ollut.




No, kirjaan takaisin. Kuten jostain luin, tämä kirja ei ehkä osu niiden silmiin, joiden pitäisi opasta lukea. Joskus kauhistuttaa blogimaailma, jossa toimivat viidakon lait: toiset (anonyymit) iskevät ja bloggaaja ei osaa suhtautua eikä suhteuttaa saamaansa palautetta.

Hyvä ohje brändin luojalle, samoin blogin pitäjälle on kirjassa se, että ihmisen persoonallisuus ei saisi rakentua brändin varaan.
Supertähdille tämä on varmasti vaikeampaa, erottaa oma persoona julkisuuden kuvasta, monet ovat seonneet, kun eivät ole sitä osanneet tehdä.
Joidenkin blogistien kohdalla olen huomannut kohtauksia, jotka varmaan johtuvat ainakin osittain siitä, että blogissa ei ole osannut irrottautua siitä omimmista minästään. Kortesuon mukaan tällöin on vaarana, että bloggaaja ei suvaitse toisten mielipiteitä tai ohittaa ne kokonaan (mikä on tietysti eri asia kuin viskata roskiin turhat päänaukomiset), bloggaaja voi alkaa diivailla tai alkaa googlella seurata puheita itsestään. 

Kortesuo antaa myös ohjeita siitä, miten blogin pitäjän pitäisi tehdä suunnitelma samaan tapaan kuin yrityksessä tehdään kehityssuunnitelmaa talouden kasvattamiseen: 
kuinka paljon lukijamäärä kasvaa jne.
Koska blogi on olemassa sen takia, että saa itseään tunnetuksi, 
pitää myös esiintyä omalla nimellä. 
Kuten tuossa aiemmin pohdin, itselläni on kokonimikaimoja niin paljon, että en tiedä, ilahtuisivatko kaikki, jos alkaisin kirjoittaa 'omalla' nimelläni. 
Koen Mari A:n omaksi nimekseni. 
Se myös on oma nimeni, tavallaan. 

Kortesuo mainitsee myös sen, että verkostoituminen on tärkeää blogistaniassa, esimerkiksi lukusuosituksissa on hyvä mainita blogeja, jotka ovat oman aihepiirin blogeja. 
Olen aina välillä miettinyt tätä valikoitumista, että kuka suosittelee ja ketäkin. 
Tietysti välillä tulee olo, että jos omaa blogia ei näy esimerkiksi jonkun toisen kirjoittajan blogilistassa, niin se toinen ei pidä blogiani mainitsemisen arvoisena. 
Olen yrittänyt niellä perisuomalaisen huonommuuden tunteen ja käyn kommentoimassa sitäkin enemmän sen toisen blogin kirjoituksia: jos en näy suosituslistalla, niin näyn sitten kommenttilistoissa ;D

Monta muutakin hyvää ja käyttökelpoista vinkkiä 
Kortesuon kirjassa on. 
En tiedä, mitä mielleyhtymiä sana brändi kenenkin aivojen sopukoissa aikaansaa, mutta joidenkin bloggaajien kohdalla toivoisi, että 
joitakin ohjeita tai ajatuksia blogin suhteen kävisi mielessä. 
Kirjablogeissahan tietysti pärjätään hyvin ilmankin: 
Ei tule mieleen kenenkään blogia, jossa olisi naputtamisen sijaa kirjoittajan itsestään antaman kuvan suhteen. 
Kirjan sanoma on kutakuinkin se, että miten itsestä tehdään blogin avulla tällainen: 


Katleena Kortesuo postaa itse

Ja mulla aiemmin päivällä postaamani teksti Franzénin kirjasta. Käytin siinä tosin teidän toisten tekstejä hyväkseni, kun mun oli jotenkin niin vaikea keksiä mitenkään sanottavaa siitä kirjasta.


  



8 kommenttia:

  1. Voi, tämähän vaikuttaa kiinnostavalta. Minua ei toistaiseksi ole kannustanut bloggaamiseen brändin rakentelu, mutta kaiken kaikkiaan hyviä vinkkejä ja ajattelemisen aihetta Kortesuon kirjassa varmasti on. MIetin itse ihan blogini alkumetreillä, miten ja mitä blogiin pitää, kannattaa, tulee, voi kirjoittaa, ja mikä sopii minulle. En ole oikein vieläkään löytänyt kunnolla omaa tyyliäni, vaikka kirjoittaminen onkin jo helpottunut alusta.

    Kiitos tämän kirjan jakamisesta kanssamme! :-)

    VastaaPoista
  2. Paula, kiinnostava näin ihan tavisbloggarinkin näkokulmasta, vaikka ei siis ole sen kummempia urasuunnitelmia. Lukijat muodostavat kuitenkin kuvaa bloggaajasta, ja onhan se ihan kiva yrittää antaa fiksu vaikutelma, kun joskus kadulla tulee vastaan niitä, jotka tunnistavat ;D

    VastaaPoista
  3. Kiva postaus mielenkiintoisesta kirjasta. Minulle oman brändin rakentaminen on ollut ajankohtaista aikoinaan CV:tä rakentaessani. Enää en koe sitä henkilökohtaisessa elämässäni ajankohtaiseksi asiaksi, mutta kirjoituksesi herätti kiinnostavia ajatuksia liittyen tähän blogimaailmaan. Haluan pysyä aika lailla anonyyminä itse ja sen takia blogini brändäys ei välttämättä voisi edes parhaalla mahdollisella tavalla toteutua kohdallani.

    Olen mielenkiinnolla seurannut myös tuota ilmiötä, että jotkut blogien pitäjistä hermostuvat aivan kamalasti tietynlaisista kommenteista. Mietinkin usein, että ovatko nämä blogien pitäjät juuri niitä henkilöitä työelämässäkin, jotka eivät suvaitse minkäänlaista arvostelua, mielipiteiden vaihtoa ja ylipäätään konfliktitilanteita. Joka tapauksessa mielenkiintoinen maailma on tämä blogimaailma.

    VastaaPoista
  4. A W: riippuu tietenkin työstä, miten tärkeää on oman brändin merkitys: Kortesuohan myy tavallaan omaa osaamistaan ja siitä tuo lähtökohta. Anonyymiyshän on se toinen valinta blogimaailmassa, tavallaan anonyymitkin mainostaa omilla kirjoituksillaan ja kuvillaan sitä omaa blogiaan. Kysyä toki sopii, että pitääkö maailmassa aina myydä ja markkinoida jotain. Pääasiallisestihan kirjoittaminen on vain kivaa ja bloggaaminen sen takia hauskaa, että voi kirjoittaa.

    Mä en ymmärrä, miksi sitä pientä kuraa ei voi vain ylittää. Nämä kirjablogit ovat pitkälti säästyneet hyökkäyksiltä, mutta joissain piireissä pahansuopuus tuntuu elävän.

    VastaaPoista
  5. Kiinnostavaa. Ja niin nykyaikaista, siis tää ajatus brändin rakentamisesta. Mietin just samaa eli että pitääkö aina myydä ja markkinoida. Minusta ainakin kirjoittaminen ylipäätään ja erityisesti kirjoista on palkitsevaa. Ja on niin mukavaa löytää täältä blogimaailmasta muitakin kirjoihin hurahtaneita. Ehkä olen vielä niin uusi näissä ympyröissä, tai sitten vaan niin sinisilmäinen maalaistyttö, etten ole vielä törmännyt ristiriitoihin (tai sitten kirjablogeissa ei kuran heittoa harrasteta).

    CV:ssä tosiaan joutuu itseään brändäämään. Jos osaa kirjoittaa hyvin ja muista erottuvalla tavalla auki omat vahvuutensa ja osaamisensa, on vahvoilla. Näitä just olen itse joutunut paljon miettimään, kun epätoivon vimmalla yritän saada töitä...

    VastaaPoista
  6. Kiitos mielenkiintoisesta kirjaesittelystä! Pitääpä laittaa korvan taa, jos vaikka osuisi tämä opus eteen jossain. Mielenkiintoisia näkökulmia. Syksyllä aloitin oman blogini melkoisen hätäiseen, ja olisin antanut sille jonkin runollisemman nimen, jos olisin tajunnut vähänkään miettiä. Enää en kuitankaan halua nimeä muuttaa. Omalla nimelläni päätin alusta asti esiintyä, koska kirjoitan harrastusmielessä kirja-arvioita myös paikalliseen lehteen. Mielestäni on tässä tapauksessa reilua kertoa, kuka on. Toisaalta ymmärrän anonymiuden loistavasti varsinaisen ammattini takia (joka taitaa olla sama kuin sinulla?), koska sillä puolella on kura alkanut todella lentää parina viime vuonna. Toistaiseksi blogini on kuitenkin ollut siltä suojassa.
    Nimestä brändinä tuli mieleen Ruben Stiller, joka joskus sanoi, että ainakin hänelle on ollut todella paljon hyötyä erikoselta kalskahtavasta nimestä uran alkuvaiheissa. Pitäisikö siis vaihtaa nimeään, jos on vanhemmiltaan ja puolisoltaan saanut näinkin tylsän ja perisuomalaisen nimen? Onneksi on jo työpaikka!
    Muutenkaan en ajatellut mitään julkisuutta, kun aloitin blogin, enkä tavoittele sitä vieläkään, vaikka onkin tosi ihanaa, kun huomaa jonkun piipahtaneen omilla sivuillaan :)Toivon laillasi, että nyt kutakuinkin tolkun ihmisen kirjoissa kulkisin blogista huolimatta!

    VastaaPoista
  7. Kiinnostava postaus, kiva kun käsittelit juuri noita blogimaailman juttuja kirjan kautta. Brändäys sanana nostattaa hieman karvoja pystyyn, se ei vaan ole minun maailmaani...

    Olen yleensä se viides(kymmenes) bloggaaja, joka kirjoittaa jostain kirjasta (en yleensä osta enkä varaile uutuuksia vaan luen sitä, mitä kirjastosta vastaan tulee). Saankin sitten linkittää muiden arvioita oikein urakalla :). Mielellään linkitän kaikki blogiarviot, jotka helposti löydän, vaikka toiset arviot ovat joskus paneutuneempia kuin toiset.

    Minullakaan ei ole vielä blogiluettelossani kaikkia niitä blogeja, joiden lukijaraadissa olen - uusimmat suosikit pitäisi taas käydä ulkoasu-toiminnon kautta lisäämässä listaan. Eli joskus linkittöminen blogiluetteloon vain unohtuu, vaikka seuraisikin ko. blogia ja jopa linkittäisi sieltä yksittäisiä arvioita.

    VastaaPoista
  8. Anna E: joo, välillä on hyvä erottautua ihan vaikka näin epäkaupallisten kirjablogienkin piirissä. JOskus on hankalaa, jos kaikki lukevat samoja kirjoja, muistaa kuka kukin on. CV:ssä mä olen kanssa aika onneton, jotenkin olen huomannut myös muutosta työnhaussa ja työpaikoilla itsensä esiintuomisessa: itseäni myöhemmin yliopistonsa käyneet osaavat jotenkin paremmin markkinoinnin. Tai siltä se ehkä vain tuntuu...

    Kirsi: joillakin blogisteilla huomaa kyllä olevan tällaista luontaista (vai harkittua?) kykyä postaamiseen ja itsensä brändäämiseen. Tuo nimiasia on kyllä jännä: jotkut blogit jäävät mieleen jo erikoisen nimensä ansiosta. Olisi pitänyt miettiä itsekin asiaa. Kortesuon oppeja on sentään tuo nimeni A. =) Tärkeäähän on toetysti tehdä ne omat lähtökohdat ja tavoitteet selviksi: se, että blogia käy joku lukemassa, on jo yksi tavoite ;D

    Emäntä: joo, vähänhän se sana soi pahasti, mutta jokainen luo sitä kuvaa, mikä itsestään tulee toisille. Sama asia, mutta blogimaailmassa ehkä on kuitenkin hyvä erottaa blogiminä ja oikea minä? Tai ainakin miettiä ne asiat, joista on itsestään valmis luovuttamaan blogiin.

    Joo, tuo unohtelu on paha juttu. Mä joko lisään uuden blogin listaan heti, tai sitten unohdan. Joskus laitan koneeni suosikkeihin ja löydän sieltä.

    VastaaPoista