Päätin taas pitkästä aikaa aloittaa Bollywood-kauteni. En ihan jatkuvasti katsele bollywoodia, koska on välimatkaa leffateattereihin, jotka esittäisivät filmejä ja koska en hirveän hyvin tiedä, mitä kannattaisi katsoa. Tähän asti mulla on ollut johtotähtenä SRK, jonka leffat olen katsellut läpi (pariin kertaan).
Löysin nettiä selailtuani erään paikan, josta pääsin leffojen (hyvien) makuun (myöhemmin tästä lisää) ja löysinkin suositukset pariin leffaan, joista etsin, löysin ja katsoin tänään Mumbai Diaries (tai Dhobi Ghat) -leffan. Olen aivan ihmeissäni ja ihastuksissani: Tämä leffa olisi menestys missä tahansa länsimaassa: Euroopassa tai USA:ssa. Ei mikään yllätys siis, että leffa on ollut Amerikan markkinoilla ja toisaalta, se on tehtykin juuri meidän länsimaisten makuun, eikä ole perinteinen bollywood-leffa ollenkaan. Tästä puuttuu musiikki, tanssi - ja kesto. Ja pakko sanoa, että onhan se nyt vähän Slumdogin tyylinen: sijoittuu Mumbaihin, keskittyy näyttämään ja esittelemään kaupunkia, ilmaisemaan Intian eriarvoisuuden ja kauniita intialaisia näyttelijöitä. Mutta ilman enempiä pohdintoja siitä, että onko tämä nyt liian vähän bollywoodia ja liian paljon länsimaista leffaa, on pakko sanoa, että tämä leffa on todella upea.
*****
No, mutta leffaan.
Tapahtumapaikka on siis Mumbai, jonne Shai (Monica Dogra) on tullut vierailulle. Hän on intialainen yläluokkalainen nuori nainen, joka työskentelee USA:ssa pankissa. Shai tapaa Arunin (Aamir Khan), joka on taiteilija - tämän taidenäyttelyssä. Heillä on yhden yön suhde, jonka jälkeen Arun ei näytä kaipaavan seuraa enää. Shai tapaa Munnan (Prateik Babbar), kun tämä tuo Shain likaisia vaatteita, jotka on pessyt. Munna on siis dhobi eli lihaskäyttöinen pesulanpoika. Munna haaveilee pääsevänsä bollywoodiin näyttelijäksi, ja pyytää Shaita ottamaan kuvia hänestä, lähetettäväksi filmintekijöille. Munna bodaa asunnossaan, joka sijaitsee slummissa ja korjailee kattoa, joka vuotaa vesisateessa. Shai ja Munna kohtaavat Shain (vanhempien) asunnossa, jossa palvelijat hyörivät ja myöhemmin varoittavat, että Shain ja Munnan suhde on sopimaton.
Shai haluaa kuitenkin nähdä vielä Arunin ja tajuttuaan, että Munna vie myös Arunin pyykit, pyytää tätä näyttämään Arunin uuden asunnon (Arun siis muuttaa juurikin yhteisen yön jälkeen uuteen asuntoon). Shai ystävystyy Munnan kanssa, haaveilee Arunista - ja filimiyleisön iloksi kuvaa ja kiertää Arunin kanssa pitkin Mumbain katuja. Useinhan bollywood-leffoissa tehdään nimenomaan niin päin, että niissä miljöö on joku eurooppalainen, amerikkalainen tai australialainen suurkaupunki, jota näytetään filmiyleisölle, joka tallaa intialaisen kaupungin (tai maaseudun) katuja. Mumbai Diaries on käännetty tässä toisinpäin: esittelemään meille Mumbaita, tai tiettyjä osia siitä (eikä nyt liikuta koko aika slummeissa). Meri on keskeinen teema leffassa - ja itse asiassa leffa alkaakin tällä teemalla.
Kuva.
Sillä aikaa kun Shai etsii Arunia, Arun maalaa uusia teoksia. Hän saa inspiraationsa Yasmin-nimiseltä henkilöltä, joka juttelee hänelle videofilmien välityksellä. Arun löysi filmit muutettuaan uuteen asuntoon, eikä voi vastustaa niiden katsomista: iloinen Mumbaihin muuttanut maalaistyttö Yasmin on aluksi onnellinen vasta vihitty aviovaimo, mutta muuttuu filmi filmiltä surullisemmaksi. Arunille selviää samaan aikaan filmin katsojan kanssa, mitä Yasminille tapahtui.
Kuva.
Leffan päätähti on intialaisille varmaankin Aamir Khan, joka on bollywoodin oman tiensä kulkija. Edellisessä leffassa Khan otti kantaa yliopisto-opintoihin, joissa kuuliainen opiskelija osaa sen, minkä professori opiskelijan päähän laittaa, eikä kyseenalaista eikä keksi mitään uutta. Aiempia leffoja en ole nähnyt, mutta ne ovat kaikki olleet (tietysti) supermenestyneitä. Khan on naimisissa Kiran Raon kanssa, joka on myös ohjannut leffan.
Kuva.
Leffasta pidin pidin ja pidin. Kaikenlaisen mittapuun mukaan - oli se sitten minkämaalainen tahansa - se oli vain niin järkyttävän hyvä. Tästä tuli mieleen vähän Lost in Translation, jossa ihmiset kiertävät kaupunkia kohtaamatta oikein ketään ja kokevat kuitenkin suuria tunteita: rakastumista, ystävyyttä, luottamusta, jätetyksi tulemista. Toisesta välittämistä, ilman että toisen välttämättä kohtaa fyysisesti ollenkaan. Ihmistarinoita, jotka leijuvat ilmassa ja ihmisiä, jotka sattumanvaraisesti kohtaavat toisensa.
Ja mikä parasta, leffa tyrmistyttää lopussa aivan täysin.
*****
Voi että, toivoisin, että Suomeenkin päästettäisiin jotain tällaista leffateattereihin harry pottereiden ja väinö linnojen uusintojen väliin. Ehkä Rakkautta & Anarkiaa -festari tuo jonkun intialaistuotannon Suomeen taas. Itse olen aivan ällikällä lyöty tämän leffan jälkeen: bollywood jaksaa yllättää!
Suosittelen!
| Directed by | Kiran Rao |
|---|---|
| Produced by | Aamir Khan Kiran Rao |
| Story by | Kiran Rao |
| Starring | Aamir Khan Prateik Babbar Monica Dogra Kriti Malhotra |
| Release date | 21 January 2011 |
| Running time | 95 minutes |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti