MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Hannu Vuorio: Isän poika


Hannu Vuorion Isän poika (2012, Like) liikkuu samoissa teemoissa kuin aiemmin viikolla lukemani kirjat, paitsi että Vuorio kirjoittaa rikoskirjallisuutta. Helsingin Vallilassa/ Käpylässä liikkuu murhaaja, jonka uhriksi valikoituvat maahanmuuttajat.

Habib Ray on intialainen mies, joka asuu Oulunkylässä ja käy Kampissa ravintolassa töissä. Ray haaveilee oman ravintolan perustamisesta ja käy neuvotteluja välittäjän kanssa Kurviin sijoittuvasta paikasta. Kotona hän tekee intialaista ruokaa, mikä ärsyttää naapureita niin, että sekä Ray että hänen vaimonsa joutuvat naapureiden haukkumisen kohteeksi rappukäytävässä. Kodin ikkunasta heiteään kivi, mutta se ei vielä riitä. Ray kohtaa kotiovella asemiehen, jota Rayn intialaisuus ärsyttää aivan liikaa. 

Abdi on somalialainen poika, joka käy Vallilan ammattioppilaitosta. Iltaisin hän liikkuu nuorisotalolla ja yrittää iskeä Leilaa. Abdi joutuu muiden nuorten kanssa kahnauksiin aina joskus, mutta ei hän ole mikään rikollinen. Silti Abdin somalialaisuus ärsyttää erästä henkilöä, joka seuraa Abdia ja kaivaa aseensa esiin.

Poliisilaitoksella mietitään, uskaltaisiko tapauksista puhua maahanmuuttajiin kohdistuvana murha-aaltona. Sama asia pohdiskeluttaa myös eläkeläismiehiä, jotka kokoontuvat Karjala-talolla Käpylässä. Miksi molemmat surmatut miehet asuvat samoissa taloissa kuin Korhonen, Mäkinen, Virtanen ja Nieminen?

"Ette taida pitää maahanmuuttajista?"
"Minulla ei ole mitään heitä vastaan niin kauan kuin he tekevät töitä eivätkä elä toisten kustannuksella, mutta jos suoraan sanotaan, niin vapaamatkustajista en pidä. Suomessa riittää autettavia omasta takaa." 

  
Kirjassa seurataan myös erään Arkadi Simenovin, viron venäläisen, elämää. Ehtivätkö poliisit tai eläkeläismiehet selvittää murhaajan ennen kuin tappaja saavuttaa Simenovin?  Uhkausviesti kolmannesta murhasta saapuu poliisin sähköpostiin. Eikä murhaaja ole niin suvaitsevainen kuin eläkeläismiehet puheissaan: Habib Ray ja Arkadi Simenov elättävät oman perheensä omalla työllään, josta maksavat veronsa Suomen valtiolle. 

Kirjassa ei ole oikeastaan mitään uutta ja merkittävää maahanmuuttaja-aiheesta kotimaiseen kirjallisuuteen, paitsi että puheet ovat muuttuneet teoiksi. Kirjassa murhaajaksi osoittautuu vähän reppana henkilö, joka käy kapakoissa, eikä saa elämäänsä raiteille. Kirjassa maahanmuuttajien vastustajat ovat huolissaan siitä, voittaako curryn haju maksalaatikon ja hernekeiton tuoksun rappukäytävissä ja siitä, värittyykö suomalainen valkoisuus muilla väreillä.

Mitä tapahtuisi, kun maahanmuuttajia tulisi aina vain lisää? Muuttuisiko Helsinki kokonaisuudessaan samanlaiseksi kielten, rotujen, uskontojen ja pyrkimysten sekamelskaksi kuin Hämeentien alkupää


Maahanamuuttajat sen sijaan ovat perheellisiä, työssä käyviä, omasta yrityksestä haaveilevia henkilöitä, eli ei uutta tälläkään rintamalla. 

Vuorio on vuonna 1941 syntynyt helsinkiläinen kirjailija, joka on kirjoittanut reilut kymmenen dekkaria, jotka sijoittuvat Helsinkiin. Vuorio on toiminut myös toimittajana ja kriitikkona. 

Kirjassa minua jäivät mietityttämään jotkin nimiasiat. Vallilan ammattikoulu on vuonna -99 tullut osaksi Heltechiä (vuoden 2013 alusta Stadin ammattiopisto), kirjassa se kulkee nimellä Vallilan ammattioppilaitos (varmasti myös monen ihmisen puheessa kulkee samannimisenä, mutta mietin, että voisiko se olla kirjassa kuitenkin omannimisensä?). Habib Rayn nimessä taas on muslimietunimi ja hindusukunimi yhdistettynä, mikä oli hieman omituista, kun nimiä olisi molemmissa uskontokunnissa paljon tarjolla. Sellaisia, jotka ovat selvästi hindu- tai musliminimiä.

No, mutta tämä kirja ei oikeastaan ihastuttanut eikä vihastuttanut. Se toisti lähinnä niitä kommentteja, joita keskustelupalstoilla on ollut tarjolla parin vuoden ajan. Rasistisen näkökulman ristiriitaisuuden tämäkin kirja toi taas esiin: kun jahdataan maahanmuuttajia, niin eipä ole väliä sillä, onko mamu sellainen toisten rahoilla elävä; jahdatuksi joutuvat nekin, jotka käyvät töissä ja maksavat veroja yhteiseen hyvään.


Hannu Vuorio: Isän poika 
2012, Like
311 sivua

Kirjalla osallistun myös maakunta-haasteeseen, tämä kirja kuuluu selvästi maakuntaan Uusimaa ja kaupunkiin Helsinki.

4 kommenttia:

  1. Ihan pikkuisen samantyyppisen aiheen omaava Kolibri voisi olla parempi? Aion tutustua Hiekkapellon teokseen ja tämä oli ? -listallani, mutta taidanpa jättää väliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolibri alkoikin juuri kiinnostaa. Kävin googlaamassa ja luin ensimmäisen arvion, joka silmiin osui kirjasta. Jännää, ettei siinäkään vaikuttaisi olevan mitään ns. uutta. Tosin en nyt tiedä, mitä uutta kaipaan, mutta siis ehkä jotain muuta kuin kotijoukkojaan pelkäävä kurdityttö...

      Parasta Vuorion kirjassa oli ehkä se, että siinä likuttiin Vallila-Käpylä-Viikki-akselilla, mikä reitti on mulle tuttu =) Murhaaja selvisi kyllä aika nopsaan kirjassa.

      Poista
  2. Ovatko nämä Vuorion dekkarit kirjasarjaa vai itsenäisiä romaaneja? Periaatteessa voisi kiinnostaa (eniten ehkä Helsingin takia), vaikkei siinä nähtävästi mitään uutta olekaan. ;)

    Annikan kommenttiin viitaten, luen sitä Kolibria juuri. Se vaikuttaa tosi lupaavalta, mutta toistaiseksi rasismin suhteen ei ole esiintynyt mitään uusia näkökulmia, vaan niitä samoja ennakkoluuloja (tulee tänne ja vie meidän tyät jne.). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsin, että Vuorion kirjoissa vaihtuvat päähenkilöt, täältä lisää Vuorion kirjoista:
      http://www.kirjasampo.fi/fi/node/315

      Näemmä maahanmuuttajat/skinit ovat olleet aiemmissakin kirjoissa esillä.

      Kolibri alkoi kiinnostaa nyt, Hiekkapeltohan on ollut töissä maahanmuuttajien opettajana =) Mutta ainakaan kirjaesittelyssä en huomaa mitään uutta Hiekkapellonkaan kirjasta. Varmaan luen sen jossain vaiheessa kuitenkin.

      Poista