Marina Lewycka: Muu maa mansikka?

Nyt tuli luettua niin ajankohtainen kirja, että itseänikin ihmetyttää. Marina Lewyckan Muu maa mansikka? (2008, Sammakko) edustaa EM-kisahaasteessa Ukrainaa, josta kirjailijan vanhemmat ovat kotoisin. Lewycka on syntynyt  vuonna 1947 Saksassa pakolaisleirillä, josta perhe muutti Iso-Britanniaan. Lewycka on siis brittiläinen kirjailija, mutta koska muutenkin halusin lukea hänen teoksiaan, joutuu hän nyt hieman teennäisesti olemaan ukrainalainen. Lisäksi hän kirjoittaa mm. ukrainalaisista siirtotyöläisistä, joten jotain Ukrainastakin opin tämän kirjan avulla. 

Lewyckan teoksen päähenkilöt ovat Britteihin tulleet malawilainen Emanuel, ukrainalainen Irina ja Andri ja joukko muita laittomasti tai laillisesti maahan tulleita siirtotyöläisiä. He kohtaavat toisensa mansikkaviljelmällä, jossa ovat työssä, jossa ansaitsevat mansikkapellolla enemmän kuin kotimaansa opettajat ja lääkärit. Toisaalta on myös Britteihin tulleita kiinalaisia nuoria, jotka haaveilevat opinnoista Englannissa, mutta joutuvat tekemään töitä elättääkseen itsensä. 

Kaikki pitäisi siis olla hyvin, koska mansikat tulevat poimituksi ja myyntiin, ulkomaalaiset työläiset ansaitsevat hyvin. Mutta työläisten kannalta kaikki ei ole sitä, mitä on luvattu ja he huomaavat hyvin pian, että se, mitä on luvattu, ei pidäkään paikkaansa. Suuri osa palkasta menee kuluihin: majoitukseen, ruokaan, veroihin ja muihin pakollisiin kustannuksiin, joita ei välttämättä edes oikeasti ole. Kauniilla, nuorilla tytöillä on myös vaarana joutua muihin töihin, niin kuin Irinan uhka käydä. 

Ja mitä haittaa kaikesta on briteille? No se, että he eivät pääse itse poimimaan marjoja ja ansaitsemaan? Ainakaan Suomessa ei ole paljon tunkua ollut mansikkatöihin paikallisella väestöllä, joten kantaväestö tuntuu voittavan. Ainoaksi häviäjäksi tuntuu jäävän se, joka kotimaassaankin häviää. 

Mutta miksi - Andri ei käsitä tätä - miksi täällä vallitsee niin suuri yltäkylläisyys, ja kotona Ukrainassa on sellainen puute? Sillä ukrainalaiset ovat yhtä uutteria kuin kuka muu tahansa - uutterampiakin, koska työpäivän päälle he kasvattavat iltaisin vihanneksensa, korjaavat autonsa, pilkkovat polttopuunsa. Ihminen voi Ukrainassa raataa kaiken ikänsä omistamatta silti mitään.

Kirjassa siis on juurikin niitä, joita brexit ajaa pois maasta: siirtotyöläiset, jotka tekevät vähempiarvoiset työt paitsi mansikkapelloilla niin tässä kirjassa myös kahviloissa ja keittiöissä. Lewyckan teoksesta ymmärsin myös, miksi juuri puolalaiset ovat vihankohteena: EU:n myötä puolalaiset eivät ole laittomia maahantulijoita, ja siksi niin vaikea heitä on ajaa maasta pois. Ukrainalaiset taas ovat kirjassa enemmän työnantajien mieleen: näille laittomille tulijoille on helpompi maksaa vähemmän työstä. 

Lewyckan kirjoitustyyli on humoristinen, mutta huumorin alta tulevat esiin kaikki ne tunteet, joita hänen henkilöhahmoillaan on: väsymys, outoudentunne, viha, rakkaus ja ystävyys. Pidin Lewyckan kirjasta tosiaan paljon, ja aion ehdottomasti lukea vielä lisää Lewyckaa. 

Ukrainan pelejä EM-kisoissa ei tullut katsottua ollenkaan, mutta parempi joukkue silti kuin Suomi, koska pääsi kisoihin mukaan.

Marina Lewycka: Muu maa mansikka?

2008, Sammakko

Two Caravans, 2007

suomentanut Vesa Suominen

416 sivua

EM-kisakirjallisuus: Romania / Wales / Belgia

Muutama päivä aikaa vetää henkeä EM-kisoista, kirjarintamalla taas muutama kirja ja maa luettu mukaan. 

Romaniasta luettavaksi lähti Herta Müllerin Ihminen on iso fasaani (2009, Tammi, 1.painos 1990) -teos, sillä olen halunnut pitkään lukea Müllerin teoksia, joita kirjahyllyssäni on muutama. Tämä on siis ensimmäinen teos, jonka olen kirjailijalta lukenut. 

Kirja on lyhyt, 110-sivuinen, jonka luvut ovat lyhyitä, joskus jopa vain sivun mittaisia. Päähenkilönä on heti ensimmäiseltä sivulta mukana oleva Windisch, sekä hänen vaimonsa ja tyttärensä, Amalie. He asuvat romanialaisessa maalaiskylässä, jossa asuvilla on vain yksi päämäärä: saada passi, joka vie heidät pois kurjasta kylästä ja maasta. Elämisessä ei ole mitään suuntaa, sillä toveri Nicolae Ceausescu vie viimeisetkin ruoat, sillä taloista käydään keräämässä munia, kanoja ja viljaa. 

Ainoa keino saada passi on käyttää naisellisia keinoja. Windisch haukkuu vaimoaan, että näillä samoilla keinoilla tämä selvisi Venäjällä, jossa oli sodan jälkeen pakkotyössä. Kirja on likainen ja ällöttävä kertomus, jossa inhorealismi vaihtelee maagisen realismin kanssa. Välillä kirjassa omenpuu syö itseään ja pöllöt esiintyvät useammassakin paikassa. En vain ehtinyt oikein saamaan kiinni kaikesta kirjan sisältämästä, mikä häiritsi lukunautintoa. 

Romanian pelejä en myöskään katsonut varmaan ainoaakaan kisoissa. Tulipahan nyt kuitenkin aloitettua Mülleriin tutustuminen, jatkanen matkaa hänen parissaan vielä. 

Herta Müller: Ihminen on iso fasaani

2009, Tammi, 1. painos 1990

Mensch ist ein grosser Fasan auf der Welt 1986

suomentanut Raija Jänicke

110 sivua

Kirja Helmet-lukuhaasteen kohtaan 39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja

*********************

Belgialaista kirjallisuutta oli hieman haastellista löytää. Päädyin Dimitri Verhulstin teokseen Valitettavasti (2009, Avain), joka on omaelämäkerrallinen teos nuoresta lapsi-Dimitristä, joka elää pienessä belgialaisessa kylässä juoppojen sukulaistensa kanssa. 

Kirjan henkilöt ovat baareissa viihtyviä, ulosottomiehen, vaihtuvien naisystävien ja vierailevien lastensuojeluhenkilöiden kanssa seurustelevia veljeksiä, Dimitrin isä ja kolme setää. Miljöönä kirjassa ovat baarit ja sotkuinen koti, jossa nukutaan vierekkäin ja lattiat ovat täynnä likaisia miestenkalsareita. 

Ei ihan hirveän hauskaa etukäteen ajatellen, mutta Verhulst kirjoittaa elämästä niin vetävästi, että tämä kirja oli hauska lukukokemus - sellaisella tavalla kuin musta huumori saa elämän laitapuolet näyttämään hauskoilta. 

Loppupuolella kirjaa selviää, että olosuhteista on mahdollisuus nousta ylöspäin. Se, mikä Dimitrin pelastaa, jää kirjassa kertomatta ja lukija saa tämän itse päätellä. Valitettavasti oli tämän kirjakatselmuksen vetävin kirja aiheestaan huolimatta. Verhulst on kirjoittanut paljon muutakin, ja muutama kirja näyttäisi olevan saatavilla kirjastosta englanniksi. Laitan nimen muistiin, tähän kirjailijaan voisin tutustua enemmänkin. 

Belgia on monen suosikki EM-kisoissa, ja tällä hetkellä näyttää hyvältä - Belgia on päässyt sijoitusotteluihin, joiden voittaminen on realistista. Tosin itse toivon, että Wales vie voiton, joukkue on Balen ansiosta kivunnut suosikikseni. 

Dimitri Verhulst: Valitettavasti

2009, Avain

De Helaasheid der Dingen, 2006

suoemntanut Mari Janatuinen

194 sivua

Teoksessa juopotellaan miesten kesken, kuljetaan kalsareissa ja munasillaan, sekä piereskellään sen verran paljon, että kirja täyttää kesäbingon ruudukon Äijämeininkiä. 

*******************

Wales, jonka Belgia kohtaa, tuli itselleni tutuksi melko samanlaisen kirjan sivuilta kuin Verhulstin teos. Kyseessä on Dan Rhodesin kirja Kulta (2008, Sammakko), jossa myös istutaan paljon baarissa ja juodaan olutta. Puoliksi walesilainen, puoliksi japanilainen Miyuki Woodward saapuu walesilaiseen kylään, jossa vierailee aika ajoin. Hän tapaa paikallisessa The Anchor -nimisessä baarissa sen vakiasiakkaita, Pitkä herra Hughesin, lyhyt herra Hughesin ja Puw´n, sekä Mädätys-Barryn, joista jälkimmäisellä on aina kierroksessa kylässä käyvä turisti-leireilijä-tyttöystävä. 

Kylä herääkin eloon kesäisin, jolloin siellä mökkeillään ja samoillaan rannikon maisemissa. Miyuki ajoittaa vierailunsa turistisesongin jälkeen, ja hän saa patikoida yksikseen.  

Pienen matkan päässä kylästä hän käveli ruohon poikki rantakallion reunalle. Hänen alapuolellaan oli pieni poukama. Tällä rannikon pätkällä oli runsaasti pieniä poukamia, ja useimpia niistä ympäröivät niin jyrkät kallionkielekkeet, ettei niihin päässyt maitse. Miyukilla oli tapana seistä niin lähellä reunaa kuin uskalsi ja kurkistella kiviä ja hiekkaa alapuolellaan, ja toivoa, että voisi leijailla alas niitä tutkimaan. 

Walesistä vahvistui kirjan jälkeen sama kuva kuin etukäteen maasta (tai osasta maata) olikin: maisemia merenrannalla ja olutta kapakassa. 

Kirjassa kuvaillaan rannikkoa, tarinan ydinsanoma on kuitenkin se, että seuraa ja toteuta unelmaasi. Tarinan loppu jää avoimeksi, ja jotenkin myös häiritseväksi. Lukijana minun täytyy tehdä vaikea valinta ja päättää tarina. 

Dan Rhodes: Kulta

2008, Sammakko

Gold, 2007

suomentanut Elina Koskelin

151 sivua

Dan Rhodes on skotlantilainen/ brittiläinen kirjailija, mutta hän on opiskellut Walesissa, ja Kulta kertoo walesiläisestä kylästä, joten hän pääsee nyt edustamaan Walesia. Hänelläkin on paljon, myös suomennettuja, kirjoja, joihin tietenkin voisi tutustua. 



Itse futis muuttuu entistäkin jännemmäksi, upea Islanti tuli ja vei ja meni jatkoon. Huh! Kuka sellaista olisi koskaan voinut etukäteen uskoa! Itse uskon vieläkin Saksaan, myös Italia pelasi mahtavasti, ja tosi iso harmi, että nämä kaksi suosikkiani kohtaavat jo seuraavalla kierroksella! Toiselta puolelta sitten onkin Walesin tai Belgian mahdollista päästä finaaliin asti. Nyt on niin jännää, ettei voi yhtään etukäteen sanoa, kuka kohtaa finaalissa (toivottavasti) Saksan. 

Minna Rytisalo: Lempi

Sain Minna Rytisalon Lempi (2016, Gummerus) -kirjasta ennakkokappaleen, ja otin kirjan mukaani juhannusmatkalleni. Kirja oli sen verran koukuttava ja mukaansatempaava, että lukaisin kirjan melkein yhdeltä istumalta alusta loppuun, tämä esikoiskirja yllätti kyllä todellakin positiivisesti! 

Kirja kertoo Lempi-nimisestä naisesta, Lapin sodasta ja saksalaisista sotilaista ja näiden suomalaisista tyttöystävistä. Ei hirveän vetävä aihe, noin etukäteen ajatellen. Tai ei ainakaan oma lempiaiheeni. Kun luin tarinaa Lempin elämästä, aloin jo huolestua hieman, että kirja on sellainen tavallinen kotimainen, kolmen sukupolven tarina, jossa isoäidin tekemät päätökset vaikuttavat sitten nykymaailman lapsenlapsiin. Onneksi tarina ei ole suinkaan tällainen, vaan kun Lempi tuli tutuksi, tarinaa alkoikin kertoa Elli, Lempin ja hänen miehensä, Viljamin, palvelustyttö. Ja millainen nainen onkaan tämä kiukkuinen Elli! Täytyy sanoa, että Elli nousi suosikikseni tässä teoksessa - ei sen takia, että hän olisi ollut miellyttävä, vaan sen takia, että Elli yllätti tarinassa melkoisesti, ja hänen lapintaikansa olivat melkoisia! 

Kolmas näkökulma tapahtumiin on Siskon, Lempin siskon. Jokainen nainen kertoo toisen maailmansodan ajoista pohjoisessa Suomessa, mutta jokainen kertoo tarinan omasta näkökulmasta. Lukijana jäin ihmettelemään, mikä versioista olisi se todenmukaisin. Tai no, ehkä sellaista tarinaa, joka olisi totta, ei ole olemassakaan. Jokainen rakentaa itselleen sopivan tarinan. 

Sota-ajan lisäksi teoksessa on ripaus Lapin-taikaa, rakkautta, kostoa, särkyneitä sydämiä. 

Kirjasta on kirjoittanut jo moni, laitan linkin Lumiomenan blogiin. 

Minna Rytisalo: Lempi
2016, Gummerus
230 sivua

Kirja tuo kesäbingosta yhden ruudun: Menneisyyteen sijoittuva kirja

Katsaus EM-jalkapalloon: Kroatia / Slovakia / Sveitsi

Etsin EM-kisakirjallisuutta helmetin avulla, ja luettavaksi löytyikin vino pino kirjoja. Tällä hetkellä, kun futiksessa on alkulohkot pelattu, ja ensimmäiset putoajat pudonneet, onkin aika katsoa, mitä on tullut luettua tähän mennessä. 

Annina Holmbergin Punainen kyynel (2000, WSOY) on kirjastossa luokiteltu nuortenkirjallisuuden puolelle. Päähenkilönä kirjassa on Maria, joka seuraa sivusta, kun hänen isosiskonsa lähtee interrailille itäiseen Eurooppaan. Matka on nuoren naisen elämän käännekohta, sillä Dubrovnikissa Elina tapaa Milanin, kroatialaisen serbin. Tapaaminen johtaa vuosisadan rakkaustarinaan, ja Suomeen palattuaan Elina säästää jo seuraavan kesän Jugoslavian-matkaan. Ennen kesää alkaa kuitenkin Jugoslavian sota, eikä Elina voi mennä enää Milanin luokse. Milan katoaa sodan melskeisiin, tuntuu, että Elina ei enää koskaan voi tavata Milania. 

Elina haluaa kuitenkin selvittää, mitä sodassa tapahtui, ja miten Milanin kävi. Tutkiessaan sodan tapahtumia, joista on vaikea saada selvyyttä, Elina ja Maria tutustuvat oman sukunsa historiaan ja huomaavat, että Suomen sisällissota on jättänyt vaikeita haavoja omaan perheeseen. Kirjassa Suomen ja Jugoslavian sisällissotaa verrataan toisiinsa, kumpaakin on yhtä vaikeaa ymmärtää: molemmissa sodissa naapurit alkavat ampua toisiaan. 

Kirjasta sain hieman selkoa Jugoslavian tapahtumien kulkuun, vaikka luulenkin, että en koskaan tule ymmärtämään, kuka Jugoslaviassa soti ja ketä vastaan. Jotain ihmisten elämästä ja sodasta kiteytyy siihen, kun Maria matkaa sodan loputtua Dubrovnikin kaduille ja pohtii, mitä kaikkea katukiveys onkaan nähnyt. 

Kirjan juoneksi minulle olisi riittänyt tämä Jugoslavia ja Milan -osuus, mutta tarina jatkuu pitkälle eteenpäin, ja valitettavasti oma mielenkiintoni herpaantui loppua kohden. Koska kirja on nuortenkirja, niin ymmärrän juonikeskeisyyden. 

Kroatiaa kirjassa tuli esiin, varsinkin alussa, joten teos edusti hyvin maata, joka onneksi pienten katastrofien (Tsekki-pelin) jälkeen pääsi jatkopeleihin. 

Annina Holmberg: Punainen kyynel 

2000, WSOY

263 sivua

**********************

Miroaslav Válekin Kosketuksia (2009, Kampus kustannus) löytyi pitkän etsinnän jälkeen edustamaan slovakialaista kirjallisuutta. Miroslav Válek on 1927 - 1991 elänyt slovakialainen runoilija ja myös poliitikko. Jyväskylän yliopistossa voi opiskella (en tiedä, voiko vielä?) slovakiaa, ja kirjan suomennos on syntynyt siellä. Kirjassa on sekä slovakian- että suomenkielinen runo vierekkäin, joten kirjaa lukiessa voi huomata slovakian kielen muistuttavan muita itäisen Euroopan kieliä. 

Luin kirjaa sateisena kesäpäivänä, johon runot istuivat hyvin: varsinkin alkupuolen runoissa on sateen kuvausta, synkkyys kuvaisi muutenkin teoksen runoja. 

Sateen rummutus, inhottava ja rankka sade, 
rummutus puissa ja rummutus katoilla, 
rummuttaa sinulle julki suruni, 
koko tämän laulun, kaiken typerän pelon. 

Puolivälissä runokirjaa alkaa toivo elää, ja loppua kohden runot ovat hieman toiveikkampia ja myös vähän pidempiä. 

Suolaa tarpeellisempaa ihmiselle ovat langat, 
joilla ommella paikka
kipeän päälle, siihen, mitä pitää jäädä piiloon
kuin rampa käsi takin hihan alle 

Slovakiaa en löydä hirveän paljon kirjasta, mutta sotilaita ja sitä vesisadetta sitäkin enemmän. Luin runot ja kirjan ilman sen kummempaa analyysia, ja keräsin tähän tekstiin itseäni eniten miellyttäneet pätkät. 

Mitä tekee ihminen
joka on riuhtaistu pois maasta, jossa on elänyt
repäisty juuriltaan
ypöyksin 
petettynä?

Etsiikö paikkaansa maan päällä?
Etsiikö rauhaa?
Etsiikö hienoa oksaa joka ei taivu
etsiikö puuta? 

Miroslav Válek: Kosketuksia
Dotyky
suomentanut Jari Aula
2009, Kampus kustannus Jyväskylä
101 sivua

***********



Alain Claud Sulzerin Irti liitoksistaan (2014, Lurra Editions) kiinnosti minua, sillä Lurra-kustantamon kirjat ovat olleet piristäviä lukukokemuksia. Kirjailija Sulzer on sveitsiläinen kirjailija ja kääntäjä, mutta kirjan tapahtumat eletään kuitenkin Berliinissä, joten hirveästi tässä kirjassa ei tullut sveitsiläistä tietoutta lukijalle. 

Samoin kuin lukemani saksalainen kirjallisuus ja katsomani Saksan pelit EM-kisoissa tämäkin kirja on hieman tylsä, tapahtumat etenevät hitaasti ja lopulta päästään maaliin. Ehkä sama pätee myös sveitsiläisyyteen, tiedä häntä. 

Kirjan tapahtumat alkavat, kun Marek Olsberg valmistautuu illan pianokonserttiinsa. Samalla seurataan Estherin ja Thomasin, Johanneksen, Sophien ja Klaran, Lorenzin, Claudiuksen ja Nicon, Astridin, Verena Bentzin, Marinan ja Solveigin elämää ennen konserttia. Nämä ovat siis kirjassa esiintyvät henkilöt, joilla kaikilla on elämänkriisinsä meneillään. Useimmilla kriisi johtuu parisuhteesta, avioliitosta tai muusta ihmissuhteesta. Kirjan ensimmäinen osa vie lukijaa henkilöiden elämiin, ja kun konsertti alkaa, henkilöiden ajatukset ovat vahvasti muualla kuin konsertissa. 

Kesken konserttinsa Marek lopettaa soittamisen ja kävelee tiehensä konserttisalista. Hän itsekin hämmästyy toimintaansa, eikä osaa ymmärtää, miksi teki, mitä teki. Marekin ulosmarssi kuitenkin saa aikaan sen, että muut henkilöt alkavat toimia ja tehdä päätöksiä elämässään. Kun henkilöiden moraaliset arvot joutuvat koetukselle, toimii mottona: 

Oli lukematon määrä oikkuja, joille saattoi antaa periksi. 

Sulzerin kirjan rakenne oli kiinnostava, mutta haastava. Kun ensimmäset sata sivua tuli mukaan koko ajan uusia henkilöhahmoja, oli vaikea ymmärtää, että henkilöiden tarinat jatkuvat - ja aika ajoin piti palata alkuun tutkimaan, kuka oli kukin. Kirjan hidastempoisuuden vuoksi myös ehkä jäi ymmärtämättä jotain, tai sitten ymmärsin lukemani - jäin kuitenkin pieneen epätietoisuuden tilaan: tapahtuiko teoksessa jotain suurta, vai vain pieniä muutoksia? Sulzerilta on suomennettu myös toinen teos, Väärään aikaan, johon ehkä jossain vaiheessa palaan, uteliaisuuteni heräsi.

Kustantajan sivuilla Sulzerista. 

Alain Claude Sulzer: Irti liitoksistaan 
2014, Lurra Editions
Aus den Rugen 2012
suomentanut Helen Moster
287 sivua

**************'

Lopuksi vielä katsaus EM-kisojen lohkotippujiin ja veikkauksiini: 

A	B	C	D	E	F
Ranska	Wales	Saksa	Espanja	Italia	Portugali
Albania	Englanti	Puola	Kroatia	Ruotsi	Itävalta
Romania	Venäjä	Ukraina	Tšekki	Belgia	Unkari
Sveitsi	Slovakia	P-Irlanti	Turkki	Irlanti	Islanti

Lohko A: Ranska, Sveitsi jatkoon - Oi ei, Albania vei sympatiapisteet ja oli monesti niin lähellä! 

Lohko B: Wales, Englanti ja Slovakia jatkoon - Bales! uusi suosikkini

Lohko C: Saksa, Puola, P-Irlanti jatkoon 

Lohko D: Kroatia, Espanja jatkoon 

Lohko E: Italia, Belgia, Irlanti jatkoon - Voi Zlatan =( 

Lohko F: Unkari, Islanti, Portugali jatkoon - kuka tällaista olisi voinut uskoa?

Eurooppalaisen kirjallisuuden lukemisurakkani jatkuu vielä ainakin jonkin aikaa, luettavana ainakin Walesin ja Romanin kirjallisuutta. Ja kisat jatkuvat myös: kuka selviää jatkoon?

Ismail Kadare: Seuraaja

Albanialaista kirjallisuutta oli hieman vaikea löytää, mutta löysin Ismail Kadaren ja hänen teoksensa Seuraaja (2012, Into). 158-sivuinen tiivis paketti vie Albanian ja Balkanin historiaan, jossa vaietaan ja valehdellaan, juonitaan ja murhataan. 

Henkilö, joka kirjassa nimetään Seuraajaksi, on kuollut joulukuisena yönä. Hänen piti olla Johtajan seuraaja, mistä henkilön nimi. Kirjan tarinassa tutkitaan, oliko kuolema murha vai itsemurha, päädytään siihen, että salaliitto kuulostaa hyvältä. Seuraajan perheen elämä on poliittista: sillä on merkitystä, kenen kanssa tytär menee naimisiin. Kaikenlaisia suhteita ei voi hyväksyä. 

Albanian historiasta löytyy Johtaja Enver Hoxha, joka johti maansa eristäytymispolitiikkaan. Seuraaja löytyy Hoxhan ajan pääministeristä Mehmet Shehusta, jonka väitettiin tehneen itsemurhan, mutta Hoxhan epäiltiin teloittaneen hänet siinä missä monet muutkin johtavassa asemassa olleet henkilöt, jotka horjuttivat tai joiden hän kuvitteli horjuttavan hänen yksinvaltaansa. 

Kadaren teoksessa tällainen epäilysten ja juonittelujen maailma tulee vahvasti esiin, Seuraajan kotona käydään yöllä tekemässä ruumiinavaus, ja kaikkea muuta hämärää kirjassa tapahtuu. Johtaja epäilee kaikkea ja kaikkia. 

Kadaren teos ei ole mikään selvin juoneltaan, siinä on maagisen realismin piirteitä, eikä asioita selvitetä auki. Lukiessa tuntui, ettei minulla ole tarpeeksi etukäteistietoja selvittääkseni kaikki kirjan tapahtumat. Mutta täytyy sanoa, että kirjassa myös tuli paljon tietoa Albanian historiasta, varsin selvästi teoksen alkukappaleissa, joissa kerrottiin, miten Albania on muodostunut. Tämä kirja toi paljon uutta tietoa tuon salaperäisen maan historiasta. Kiinnostamaan jäi, mitä kirjallisuudessa ja maassa mahtaa tapahtua nykyisin? 

Kirja ei ollut helppo lyhykäisyydestään huolimatta, tai ehkä juuri siksi. Jokaisella sivulla piti olla tarkkana, ettei tipahtaisi juonesta. Mielenkiintoinen kirja on varmasti sellaiselle, joka janoaa lisätietoa maasta. 

Ismail Kadare: Seuraaja

2012, Into 

Pasardhësi, 2003

suomentanut Tuula Nevala

158 sivua

Kirja siis EM-kisojen maista Albania ja Lukutoukan kesäbingosta kohtaan Kirja, jonka nimi on yksi sana. 

EM-kirjallisuus

Pääsin osallistumaan Futiksen EM-veikkaukseen Luutii-blogiin (linkki) jonkin aikaa sitten, veikkasin jotakuinkin näin alkulohkojen järjestystä. 

A	B	C	D	E	F
Ranska	Wales	Saksa	Espanja	Italia	Portugali
Albania	Englanti	Puola	Kroatia	Ruotsi	Itävalta
Romania	Venäjä	Ukraina	Tšekki	Belgia	Unkari
Sveitsi	Slovakia	P-Irlanti	Turkki	Irlanti	Islanti

Ja nyt, kun turnausta on päässyt seuraaman viikon ajan, voi tuskailla joidenkin maiden kohtaloita, esimerkiksi tuoreeltaan Albaniaa, joka pelasi hyvin, mutta sitten ei kuitenkaan onnistunut tekemään maalipaikoistaan maaleja. Yllätykseen olisi ollut mahdollisuus. Toisaalta taas Islanti pisti kampoihin Portugalille, ja Ronaldolle vinkiksi, että se voittaa, joka tekee enemmän maaleja, ei se, joka pitää itseään maailman parhaana. No niin, nähtäväksi jää, pääsekö Portugali vai Islanti jatkoon, mukavaa kuitenkin nähdä, miten eri tavalla peleissä voi pärjätä. 

Luutiissa veikkasin lisäksi maalintekijöitä ja finaalijoukkueita, nyt Lewandowski voisi alkaa paukuttaa maaliverkkoja, muuten menee vähän hutiksi veikkaus, finaalijoukkueista olen täysin varma vieläkin, ja lopuksi Saksa voittaa. 

Eniten maaleja, pelaaja:  Robert Lewandowski (Puola)
Eniten maaleja, joukkue:  Ranska
Välieräjoukkueet:  Ranska, Saksa, Espanja, Englanti
Finaalijoukkueet:  Ranska, Saksa

Koska finaaleihin on vielä aikaa, eikä kaikkia itävaltaunkareita jaksa seurata, niin tässä on onneksi aikaa lukea samalla, ja tarkoituksena kesän alku siis lukea EM-kisoissa olevien maiden kirjallisuutta. Tässä joitain lukupinossa olevia: 

* Sveitsi

- Alain Claude Sulzer: Irti liitoksistaan

Kroatia

- Annina Holmberg: Punainen kyynel

Venäjä

- Jeltysevit, erään perheen rappio

Wales

- Dan Rhodes: Kulta

Espanja

- Carlos Ruiz Zafón: Marina

Ruotsi 

 - Kerstin Ekman: Tapahtui veden äärellä 

Tsekki

- Milan Kundera: Pila

 * Romania

- Herta Müller: Ihminen on iso fasaani

Ukraina

- Marina Lewycka: Muu maa mansikka 

Puola

- Eva Weaver Jacobin takki

Irlanti 

- Colm Toibin: Nora Webster

Portugali

- José Saramago: Jeesuksen Kristuksen evankeliumi

Unkari 

- Imre Kertész: Tappio

* Albania

 -Ismail Kadare: Seuraaja (ei kuvissa, jo luettu)

Itävalta

- Ursula Poznanski: Sokeat linnut (ei kuvissa, jo luettu)

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä / Kesäbingo

Veera Vaahtera on tullut minulle tutuksi jo kolmesta aiemmasta teoksesta, jotka ovat chick litiä: 

Onnellisesti eksyksissä (2012, Tammi)

Rakkautta vahingossa (2013, Tammi) ja 

Sattumalta sinun (2015, Tammi) 

ovat ihastuttaneet minua, ja tietenkin tartuin myös Vaahteran uusimpaan teokseen Kevyesti kipsissä (2016, Tammi) - ja sanottakoon, että kesä on juuri sopiva ajankohta lukea Vaahteran kevyitä, mutta piirun verran painaviakin teoksia. 

Kevyesti kipsissä -teoksen päähenkilö, Lotta, on lukutoukka, joka kävelee auton alle lukiessaan kirjaa. Kirjassa ollaan siis kipsissä kirjaimellisesti. Sairauslomallaan Lotta viettää parisuhteen osin vilkkaampaa elämää kuin ollessaan ilman kipsiä. Lotalla on kaksikin miestä kierroksessa: toinen kiva kirjanörtti, samanlainen kuin Lotta ja toinen, vilkas sosiaalinen mies, jolla on suuri suku ja paljon ystäviä. 

Kirjan juoni on nopeasti kerrottu: kumpi miehistä viehättää Lottaa enemmän? 

Kirjassa liikutaan yllättäen kirjaston maailmassa, sillä Lotta on työssä kirjastossa, ja hän myös lainaa kirjoja (liikaa) ja lukee lainojaan koko ajan. Kirjaihmiselle tämä kirja on siis viehättävä, ja moni ongelma tuttu: uskaltaako jättää kirjan kesken tai jättääkö sosiaaliset kuviot sikseen, kun on paljon kivempaa jäädä kotiin lukemaan kirjaa omassa rauhassaan. 

Kirjaa oli viehättävä lukea dekkariviikon jälkeen, teksti on lennokasta ja juonenkäänteet tutut ja turvalliset. 

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä

2016, Tammi

243 sivua

Kirjalla aloitan Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingon, josta ruksin kohdan kirja, jossa rakastutaan.

Jukka Behm: Viallinen valkaisuvoide - Dekkariviikko loppuu

Dekkariviikko on hurahtanut nopsaan dekkareiden parissa, ja vielä viimeiset hetket viikosta vietin Jukka Behmin Viallinen valkaisuvoide (2016, Reuna) -teoksen parissa. Luin Behmin aiemman Intiaan sijoittuvan dekkarin Lahjoja norsujumalalle jo kolme vuotta sitten, ja olen lukenut myös Behmin aiemmat teokset. 

Behmin dekkarisarjan "etsivä" on Adhikara Patil, jonka etsijän toimet tapahtuvat lähinnä pyörällä kotiseudun katuja ajellen ja ihmisten kanssa jutellen. Kyseessä on Madame Ramotswe ja Vish Puri -tyylinen lempeä etsivä, jonka jutut ovat arkipäivään liittyviä pieniä juttuja, joista poliisit eivät ole kiinnostuneita. 

Patil on muuttanut takaisin Intiaan Englannista, jossa on tehnyt uransa, ja hänellä ei oikeastaan ole mitään tarvetta tehdä enää työtä. Pieni puuhastelu kuitenkin pitää hänet virkeänä ja hän on perustanut pyöräkorjaamon. Koska asiakkaat ovat pääsääntöisesti köyhiä, hän ei viitsi aina ottaa maksuakaan tekemistään töistään. 

Rikosten polulle Patilin johdattaa aamupalapöydässä luettu lehti, jonka sivuille joku on kirjoittanut viestejä. Patil alkaa ottaa selvää, kuka nämä 'auta minua' -tyyliset viestit on kirjoittanut. Kun perheessä käyvä palvelija sairastuu, kiinnostuu Patil myös hänen tapauksestaan: nainen on käyttänyt valkaisuvoidetta, joka on kuitenkin myrkyllistä. Patilia alkaa kiinnostaa, kuka myy tällaista voidetta. 

Tarinan kuljetuksen myötä kirjassa hämmästellään maailmaa, esimerkiksi sitä, miksi tummaihoiset haluavat vaalentaa ihonsa ja vaaleat taas ruskettua auringossa. 

Kirjaa oli miellyttävä lukea, ja seikkailu oli sopivan jännää - ei siis murhia ja joukkosurmia tässä kirjassa. 

Jukka Behm: Viallinen valkaisuvoide 
2016, Reuna
256 sivua

Tässä vielä kaikki dekkariviikon aikana lukemani teokset: 





Muita lukemiani dekkareita löytyy näistä teksteistä.