En ole koskaan aiemmin "lukenut" kirjoja äänikirjoina, koska olen epäillyt kykyäni kuunella kirjan mittaisia tarinoita. Päätin kuitenkin kokeilla, kun osuin kirjastossa äänikirjojen hyllylle. Kotityöt on tehtävä ja ruokaa laitettava, ja olen kyllästynyt kuuntelemaan samoja radiokanavia ja samoja musiikkikappaleita illasta toiseen. Letutkin paistuivat pikavauhtia, kun kaverina oli kunnon tarina.
Toni Morrisonin Koti kertoo Frank Moneysta, nuoresta (24-vuotiaasta miehenalusta), joka on palannut Korean sodasta takaisin Yhdysvaltoihin. Frank lähti armeijaan ja sotaan pakoon omaa lapsuuttaan, mutta sodan jälkeen ei taas pääse pakoon sotaa. Kun olin kuunnellut aikani Kotia, tajusin, että olin lukenut saman kirjana. Kirjoitin vajaa vuosi sitten, että en oikein pysynyt kirjan tarinan mukana, mikä on aivan totta: vasta Frankin järkyttävät kokemukset Koreasta toivat mieleeni kirjan. Oli pelkästään hyvä, että valitsin Morrisonin kirjan kuunneltavaksi, sillä nyt pääsin tarinaan mukaan paljon paremmin kuin lukiessani. Jaksoin keskittyä kohtalaisen hyvin, vaikka Morrisonin teksti ei olekaan kaikkein helpointa.
Morrison kirjoittaa 50-luvun Yhdysvalloista, ja vaikka hän ei juuri kertaakaan kirjoita, että Frank on mustaihoinen, tulee tarinassa esiin, mitä rajoituksia elämässä tulee vastaan, kun ei ole valkoihoinen amerikkalainen. Kirjassa on paljon yksittäisiä tapahtumia, jotka ovat sydäntäsärkeviä, niin kuin esimerkiksi se, kun rahaa työstään kovasti säästäneet ovat menossa ostamaan omaa asuntoa, ja ostaminen kielletään heiltä, koska seutu halutaan pitää valkoisena.
Kodin tarina vie Frankia, traumatisoitunutta entistä sotilasta matkalle kohti siskoaan, Ceetä Cee tarvitsee veljensä apua. Matkallaan Frank muistelee lapsuuttaan ja myös Ceen elämä tulee lukijalle tutuksi, eikä Ceekään ole elämässään päässyt helpolla. Häntä on käytetty hyväksi monta kertaa - ja hänen elämänsä on hyvin surullinen. Melkein yhtä surullinen kuin Frankin Koreassa tapaamansa koralaisen nuoren tytön.
Äänikirjana tämä oli hieman vaikea, sillä olisin monesti halunnut palata taaksepäin, kun tuntui, että nyt jäi jotain ymmärtämättä. Mietin myös sitä, että kun kertojana oli Frank, miespuolinen henkilöhahmo, niin miksi lukija oli nainen? Erja Manto sinällään oli lempeä-ääninen lukija, mutta ei aivan mennyt Frankista.
Saran kirjoituksessa on paljon kirjasta ja myös paljon linkkejä muihin teksteihin.
Toni Morrison: Koti
2014, Tammi
kertoja Erja Manto
kesto 4 h 4 min
