Liza Marklundin & Lotta Snickaren: Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan (2006, Otava) on pitänyt lukea aina siitä lähtien, kun kirja julkaistiin, mutta tulipa nyt viimein luetuksi ennen kuin sukellan Marklundin seuraavan teoksen kimppuun.
There's a special place in hell for women who don't help each other on USA:n ensimmäisen naispuolisen ulkoministerin ja kirjoittajien idolin lausahdus, sillä hän on naisena miesten maailman ansoihin astumatta pystynyt rakentamaan uran politiikan - miesten - maailmassa.
Kirjasta täytyy mainita heti alkuun virhe, sillä teoksen lainauksessa alkusivuilla Albright nimetään pääministeriksi.
Mutta itse kirjaan: Marklundin ja Snickaren tekstissä kerrotaan, miten epäreilu paikka maailma on naisille, sillä heti maailmaan tultuaan poikia ja tyttöjä kohdellaan eri tavalla. Lapsuusajan kohtelusta jäi mieleen se, että pojat saavat kontata pidempiä matkoja kuin tyttölapset: tyttövauvat noukitaan maasta syliin - näin kertoo naisten lainaamaa tutkimus.
Kuulostaa aika hurjalta väitteeltä mielestäni, mutta sen sijaan teoksessa ollut ajatus, että pojat vaativat ja saavat tyttöjä enemmän tilaa heti päiväkoti-iästä alkaen ei vaikuta juuri nyt kovinkaan oudolta, sillä olen päässyt ihmettelemään tämän viikon samaa asiaa: tyttöporukalla tuntuu, että koti on hiljaisempi ja siistimpi paikka kuin silloin, kun kotona on miesväkeä paikalla.
Teoksessa myöskin mainitaan, että jo päiväkodissa pojat saavat tytöt palvelemaan itseään. Aika karua vai mitä?
Ensimmäisenä tuli mieleen, että täytyy olla joitain vanhoja tutkimuksia pohjalla, koska ei nykypäivänä voi näin olla. Mutta toisaalta, olen nähnyt, miten pojat saavat yläasteikäiset tytöt tekemään tunnilla muistiinpanot puolestaan.
Se, mikä päiväkodissa ja äidinmaidossa imetään, jatkuu aikuiselämässä. Marklund ja Snickare keskittyvät kirjassaan työelämään ja siihen, miten työpaikoilla naiset ja miehet ovat eriarvoisessa asemassa.
Koska naiset ovat ryhmässä (=työpaikalla) arvoasteikon pohjimmaisia, he eivät onnistuessaan pääsemään johtavaan asemaan auta muita naisia, koska muut naiset hylkäävät hänet. Näin naiset toimivat sen takia, että ryhmädynamiikka toimii (myös miesten kesken) niin, että ryhmästä irronneet hylätään.
Koska naisjohtajat ovat vähemmistönä, heidän virheet huomataan erityisen hyvin; naisjohtajan täytyy olla kymmenen kertaa parempi kuin miesjohtajan (sama toimii tietysti kaikkien vähemmistöjen suhteen). Mutta nainen ei saa pärjätä liian hyvin, koska on silloin uhka myös miehille.
Jos nainen epäonnistuu, se todistaa, etteivät naiset osaa.
Jos hän onnistuu, se ei paradoksaalista kyllä todista päinvastaista. Sen sijaan naisesta tulee poikkeus, joka vahvistaa säännön, jonka mukaan naiset eivät oikeastaan osaa.
Sama pätee myös muihin vähemmistöihin.
Teoksessa pohditaan aika paljon sitä, miten naisen on mahdollista (siis lähinnä mahdotonta) nousta johtavaan asemaan työpaikalla miesten maailmassa. Teoksessa on myös strategioita, joiden avulla voi nousta työpaikalla korkeampaan asemaan. Näitä strategioita nimitetään miinanraivaajan strategioiksi.
Eräs keino on luoda kontakteja, ja kirjan lopussa kerrotaan, miten Albright onnistui nousemaan ulkoministeriksi nimenomaan luomiensa kontaktien avulla.
Teoksessa myös puretaan useita myyttejä, esimerkiksi se, että naisten on mahdollista keskittyä moneen eri asiaan ja miesten vain yhteen.
Nainen voi tehdä monta kotityötä yhtä aikaa, mutta mies on sopivampi työelämään, jossa paneutuu vain yhteen työasiaan kerrallaan.
Kirjoittajien mukaan tämä biologisena tosiasiana nähty taipumus ei pidä paikkaansa, mutta on palvellut yhteiskuntaa, jonka mielestä naisten kuuluu olla kotitöissä jakautumassa moneen eri suuntaan, ja miesten töissä, joissa pitääkin olla vain yksi asia mielessä kerrallaan.
Vapauttavaa tällaiselle naishenkilölle, joka ei ole koskaan pystynyt keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan.
Teos oli kiinnostavaa luettavaa, ja laittoi miettimään montaa asiaa, heti siitä alkaen, että miksi poikani vie niin paljon tilaa ja ääntä, kun taas tytön kanssa pärjää pienemmällä reviirillä.
Työelämään käytännönläheiset esimerkit antavat hyvin esimerkkiä toimimiseen. Tosin kun itse työskentelen kovin naisvaltaisella alalla, ei niitä miehiä ole kollegoina kovin paljon.
Oikeastaan minua alkoi kiinnostaa Albrightin hahmo eniten kirjassa.
Saattaa olla, että etsin käsiini elämäkerrallista kirjallisuutta tästä Amerikan rautarouvasta:
Minulta kysyttiin usein, oliko minulla ollut ongelmia suhteissa arabimaihin. Toden sanoakseni minua kohdeltiin kaikkialla erittäin asiallisesti. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että saavuin paikalle hyvin isolla lentokoneella, jossa luki United States of America. Itse asiassa minulla oli huomattavasti pahempia ongelmia oman hallintoni "poikien" kanssa.
