Katriina Ranne: Ohikulkijan tuoksu

Katriina Ranne tuli tutuksi minulle, kun luin hänen kirjansa Minä, sisareni kolme vuotta sitten. Jo tuossa kirjassa Ranteen kieli on paikoin runollista ja sanoilla leikittelevää, ei siis ihme, että käsissäni on kirjailijan runokirja. Sanoilla leikittelystä Ranne ei ole myöskään luopunut, vaan kasvattanut, kuten itse haaveilin Minä, sisareni -teosta lukiessani.

 

Kustantaja Gummeruksen sivuilla kirjaa mainostetaan näin: Kirjan jokainen runo on rakkausruno. Ja niin onkin, jokaisessa, tai ainakin melkein, on keskiössä rakkaus.

 

Ei sinulla sen ihmeempää. Halusit

vain soittaa ja sanoa, että rakastat minua.

 

Sinä et yhtään ymmärrä mistä puhut.

Ei ole olemassa ihmeempää.

 

Rakkaus ei ole itsestäänselvyys teoksessa, vaan kirja lähtee rakkauden etsinnästä. Mistä löytyy rakkaus? Kenen kanssa rakkaus on oikeaa rakkautta?

 

Uskotko, että hän säästäisi sinulle suklaalevyn

viimeisen palasen? Luuletko, että hän säilyisi

makeampana kuin maitosuklaa, parempana kuin

huolella haudutettu teen tuoksu?

Onko hän parasta ennen

ja jälkeen?

 

Kun luin ja kirjoitin Ranteen esikoiskirjasta, kaipasin lisää sanoilla leikittelyä, jota Ranne käytti kirjassaan. Tässä runokirjassa Ranne pääsee täysiin mittoihinsa leikeissään. Runoissa käytössä ovat sanojen homonyymit ja sanojen totuttujen sanontojen jatkaminen (edellä oleva "onko hän parasta ennen ja jälkeen"). Esimerkiksi tämän runon pitää-verbin käyttöä on hauska lukea.

Minä pidän sinusta
kuin kahvasta: kahvikupin, käsilaukun, oikean oven
pidän sinusta kiinni
pidän sinua kuin sormikkaita
aivan lähelläni, ympärilläni

Minä pidän sinua hyvänä
Pidän sinua silmällä, arvossa, kuin avaimia taskussa
minä pidän sinut tallessa
- -

Ranteen runoissa ilahduin myös niiden iloisuudesta, tyytyväisyydestä ja onnellisuudesta. Vaikka rakkaus joskus katoaa ja lähtee pois, ja maailma ympärillä on paha, löytyy elämästä aina jotain muuta, josta voi iloita

- -
Onni on joutua kaipaamaan hetkeä olla yksin.
Onni on tajuta kuinka hyvin kaikki joskus oli.
Onni on odottaa pakahtuen tulevaa.
Onni on asua liian kaukana.
Onni on muistaa kaikki
tai unohtaa kaikki.
- -

Positiivinen asenne ja elämänilo ja halu mennä eteenpäin varmaan tulevat Ranteen omasta elämästä, sen verran vauhdikkaalta vaikuttaa kirjailijattaren elämä, lainaus Gummeruksen kirjailijan esittely -sivulta:

Hänen kesävaatteensa ovat Dar es Salaamissa ja talvivaatteensa New Yorkissa. Hän on väitellyt filosofian tohtoriksi Lontoossa, opettanut swahilia ja suomentanut afrikkalaisen runouden antologian.

Eittämättä mielenkiintoista olisi lukea kirjaa myös kirjailijan omasta elämästä.

Olen lukenut vähän ajan sisällä kaksi runoteosta: sekä Ranteen kirjassa että Asta Honkamaan Naisen maisema -teoksessa minua viehätti runoissa syttyvä ilo ja surunkin keskeltä nouseva elämän jatkuminen. Ehkä mieleeni on piirtynyt runoista liiaksi Eino Leinon melankolinen sävy, odotan pelolla aina synkkiä kesän ja elämän päättymisen sävyjä, ja siksi yllätyn ja iloitsen, kun runot ovatkin enemmän elämässä kuin kuolemassa vellovia. Ilon löydän Ranteen useammasta runosta, mutta varmaan tässä vahvimmin:

Kun lasket pulkalla, nosta jalkasi ilmaan, anna mennä, mutta
pidä kiinni villistä ilosta.
- -
Sanoudu irti kauniista vankiloista ja
sovinnaisuuteen kätkeytyvästä julmuudesta:
vain kesy kissa kiduttaa saalistaan.



Ranteen kirjan ovat lukeneet myös Maria, Jonna, Sara, joka on blogissaan pistänyt pystyyn myös runohaasteen. Ilokseni voin todeta, että olen tänä vuonna saanut luetuksi kaksi runoteosta.

Katriina Ranne: Ohikulkijan tuoksu
2014, Gummerus
138 sivua



 

Katriina Ranne: Minä, siskoni

Tänä vuonna minun piti lukea enemmän ulkomaista kirjallisuutta, sillä tuntuu, että olen monet vuodet kahlannut kotimaista kirjallisuutta. Mutta kirjaston pikalainat ovat osasto, joka on pakko kiertää aina, kun on kirjaston lähellä. Ja lähellä tuntuu olevan aina kirjasto, asun siinä mielessä kivassa paikassa, että kirjastoja todellakin on sekä työpaikan vieressä että oman kodin lähellä ja myös siinä kodin ja työn välimaastossa. Pikalainat kutsuvat, ja tällä kertaa kutsuhuutonsa esitti Katriina Ranne ja teos Minä, sisareni (Nemo 2010). Takakansiteksti ei vielä vakuuttanut, mutta kun käänsin sisäkannen esiin, ja siellä kerrottiin kirjailijan tutkivan swahilinkielistä kirjallisuutta Lontoon yliopistossa, kiinnostuin. Outoa, ajattelin. Kiinnostavaa, mietin. Ja kirja lähti mukaan.

Kirjassa kerronta on jaettu neljän sisaren kesken: Tuuli, Sade, Meri ja Usva ovat noormarkkulaiset sisarukset vanhimmasta nuorimpaan. Heillä on mukavan ja idyllisen kuuloinen lapsuus latokartanossa, paikassa, joka ei ole kovin kummoinen olemukseltaan, mutta jossa elämä on kuin kartanossa. Muita lapsuuden paikkoja ovat mummula ja joki. Lapsuus on paikka, jossa sisarukset ovat kuin yhtä ja mihin elämä heidät kuljettaakin, he haluaisivat aina palata samaan paikkaan: sisarustensa luokse, jolloin jokainen voi kertoa sen, mitä tarvitsee ja olla omiensa kanssa. 

Kirjassa kuvataankin sisarusten elämää lapsuudesta nuoruuteen ja aikuisuuteen. Sinällään kirjassa ei tapahdu juurikaan mitään ihmeellistä, joka veisi juonen huippuunsa. Kirjassa sisarukset elävät kuka missäkin, etsivät elämänsä suuntaa, joka on opiskelupaikka ja mies (tai nainen) elämänkumppanina.

Syntymästä kuolemaan kestävässä maalauksessa jokainen veto on lopullinen. Ei kannata roiskia tai sutia miten sattuu, koska jokaisen siveltimen vedon kanssa on pyatyttävä elämään loppuelämä.  

Se, millaisia sisarukset ovat luonteeltaan, tulee ilmi lapsuudenkuvauksissa. Elämä kuvataan jotenkin niin idylliseksi ja tytöt tunnollisiksi, että lukeminen alkoi jo vähän ahdistaa. Onneksi jokaisen elämään saadaan säröjä: Tuuli ei ole varma, rakastaako Jaakkoa vai Marjaa; Usvan Mies osoittautuu häntä melkein kaksi kertaa vanhemmaksi mieheksi ja heidän sänkypuuhansa ainakin hieman oudoiksi; Meri taas menestyy opinnoissaan Lontoossa ja Sade haluaa viisastua yliopistossa ja etsiä rakkautta Brasiliassa. Sisarukset matkustavat pitkin maailmaa, ja matkoja onkin kiinnostava seurata. Elämänkulku on sujuvasti kirjoitettu, mutta siinä ei ole mitään koukkuja, joihin tarttua ja takertua. Kiinnostavinta kirjassa on Tuulin matkustelu Tansaniaan ja hänen tutustuminen tähän erilaiseen maahan.

Parasta on kirjoittajan sujuva kielenkäyttö, joka välillä jää kiemurtelemaan kielen saloihin. Tykkään, mutta kaipaisin myös lisää tällaista koko kirjaan:  

Myötämöisin? Myötäjäiset, myötä- ja vastoinkäymiset möisin? Myötäile, etten mä itkisi öisin?

Kirjaa lainatessa ajattelin, että kirjailijaan olisi vaikuttanut afrikkalainen kirjallisuus, ja että kirjassa voisi olla jotenkin näkyvissä afrikkalaisuus. Varmaan olikin, mutta sitä olisi voinut olla vielä enemmän. Tuulin elämää Sansibarissa kuvaillaan hauskasti, kun Tuuli paikallisten miesten varalla keksii poikaystävän Pasin, ja alkaa itse uskoa hänen olemassaoloonsa. Tällaisia kohtia olisin kaivannut kirjaan lisää. Välillä nimittäin teksti oli tappavan tylsää ja sitten välillä esiin nousi hauskoja paloja. Siksi tekstistä jäi hieman epätasainen kuva.

Kun sisarukset kasvavat ja elävät elämäänsä eteenpäin opiskeluissaan, matkoillaan ja miessuhteissaan, he ajautuvat erilleen toisistaan. Vielä joulun aikoihin he palaavat kaikki yhteen, nukkumaan siskonpetiin, kaikki yhteen. Kunnes viimein tulee sekin joulu, että siskot eivät pääse perille jouluksi.

Mutta tarinoiden suhteen on oltava nöyrä. Jos tarinan antaa painua kertomattomaksi, tulee siitä liian painava. Edes yhdelle jaettu tarina lakkaa olemasta taakka samalla hetkellä kuin sanat kaikuvat ilmassa. Ei ole sellaista salaisuutta, jota sisko ei kestäisi kantaa toisesta kahvasta.

Kaunis kirja, joka eteni sujuvasti. Paikoin hienoa kieltä, joka kuitenkaan ei kantanut koko kirjan ajan. Harmi, sillä kirjassa oli mahtavia kohtia, joihin oli nautinnollista pysähtyä. Myöskin juonta olisi voinut kehittää niin, että kirjassa olisi ollut joku punainen lanka. Ainakaan minä en kokenut mitään oivaltavaa elämystä kirjasta. Kirjahan siis oli kirja sisaruudesta, mutta hieman kaipasin jotain muutakin teemaa. Joki ja kaipuu veteen oli myös yksi kantava asia, mutta sekin jäi hieman keskitiehen. Pientä pintasilausta vaille valmis kirja.   

Viikon luetut: Viha jonka kylvät - Operaatio onni - Miten valo putoaa

Angie Thomas: Viha jonka kylvät 
2017, Otava
The Hate U Give, 2017 
suomentanut Kaijamari Sivill 
397 sivua 

Angie Thomasin teos Viha jonka kylvät (2017, Otava) tuli vastaani kirjaston uutuus-luettelosta, jota aika usein selailen. Thomas kirjoittaa mustista nuorista, jotka elävät mustien asuinalueella. Alueella, jossa Starr-nimisen teinitytön isä opettaa tyttärelleen, miten käyttäytyä, jos poliisi ikinä sattuu pysäyttämään tämän. Valitettavasti Starrin ystävälle ei ole kukaan opettanut, että poliisin pysäyttäessä täytyy aina pitää kädet näkyvissä. 

Starrin vanhemmat tekevät kaikkensa, että heidän lapsensa saisivat asuinaluettaan paremman elämän. Siksi he kuskaavat lapsiaan kouluun toiselle alueelle. Sinne, missä asuvat ja käyvät koulua valkoiset. Mutta Starr asuu mustien alueella ja hän on musta. Starr elää kahdessa maailmassa, ja yrittää elää niin, etteivät nämä kaksi maailmaa kohtaa toisiaan. Eläminen kahdessa maailmassa on kuitenkin raskasta, ja Starrin on päätettävä, voiko hän koulumaailmassa luottaa ystäviinsä niin, että päästää heidät myös toiseen maailmaansa. 

Teoksessa seurataan näitä kahta erilaista maailmaa. Jos teinin on vaikea elää kahdessa niin erilaisessa maailmassa, niin lukijalle tulee vähintäänkin kiusallinen olo siitä, että nämä maailmat ovat mahdolliset. Voiko maailmaa muuttaa niin, että erilaiset maailmat ovat lähempänä toisiaan? 

Siinä se ongelma onkin. Me annetaan ihmisten puhua mitä sattuu, ja kun ne sanoo tiettyjä juttuja tarpeeksi usein, on pian ihan okei puhua niin ja se alkaa meistäkin kuulostaa normaalilta. 

Vaikka kirjassa on paljon nuortenkirjallisuuteen ominaista (ihastumista, ystävyyssuhteita, musiikin sanomaa), on kirjassa paljon myös aikuisille. Vähintäänkin se avaa silmät: onko maailma oikeasti tällainen? Kirjasta lisää mm. Ompun blogissa. 

Taina Haahti: Operaatio onni

2004, WSOY 

335 sivua 

Operaatio onni oli lukupinossa, koska ajattelin lukea sen Helmet-haasteeseen kohtaan kirjan nimessä on tunne. Kirjan puolivälissä tajusin, että johan se tunne oli Thomasin kirjassa - mutta luin tämänkin kirjan loppuun. Olen sen joskus ostanut kirjaston poistoista, koska tykästyin Haahden kirjoihin. Operaatio onni kertoo Suvi Sivulasta, joka on uraa luova kahden lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Mies on usein matkoilla, sekä miehen etä vaimon työt vaativat uhrautumista mm. illalla, ja elämää värittää mm. ongelmat lastenhoidon suhteen. 

Suvi päättää, että heidän perheen elämän muuttaa iso valkoinen omakotitalo, josta hän alkaa haaveilla lähes pakonomaisesti. Taloa varten perheen täytyy kuitenkin ottaa lainaa, minkä jälkeen mihinkään muuhun elämiseen ei ole varaa. 

Kirjassa seurataan sitä, tuoko valkoinen omakotitalo onnen, jota Suvi niin kovasti metsästää. Viha jonka kylvät -teoksen jälkeen tällainen tarina ei hirveästi tunteita enää kuitenkaan nosta. 

Katriina Ranne: Miten valo putoaa 

2017, Gummerus 

176 sivua

Katriina Ranteen teokselta Miten valo putoaa (2017, Gummerus) odotin etukäteen paljon, sillä hänen aiemmat teoksensa Minä, sisareni ja runoteos Ohikulkijan tuoksu (täällä) viehättivät minua erityisen paljon. 

Miten valo putoaa kertoo kahdesta henkilöstä: suomalaisesta Aarosta, joka elää Lontoossa eläkeläisenä. Hän on fyysikko, joka on vaimonsa kanssa intohimoisesti tutkinut fysiikan eri aiheita. Pikkuhousuista alkaa Aaron ja alun perin bulgarialaisen Lalan kummallinen kirjeenvaihto. Lala kertoo elämästään enemmän kuin koskaan aiemmin, ja Lalaa puolestaan kiehtoo Aaron maailma. Onko näiden kahden ihmisen välillä jotain muutakin kuin sattuma - tulevatko he tärkeiksi toisilleen muuten kuin kirjeissä? Tällaisen odotushorisontin kirja tuntuu luovan lukijalle. 

Lukiessani kirjaa tuntui olo kovin kömpelöltä: tuntui, että jotain jäi teoksen hienosta kielestä ja asetelmasta tajuamatta, koska en päässyt kirjan mukana sinne, mihin teoksen alku yritti minua kuljettaa. 

Kaikkea sitä mitä näemme ei ole olemassa. Ja on olemassa paljon sellaista mitä emme näe. 

Katsaus alkuvuoden luettuihin ja tuleviin kirjoihin

Tuntuu, että tänä vuonna olen lukenut järkyttävän vähän kirjoja, varsinkin jos vertaan viime vuoteen (169 luettua kirjaa), jonka lukuihin en varmasti tänä vuonna pääse. On ollut lukuinnottomuutta, kaikenlaista muutosta elämässä ja tottumista uudenlaisiin kuvioihin elämässä, tv-sarjojen tuijottelua, elokuvien katselua, lasten harrastuksissa notkumista ja työmatkan lyhentymistä ja siten lukuajan vähenemistä. Uuden elinympäristön myötä elämään on tullut myös lukemisen kanssa kilpailevia harrastuksia, kuten luistelua Tapiolan jääpuistossa ja uimista viereisessä uimahallissa, kulttuuririentoja käden ojennuksen päässä ja kaikkea. Enpä valita, muuten kuin vähenevänä lukuaikana. 

Nyt on kuitenkin tullut aika ynnätä alkuvuoden luetut kirjat. 

Tammikuussa muutimme Tapiolaan, muuttopuuhat veivät aikaa, muistorikkain lukuhetki oli bussissa Kuopioon ja takaisin (Rosenlundin Vaskivuorentie 20). Luin myös seuraavat kirjat (yhteensä 6):

Anne Tyler: Amerikan lapset (2008, Otava)

Jukka Behm: Matkoilla (2009, Tammi)

Mathias Rosenlund: Vaskivuorentie 20 (2013, Schildts & Söderströms)

Anne-Mari Souto: Arkipäivän rasismi koulussa – Etnografinen tutkimus suomalais- ja maahanmuuttajanuorten ryhmäsuhteista (2011, Nuorisotutkimusverkosto)

Jorma Pollari ja Marja-Leena Koppinen: Maahanmuuttajan kohtaaminen ja opettaminen (2011/2000 PS-kustannus)

Toni Karonen ja Harri Honkala: Karim - saalis ja saalistaja (2013, omakustanne) & hieman myöhemmin Karim - Tarkoitus pyhittää keinot





Helmikuussa vaikutuksen teki Sarah Delijanin kirja, tai ainakin kirjailijan kauneus, sekä lumen löytyminen talvilomalla itäisestä Suomesta. Luin yhteensä 14 kirjaa: 





Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset (2014, WSOY)
Anna-Kaari Hakkarainen: Purkaus (2014, Tammi)
Jenni Linturi: Malmi, 1917 (2013, Teos)

Alice Munro: Kallis elämä (2013, Tammi)

Nura Farah: Aavikon tyttäret (2014, Otava)

Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä (2014, Gummerus)

Etsin välillä kadonnutta lukuintoa runoteoksista: 

Katriina Ranne: Ohikulkijan tuoksu (2014, Gummerus)

Asta Honkamaa: Naisen maisema (2014 Books North)

Ja Etelä-Amerikkaa kaikenlaisesta kirjallisuudesta:

Carlos Fuentes: Inez (2002, Gummerus)

Álvaro Mutis: Araucaíman kartano - Lecumberrin päiväkirja (2000, Kookos kustannus)

Markku Löytönen: Viidakkotanssi - Tuktkimusmatkaaja Rafael Karsten Ecuadorissa (SKS 2007)

Ja vähän myös Koreaa: 

Teppo Turkki: Tiikeriportti - Korean vimma valloittaa maailma (2009, Edita)

Löysin aivan parhaita sarjakuvia: 

Javier de Isusi: Hullu joki - Maattoman Juanin matkat III (2011, Like)

Gene Luen Yang: Boxers ja Saints (2013, First Second Books)

Maaliskuussa lopeteltiin luistelukautta ja kävin kirjastossa kuuntelemassa Nura Farahia, jonka kirjan olin aiemmin jo lukenut. Osallistuin kuva päivässä haasteeseen FB:n puolella, enkä sitten kuitenkaan jaksanut jatkaa kuvahaastetta blogin puolella, vaikka ensin sitä suunnittelin. Luin 12 kirjaa: 





J.P. Pulkkinen: Kaikki onnelliset perheet (2010, Teos)
Helmi Kekkonen: Valinta (2011, Avain)

Graeme Simsion: Vaimotesti  (2013, Otava)

Meri Kuusisto: Amerikkalainen (2014, Otava)

Riikka Pulkkinen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (2014, Otava)

Ali Smith: Oli kerran kello nolla  (2013, Otava)

Leon Leyson: Poika joka pelastui - Schindlerin listan kuopus (2014, Tammi)

Anna-Lena Laurén: Kuinka kallis vapaus - Värivallankumouksista Geogiassa, Ukrainassa ja Kirgisiassa (2013, Teos)

Hassan Blasim: Irakin purkkajeesus (2013, WSOY)

Luin puiden tarinoita: 

Iiro Küttner & Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita: Puuseppä (Books North 2014)

Jatkoin myös Karim-sarjakuvan lukemista, tällä kertaa lukemisvuorossa olivat 3. ja 4. osa: 

Karim - Pelätkää viiltäjää ja 

Karim - Rikos ja rangaistus

Huhtikuussa juhlittiin pääsiäistä ja käytiin Virossa (toiset pelaamassa, toiset katsomassa futista), kirjojen suhteen oli todellakin hiljaista. Luin vain 5 kirjaa: 

Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön (2014, WSOY)

Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse (2014, Into)

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (2014, WSOY)

Victoria Hislop Elämänlanka (2014, Bazar)

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori (2014, Like)

Olen siis lukenut tänä vuonna 37 kirjaa. Olen kuitenkin ylpeä, että olen lukenut aika monta niistä kirjoista, jotka listasin tammikuussa kiinnostaviksi kevään uutuksista: 

WSOY

Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön (tammikuu)  - luettu!
Katja Kaukonen: Kohina (helmikuu)
Sarah Delijani: Jakarandapuun lapset (tammikuu) - luettu! 
Donna Tartt: Tikli (maaliskuu) - lukupinossa!
Ayana Mathis: Huonetta ja sukua (toukokuu) - lukupinossa!
Mika Keränen: Maaliviivalla (toukokuu) -- ei vielä ilmestynyt!

Tammi
Anna-Kaari Hakkarainen: Purkaus (helmikuu) -luettu!
Janne Ora: Kadotetun lumo (maaliskuu)
Toni Morrison: Koti (tammikuu) - keltainen kirjasto
Alice Munro: Kallis elämä (tammikuu) - keltainen kirjasto - luettu! 
Kerstin Ekman: Huijareiden paraati (maaliskuu) - keltainen kirjasto - melkein luettu!
Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty (huhtikuu) - keltainen kirjasto - melkein luettu!
Joël Dicker: Totuus herra Quebertin tapauksesta (huhtikuu) - keltainen kirjasto - lukupinossa! 
Henna Helmi Heinonen: Miisan kaksoisaxel (tammikuu) - melkein luettu!
Saku Heinänen: Zaida ja lumienkeli (huhtikuu) lukupinossa! 

Otava
Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (tammikuu) -luettu!
Meri Kuusisto: Amerikkalainen (tammikuu) - luettu!
Nura Farah: Aavikon tyttäret (helmikuu) - luettu!
J.M. Coetzee: Jeesuksen lapsuus (helmikuu) lukupinossa! 
Siri Hustvedt: Säihkyvä maailma (maaliskuu) lukupinossa! 

Gummerus
NoViolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet (tammikuu) - luettu 
Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä (tammikuu) - luettu!


Atena-kustannus

Jari Ekberg: Kuin taivasta koskettaisi (huhtikuu) lukupinossa! 

Schildts & Söderströms

Jyrki Heino: Kello (huhtikuu)
Johannes Anyuru: Myrsky nousee paratiisista (huhtikuu) -- ei vielä ilmestynyt!
Carlos de Cruz & Janne Haikari: Kuninkaantie (toukokuu) -- ei vielä ilmestynyt!

Siltala

Eleanor Catton: Valontuojat (toukokuu) -- ei vielä ilmestynyt!

Ja mikä ehkä tärkeintä, lukuilo on taas löytynyt!

Tammikuun luettuja

Tammikuussa tein oman lukuennätykseni, sillä luin näin monta (10) kirjaa:

Kiran Desai: Hulabaloo hedelmätarhassa

Katriina Ranne: Minä, sisareni

Carina Räihä: Huipulta huipulle

Joyce Carol Oates: Putous

Joyce Carol Oates: Kosto: rakkaustarina

Linda Olsson: Sonaatti Miriamille

Junichiro Tanizaki: Avain

Natalia Laurila: Parhaat Bollywood-elokuvat

Marjo Näkki: Hepoa Tallinnaan

Vikas Swarup: Syyllisten seurue

Pari kirjaa olisin voinut vaihtaa johonkin toiseen, sillä kaikki kirjat eivät todellakaan olleet mitään vuosisadan lukuelämyksiä. Tällä kuluvalla kuulla olenkin sitten hidastunut lapsentahtiseen lukuvauhtiin ja olen saanut kahdessa viikossa luettua kolme kirjaa. Pari kirjaa on kyllä ainoastaan vähän kesken, mutta esimerkiksi kahta kirjaa viikossa en vain millään ehdi lukemaan. Tosin huomautettakoon, että olen tässä välissä vaihtanut työpaikkaa ja joutunut päivittämään oppikirja-tietouttani. Sillä kas kummaa, oppikirjat vaihtuvat täysin viidessä vuodessa. Toinen kumma juttu on se, että ne vanhimmat ovat sittenkin parhaita. Aika usein kuitenkin teen tällaista turhaa työtä, kuten suunnittelen tunteja etukäteen ja tunnin alussa jo tajuan, että tämä juttu ei tule toimimaan. Siihen se aika sitten meneekin. Turhan tekemiseen. 

Minulla on myös varsinainen pakkomielle käydä hakemassa kirjastosta kasoittain kirjoja. Ehdin niistä lukea kolmasosan. Ja minulla on aina saldo täynnä. Tänään piti hakea työtä varten yksi kirja (ehkä turha?), ja kirjastovirkailija ystävällisesti kertoi, että nyt sinulla on täällä 39 kirjaa lainassa. No, tiedänhän minä, koska yritän sulloa niitä kotona johonkin säälliseen paikkaan. 

Minulla on myös toinen tapa, täysin turha ja aikaavievä: järjestelen niitä kirjoja edestakaisin ja mietin, missä järjestyksessä lukisin. Luen kuitenkin aina sen kaapin perimmäisen ensimmäisenä - ja varsinainen harmike ovat pikalainat, joita en voi vastustaa, mutta joita en ehdi lukemaan koskaan. Muistan vieläkin karvaat sakot Nenäpäivästä ennen joulua... Tiedän, pitäisi tehdä kirjastolakko, mutta toisaalta, kirjastoon on niin kiva aina poiketa.

Kirjoja luen edelleenkin täysin omien mieltymysteni mukaan, ja niistä (suurin) osa taitaa suuntautua Intiaan päin. Enkä aio jatkossakaan kirjoittaa, tai edes pyrkiä kirjoittamaan, objektiivista kirjojen arviointia. Tämä on matkani kirjojen maailmassa.   

Kesän ja syksyn kirjat

Minulla on tapana selata kustantamojen esittelylehtiset hyvissä ajoin ja tehdä varaukset uutuuskirjoista kirjastoon myös hyvissä ajoin. Siitä seuraa se, että kotiin kantautuu kasa kirjoja, jotka pitäisi lukea heti. Tulee lukuruuhka, mikä sinällään on ihana asia. Varsinkin kun katsoo ulos ikkunasta, eikä tee mieli siirtyä mihinkään ulkoilmoihin lämpimän patterin tai viltin alta. 

Tein listan luettavista kirjoista myöskin jo hyvissä ajoin, mutta lista jäi tällä kertaa blogin luonnoksiin. Koska en ole ollut viime aikoina kovin aktiivinen blogini suhteen. No, joskus tulee vain sellaisia aikoja. Osa kirjoista (kesäkuussa ilmestyneet) olenkin jo ehtinyt lukea, melkein suurin osa syksyn uutuuksista on tässä pinossa - ja loputkin jo varauksessa. Katsotaan sitten myöhemmin, mitkä kaikki kirjat tuli luetuksi. 

Kesä- ja heinäkuu: 

Anna-Leena Härkönen: Valomerkki (Otava)  luettu
Pauliina Lindholm: Komendantti (Otava) 
Essi Kummu: Hyvästi pojat (Tammi) -luettu 

Lori Nelson Spielman: Kymmenen unelmaani (Otava) -luettu 

Elokuu: 

Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas (Otava) - luettu
Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä (WSOY)
Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa (Gummerus) - luettu
Anni Kytömäki: Kivitasku (Gummerus)

Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö (Otava) - ostettu omaksi, ehdin nauttia myöhemmin

Carlos Ruiz Zafon: Henkien labyrintti (Otava)  - aion ostaa omakseni, koska mulla on kaikki muutkin Ruiz Zafonin kirjat hyllyssäni

Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat (Otava)
Noah Hawley: Ennen syöksyä (Otava)
Haruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen (Tammi)
Monique Schwitter: Kaksitoista miestä (Tammi) - luettu
Nathan Hill: Nix (Gummerus)
Eka Kurniawan: Kauneus on kirous (Gummerus) - luettavana
Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle (Bazar)
Paolo Cognetti: Kahdeksan vuorta (Bazar)

Syyskuu: 

Cristina Sandu: Valas nimeltä Goliat (Otava) 
Heidi Köngäs: Sandra (Otava)
Johanna Holmström: Sielujen saari (Otava)
Katriina Ranne: Miten valo putoaa (Gummerus) -luettu, ei postausta vielä

Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta (Gummerus)
Kate Morton: Talo järven rannalla (Bazar)

Lokakuu: 

Sarah Lark: Maorien laulu (Bazar)

Luetut kirjat 2014

Vuosi 2014 on saamassa päätöksensä, joten päättelen myös lukuvuoteni täällä blogin puolella. 

Luin vuoden aikana 132 kirjaa (jos laskin oikein), joista 

kotimaisia oli 50 kirjaa ja 

käännöskirjallisuutta 57 kirjaa

ja 25 sarjakuva-, runo- ja tietokirjaa. 

Kotimaisista ja käännöskirjoista molemmista 32 oli vuonna 2014 julkaistuja teoksia. 

Kotimaisista kirjailijoista 32 oli naista ja 18 miestä; käännöskirjallisuudesta 22 naista ja 35 miestä. 

******************                                *****************************

Vuoden parhaimmiksi lukukokemuksiksi ylsivät nämä kirjat: 

Kotimaiset: 

Nura Farah: Aavikon tyttäret (2014, Otava)

Mikko Kalajoki: Kolme tärkeintä asiaa (2014, WSOY)

Riina Katajavuori: Wenla Männistö (2014, Tammi)

Sari Pullinen: Kohta kaikki alkaa (2014, Gummerus)

Terhi Rannela: Läpi yön (2014, Otava)

Mathias Rosenlund: Vaskivuorentie 20 (2013, Schildts & Söderströms)
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (2014, Otava)

Käännöskirjat: 

Niccolò Ammaniti: Juhla alkakoon  (2011, Otava)

Silvia Avallone: Teräs (2014, Minerva)

Hassan Blasim: Irakin purkkajeesus (2013, WSOY)
Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori (2014, Like)
Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty (2014, Tammi)
Melinda Nadj Abonji: Kyyhkysten lähtö (2013, Lurra Editions)
Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse (2014, Into)

Sarjakuvat:

Gene Luen Yang: Saints (2013, First Second Books)

Gene Luen Yang: Boxers (2013, First Second Books)

Elämäkerroista:

David Lagercrantz: Minä Zlatan Ibrahimovic (2011, WSOY)

Kirjallisista hetkistä paras oli Helsingin Kirjamessut ja messuilla varsinkin italialaiskirjailijoiden näkeminen ja kuuleminen. Italia oli muutenkin tämän vuoden pääasia, sillä matkustimme kesällä Roomaan. Vuoden parhaat lukuhetket olivat tutustuminen Niccolo Ammanitin teoksiin ja myös Silvia Avallonen Teräs-teos, sekä hänen haastattelunsa messuilla. 

Ensi vuodeksi toivon paljon aikaa mm. lukemiseen ja kirjojen suhteen aion lukea tavallista enemmän vanhempia teoksia. En kuitenkaan voi täysin jättää uutuuskirjojakaan, sillä ne kiinnostavat ja ovat tavallaan lukemisen suola. 

Toivottelen lukemieni kirjojen (listaus kuvan alla) myötä 

HYVÄÄ JA ONNELLISTA VUOTTA 2015!!!!!!

Kotimaiset kirjailijat:

Johan Bargum: Syyspurjehdus (2012, Tammi)

Jukka Behm: Matkoilla (2009, Tammi)

Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu (2014, Like)

Nura Farah: Aavikon tyttäret (2014, Otava)

Niina Hakalahti: Aavasaksa (2010, Tammi)

Niina Hakalahti: Sydänystävä (2014, Karisto)

Anna-Kaari Hakkarainen: Purkaus (2014, Tammi)

Pia Heikkilä: Koodinimi kajaali (2014, Otava)

Saku Heinänen: Zaida ja lumienkeli (2014, Tammi)

Henna Helmi: Miisan kaksoisaxel (2014, Tammi)

Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras (2006, Otava)

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein (2014, Otava)

Anna-Leena Härkönen: Palele porvari! ja muita kirjoituksia (2007, Otava)

Juha Itkonen: Ajo (2014, Otava)

Santeri Ivalo: Hellettä  (2013, Savukeidas)

Riitta Jalonen: Yö on oranssi häkki  (2000, Tammi)

Riitta Jalonen: Hula-hula (2002, Tammi)

Riitta Jalonen: Kuvittele itsellesi mies (2005, Tammi)

Jari Järvelä: Särkyvää (2014, Tammi)

Mikko Kalajoki: Kolme tärkeintä asiaa (2014, WSOY)

Riina Katajavuori: Wenla Männistö (2014, Tammi)

Katja Kaukonen: Kohina (2014, WSOY)

Helmi Kekkonen: Valinta (2011, Avain)

Helmi Kekkonen: Suojaton (2014, Siltala)

Mika Keränen: Maaliviivalla (2014, WSOY)

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (2014, WSOY)

Elias Koskimies: Ihmepoika (2014, Gummerus)

Meri Kuusisto: Amerikkalainen (2014, Otava)

Auli Leskinen: Petojen aika (2013, WSOY)

Jenni Linturi: Malmi, 1917 (2013, Teos)

Sari Luhtanen: Linssit huurussa (2014, Tammi)

Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön (2014, WSOY)

Laura Paloheimo: Mama mojo (2014, Otava)

Leena Parkkinen: Galtbystä länteen (2013, Teos)

J.P. Pulkkinen: Kaikki onnelliset perheet (2010, Teos)

Riikka Pulkkinen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (2014, Otava)

Sari Pullinen: Kohta kaikki alkaa (2014, Gummerus)

Terhi Rannela: Läpi yön (2014, Otava)

Mathias Rosenlund: Vaskivuorentie 20 (2013, Schildts & Söderströms)

Nemo Rossi: Rooman sudet (2012, WSOY)

Juha Ruusuvuori: Koston enkeli (2014, WSOY)

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (2014, Otava)

Riikka Takala: Ole hyvä (2014, Atena)

Mila Teräs: Harmaat enkelit (2014, Karisto)

Maria Turtschaninoff: Maresi - Punaisen luostarin kronikoita (2014, Tammi)

Vera Vala: Villa Sibyllan kirous (2014, Gummerus)

Jussi Valtonen: Siipien kantamat (2007, Tammi)

Jussi Valtonen: Vesiseinä (2006, Like)

Petri Vartiainen: Isäasentoja (2014, Otava)

Niina With: Joko taas, Stella (2014, Myllylahti)

Käännöskirjallisuus: 

Chinua Achebe: Kaikki hajoaa (2014, Basam Books)

Niccolò Ammaniti: Minä en pelkää (2005, Otava, Seven-pokkari 1. painos 2004, Otava)

Niccolò Ammaniti: Taivaan ja maan väliltä (2008, Otava)

Niccolò Ammaniti: Juhla alkakoon  (2011, Otava)

Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä - romaani rakkaudesta (2014, Siltala)

Johannes Anyuru: Myrsky nousee paratiisista (2014, Schildts & Söderströms)

Silvia Avallone: Teräs (2014, Minerva)

Hassan Blasim: Irakin purkkajeesus (2013, WSOY)

Roberto Bolaño: Jääkenttä (2013, Sammakko)

Dan Brown: Enkelit ja demonit (2010, WSOY, Bon-pokkarit, 1. suomennos 2005)

Italo Calvino: Marcovaldo eli Vuodenajat kaupungissa (2010, Tammi - keltainen pokkari, 1. suomennos 1986)

Giuseppe Catozzella: Et kai vaan pelkää? (2014, Like)

Chris Cleave: Voittamaton (2014, Gummerus)

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori (2014, Like)

Grégoire Delacourt: Katseenvangitsijat (2014, WSOY)

Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset (2014, WSOY)

Junot Diaz: Vieraissakävijän opas rakkauteen (2014, Like)

Renate Dorrestein: Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille punahilkkaa (2009, WSOY)

Kerstin Ekman: Huijareiden paraati (2014, Tammi)

Albert Espinosa: Pyydä luoksesi sun (2014, Bazar)

Carlos Fuentes: Inez (2002, Gummerus)

Anna Gavalda: Lempi ei ole leikin asia (2014, Gummerus)

Paolo Giordano: Ihmisruumis (2014, WSOY)

Daniel Glattauer: Takiainen (2013, Atena)

Seré Prince Halverson: Äidinrakkaus (2014, Bazar)

Johan Harstad: Buzz Aldrin - taviksena olemisen taito (2007, Gummerus)

Victoria Hislop Elämänlanka (2014, Bazar)

Elizabeth Kay: Rajalla (2004, WSOY)
Daniela Krien: Vielä joskus kerromme kaiken  (2014, Gummerus)

Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty (2014, Tammi)

Leon Leyson: Poika joka pelastui - Schindlerin listan kuopus (2014, Tammi)

Marco Malvaldi: Viiden korttipeli - Bar Lumen murhat (2014, Tammi)

Henning Mankell: Riian verikoirat (2009, Seven-pokkari  - 1. kerran julkaistu suomeksi 1994)

Yann Martel: Beatrice ja Vergilius (2014, Minerva)

Margaret Mazzantini: Älä liiku (2004, WSOY)

Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha (2014, Atena)

Toni Morrison: Koti (2014, Tammi)

Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä (2014, Gummerus)

Alice Munro: Kallis elämä (2013, Tammi)

Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni (2003, Tammi (oma kirja 2. painos vuodelta 2011)

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet (2014, Tammi)

Álvaro Mutis: Araucaíman kartano - Lecumberrin päiväkirja (2000, Kookos kustannus)

Melinda Nadj Abonji: Kyyhkysten lähtö (2013, Lurra Editions)

David Nicholls: Varamies (2014, Otava)

David Nicholls: Yhtä matkaa (2014, Otava)

Grégoire Polet: Väreilevä kaupunki (2010, WSOY)

Romain Puértolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin (2014, Otava)

Luiz Ruffato: Rutosti hevosia (2014, Into)

Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse (2014, Into)

Graeme Simsion: Vaimotesti (2013, Otava)

Sjón: Poika nimeltä kuukivi (2014, Like)

Dag Solstad: Ujous ja arvokkuus (2014, Teos)

Ali Smith: Oli kerran kello nolla (2013, Otava)

Antonio Tabucchi: Taivaanranta (1995, Tammi)

Anne Tyler: Amerikan lapset  (2008, Otava)

Dubravka Ugrešić: Kiputilahallitus (2007, Like)

Birgit Vanderbeke: Simpukka-ateria (2009, Lurra Editions)

Runot:

Yahya Hassan: Runot (2014, Tammi)

Asta Honkamaa: Naisen maisema (2014 Books North)

Katriina Ranne: Ohikulkijan tuoksu (2014, Gummerus)

Sarjakuvat:

Toni Karonen ja Harri Honkala: Karim - saalis ja saalistaja (2013, omakustanne)
Toni Karonen ja Harri Honkala: Karim - Tarkoitus pyhittää keinot
Toni Karonen ja Harri Honkala: Karim - Rikos ja rangaistus
Toni Karonen ja Harri Honkala: Karim - Varokaa viiltäjää

Javier de Isusi: Hullu joki - Maattoman Juanin matkat III (2011, Like)

Gene Luen Yang: Saints (2013, First Second Books)
Gene Luen Yang: Boxers (2013, First Second Books)
Reetta Niemensivu: Lempi ja rakkaus (2010, Suuri kurpitsa)
Reetta Niemensivu: Saniainen kukkii juhannuksena (2013, Suuri kurpitsa)

Muuta: 

Iiro Küttner & Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita: Puuseppä (Books North 2014)

Tietokirjat: 

Anne-Mari Souto: Arkipäivän rasismi koulussa – Etnografinen tutkimus suomalais- ja maahanmuuttajanuorten ryhmäsuhteista (2011, Nuorisotutkimusverkosto)
Jorma Pollari ja Marja-Leena Koppinen: Maahanmuuttajan kohtaaminen ja opettaminen (2011/2000 PS-kustannus) 
Markku Löytönen: Viidakkotanssi - Tuktkimusmatkaaja Rafael Karsten Ecuadorissa

SKS 2007

Teppo Turkki: Tiikeriportti - Korean vimma valloittaa maailma (2009, Edita)

Anna-Lena Laurén: Kuinka kallis vapaus - Värivallankumouksista Geogiassa, Ukrainassa ja Kirgisiassa (2013, Teos)

Eduardo Galeano: Jalkapallo valossa ja varjossa (2014, Nemo)

David Lagercrantz: Minä Zlatan Ibrahimovic (2011, WSOY)

Luca Caioli: Ronaldo - elämäntarina (2013, Minerva kustannus)

Jimmy Burns: Maradona - Maailman paras jalkapalloilija? (2014, Minerva)

Crstina de Stefano: Oriana Fallaci - Nainen ristituulessa (2014, Gummerus)

Anni Valtonen & Milka Alanen: Uusia suomalaisia (2014, Like)

Maarit Korhonen: Herää, koulu! (2014, Into pamfletti)