Mari A:n kirjablogi: Jari Järvelä: Särkyvää

lauantai 1. marraskuuta 2014

Jari Järvelä: Särkyvää

Tutustuin kirjailija Jari Järvelään Parempi maailma -teoksen myötä. Kirjan tyyli jäi minulta hieman ymmärtämättä, joten varovaisesti otin käsiini Särkyvää (2014, Tammi) -teoksen.

Kirjasta on kirjoitettu jo jonkin verran lehdissä ja kirjablogeissa, joten kirjan juoni lienee selvä edellisiä lukevalle: Kirjan päähenkilö Teemu on eronnut mies, joka on yrittänyt polttaa kotitalonsa ja miehen ainoa päämäärä elämässä on tehdä itsemurha. Mukanaan hänellä on laatikko, joka sisältää kaikki hänen muistonsa ja kulkuneuvonaan perintö-Lada.

Teemu matkaa kohti Espanjaa, sillä hänen mielestään ainoa oikea paikka itsemurhan tekoon on pamplonalaisessa härkajuoksussa. Teemu ei ole uskaltanut elämässään tehdä mitään järisyttävää, vaan hän on ollut pelkuri ja jäänyt vaimonsa, Helin, elämän alle.

Olen jälkeenpäin tajunnut missä kohtaa elämäni lähti menemään vikaan. Totuuden olen tiennyt jo vuosikausia. Elämäni lähti menemään päin persettä jo ennen kuin tapasin sinut, Heli, lähti sillä hetkellä, kun seitsemäntoistavuotiaana roikuin pamplonalaisen härkäjuoksukujan aidalla ja seurasin miten juoksijat pyyhälsivät täynnä elämänvoimaa edestäni, enkä liittynyt heidän seuraansa. En helvetti juossut härkien edessä!

Järvelän teosta on verrattu Paasilinnan ja Hotakaisen humoristisiin teoksiin, joissa elämässä kohlaavat mieshahmot yrittävät rämpiä elämässään kohti päämäärää, joka antaisi mitättömälle elämälle merkityksen. Miehet ovat jääneet vaimon tai elämän potkimaksi, ja lukija näkee, miksi näin on käynyt - ehkä kirjan Teemu on myös hieman täynnä itseään ja pyrkimyksiään. Särkyvää-teoksessa Teemu ottaa Ladan kyytiin ja matkaansa mukaan liftaajan, rastapäisen Agnesin, jonka aikomuksista Teemu ei ole tietoinen, eikä kiinnostunut. Agnesin aikomukset kuitenkin paljastuvat Teemullekin hieman yllättäen.

Kirja oli aiheestaan huolimatta rentoa ja menevää luettavaa, ja luin kirjan yhtä kyytiä, mikä kertoo siitä, että kirja oli ehyt paketti, eikä sen lukemisessa mikään jäänyt häiritsemään.

Kirjasta jäi mieleeni vielä se, että Teemu vihasi sitä, miten hänen entinen vaimonsa, Heli, luki kirjoja kylvyssä, koska kosteus pilaa kirjojen sivut. Arvatkaas, mikä kohtalo Särkyvää-teoksella oli?