Sadie Jonesilta tuli tänä keväänä ensimmäinen kirja suomeksi ja muutenkin tuntuu, että Suomi on huomannut Sadie Jonesin kirjat juuri nyt. Ehkä rakkaus oli totta (2015, Otava) on Jonesin neljäs romaani - ja todellakin hienoa, että teos on käännetty suomeksi, sillä en itsekään tiennyt koko kirjailijan olemassaolosta aiemmin. Seuraan itse jonkun verran englanninkielisiä kirjablogeja, mutta harvemmin kirjailijoita jää mieleeni sieltä, välillä tosin etsin kirjoja ulkomaisten blogien perusteella, mutta olen järjettömän laiska lukemaan kirjoja englanniksi. Sikäli mikäli käännöskirjallisuutta tulee suomeksi aiempaa vähemmän, täytynee siirtyä lukemaan englanniksi enemmän. No, tällä hetkellä olen iloinen, että esimerkiksi Jonesia on alettu suomentaa, ja paljon muutakin kirjallisuuttaa suomennetaan.
Ehkä rakkaus oli totta -teos oli kovasti erilainen kuin etukäteen ajattelin. Toisaalta en myöskään ottanut selvää etukäteen, minkälainen kirja on, sillä halusin lukea teoksen ilman suuria ennakko-odotuksia. Annoin kirjan henkilöhahmojen ja juonen soljua eteeni juuri sellaisina kuin ne kirjan sivuilla tulivat. Olin lukemastani hieman ihmeissäni: tässä teoksessa ei juuri tapahdu asioita, mutta henkilöhahmot kirjassa on rakennettu todella eläviksi. Henkilöhahmot tulevat niin läheiseksi, että monet asiat, joita henkilöille tapahtuu, jäävät harmittamaan. Aivan kuin asiat tapahtuisivat itselle tai jollekulle läheiselle.
Kirjassa eletään 1960- ja 1970-luvun Englannissa. Luke Kanowski asuu pikkukaupungissa, mutta päättää muuttaa elämänsä, kun hän tapaa tuppukylään eksyneet teatterilaiset Paulin ja Leighin. Näistä kahdesta tulee Lukelle tärkeitä ihmisiä Lontoossa, jonne hän muuttaa pian ensitapaamisen jälkeen. Luke haluaa mukaan elämään, ja teatteri on tämän kolmikon elämää sekä hyvässä että pahassa. Elämä ei ole helppoa, mutta kaikki uskovat suureen läpimurtoon teatterialalla.
Teatterimaailmaan haluaa myös Nina Jacobs, jonka on kirjassa määrä kohdata Luke jonain päivänä.
Luke otti askeleen kuin lähteäkseen, ja sitten hän pysähtyi ja kääntyi takaisin Ninan puoleen otsaansa rypistäen. "Mikä on vialla?" hän kysyi. "Mikset ole onnellinen?"
"Miksi kysyt?"
"Haluan vain tietää."
"En tiedä miksi en", Nina sanoi nurkkaan ahdistettuna. "En tiedä miksen ole onnellinen."
Hän näytti avuttomalta. "Kaikki järjestyy", Luke sanoi. "Lupaan sen."
Kirjan tarina kulkee henkilöhahmojen kohtaamisten ja vetovoiman kautta tapahtumiin, joissa henkilöiden välistä luottamusta koetellaan. Kirjan antia ei niinkään ole juonivetoisuus, vaan henkilökemiat ja henkilöiden tuleminen läheiseksi lukijalle. Teatteria ja aikaa kirja kuvaa myös tarkan uskottavasti. Kirjan lukeminen oli erilainen matka kuin etukäteen kuvittelin, mutta täytyy sanoa, että minut kirja vei mukanaan juuri tällaisenaan.
Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli tottta
Fallout, 2014
suomentanut Marianna Kurtto
419 sivua
Joka kerta, kun näen tästä teoksesta blogatun, mun sydän hyppii. Rakastan Sadie Jonesin teoksia, erityisesti hänen esikoistaan, vaikka kyllä tämäkin on hieno ja onneksi nyt sentään häntä vihdoin suomennettiin.
VastaaPoistaJäin miettimään tuota ilmaisuasi "ei tapahdu asioita" - mitä näillä asioilla tarkoitat? Siis ihan nyt vaan kysyn ymmärtääkseni paremmin tarkoituksesi. Minä kun koin, että tässä tapahtuu valtavasti, niin henkilöiden sisällä kuin heidän ulkoisessa toiminnassaankin.
Tarkoitan tuota, että tämä kirja ei ole kovinkaan juonipainotteinen, niin kuin esim. Shamsien Jumala joka kivessä, jossa taas tapahtuu kovasti asioita. Shamsiella taas henkilöhahmot jäävät kovin vähäiselle painotukselle. Luin näitä kirjoja samaan aikaan, ja ne olivat niin hämmästyttävän erilaisia. Vaikea kirjoittaa selkeästi, kun en viitsinyt vielä tuoda Shamsieta tähän tekstiin mukaan. Jonesilla siis tapahtumat etenevät enemmän henkilöiden välisillä kuvioilla, henkilöhahmojen ajatuksissa ja tekemättä jättämisissä. Kirja on enemmän henkilöiden kasvua ja heidän oman elämänsä etenemistä, ei historian suuria linjoja, maiden itsenäistymistä jne.
PoistaTäytynee palata Jonesin muihin teoksiin englanniksi, hieman viiveellä nämä suomennokset tosiaan tulevat.
Olipas hyvä, että tulin esittäneeksi tuon kysymyksen, sillä se mitä tuossa yllä kerrot on todella kiinnostavaa. On kyllä ollut aikamoinen kaksikko sinulla yhtä aikaa luettavana ja varmasti tuo yhtä aikaa lukeminen on tuonut kummastakin teoksesta esiin uusia puolia, joita ei ehkä yhtä selvästi olisi havainnut ilman lukukumppania.
PoistaShamsiella tosiaan niitä ulkoisia tapahtumia piisaa. Palaillaan siihen, kun olet siitä kirjoittanut.
Joo ja Jones vei henkilöhahmoineen räikeän voiton Shamsiesta.
PoistaIhana kirja <3
PoistaNyt alkaa jännittää Shamsien uutuus...Olen lukenut häneltä tähän asti kaikki suomennetut, mutta tästä en ollut varma ollenkaan. Nyt kirja kuitenkin odottaa vuoroaan ja pelkään, että kirjailija, jonka kynä on taikaa, lankeaa taas kerran ylipursuavuuteen. Poltetut varjot olisi minulla ollut ilmestymisvuonnaan lukuvouoteni paras kirja, mutta kun Shamsie tunki kolmem romaanin matskun yhteenä kirjaan. Poltetuissa varjoissa on minusta maailmankaikkeuden upein aloitus eikä loppukaan lässähtänyt, mutta se Afganistan -osa olisi saanut olla pois, niin kirjan tiheys olisi vaikuttanut paremmin, eikä olisi tullut niin sekavaksi muu kokonaisuus.
No, Jonesin kanssa ei ollut muuta huolta, kuin unet meinasivat jäädä ottamatta, sillä menin kirjaan ihan upoksiin;)