Alice Munro: Kallis elämä
(2013, Tammi)
Dear Life 2012
suomentanut Kristiina Rikman
319 sivua
Tämän vuoden yksi tavoitteistani on lukea kirjallisuuspalkinnoilla kiitettyjä kirjailijoita ja mikäs tavoitteen metsästämisen aloittaisi paremmin kuin vuoden 2013 nobelisti Alice Munro.
Kallis elämä on yhdeksäs Munrolta suomennettu teos, joten paljon hyvää luettavaa on vielä jäljellä. Munro kirjoittaa kirjan kymmenessä novellissa arjesta tapahtumia, jotka muuttavat ihmisen elämää aivan toiseen suuntaan. Juna ja matka johonkin on useassa Munron novellissa läsnä. Näin jo ensimmäisestä Postia Japaniin -novellista alkaen. Greta on vaimo ja äiti, joka on normaali ja tunnollinen eri rooleissaan. Ainakin siltä vaikuttaa ensi alkuun. Greta on kuitenkin junamatkalla, jossa alkaa tapahtua. Jotain sellaista, mitä vaimolta ja äidiltä ei heti olettaisi. Ja mikä loppu novellilla onkaan! Vähillä sanoilla Munro kirjoittaa sen, mikä muuttaa naisen elämän aivan täysin. Ehkä. Sillä novellin loppu jää hieman avoimeksi.
Novelleissa on rakkautta, eroja ja uusia suhteita. Uusiin ihmisiin tutustuvat nekin henkilöt, joilta sitä odottaisi vähiten. Elämä muuttuu, vaikka juuri näiltä henkilöiltä odottaisi vähiten muuttumista.
Novelli Sorakuoppa vie lukijan kohti lapsuutta ja lapsuuden traagisia tapahtumia. Seuraava novelli Turvasatama ajoittaa tapahtumat 70-luvulle, mikä on kiva, koska välillä lukiessani en osannut päätellä kandalaisuutta vähän tuntevana, että missä ajassa mennään. Tosin myöhemmin novelleissa palataan ajassa taaksepäin: sotavuosiin ja 20-luvulle. Paikkana taas Toronto vilahtaa novelleissa aika ajoin, paikoin taas henkilöt elävät pienemmissä kaupungeissa.
Vaikka moni novelleista kertookin normaaleista ihmisistä ja heidän suhteistaan, on mukana parantola-miljöötä ja myös epärealistisempaa otetta. Novelli Järvi näköetäisyydellä viehätti erilaisuutensa puolesta: tässä novellissa tarina etenee vallattomasti tilanteesta ja paikasta toiseen.
Erityisen paljon pidin kuitenkin teoksen neljästä viimeisestä novellista, joiden luin olevan omaelämäkerrallisia. Pidin Munron tiiviydestä näissä novelleissa.
Koska en ole aiemmin lukenut Munroa juuri lainkaan, en osaa sijoittaa tätä kirjaa hänen tuotannossaan oikein mihinkään lokeroon tai arvoon. Mutta lokerot ja arvot varmaan selviävät, kun pääsen (toivon mukaan) tutustumaan lisää Munron kirjoihin.
Kirjaa on luettu paljon, ja Kaisa Reetalla oli kiva juttu kirjasta. Jutusta saa muita kivoja linkkejä kirjan lukeneiden kirjoituksiin.
Ihana kirja, ihana Munro. Suosittelen erityisesti Karkulaista ja Hyvän naisen rakkautta, jos ne ovat vielä lukematta. Munron novelleista löytyy todella paljon ammennettavaa.
VastaaPoistaPidän mielessä nuo kirjat... Nyt on niin paljon muuta luettavaa, että Munro saa taas odottaa ajatuksena kaiken perällä...
PoistaMunro vaikuttaa olevan todella suosittu täällä blogimaailmassa. Olen lukenut häneltä Liian paljon onnea ja Julkisia salaisuuksia. Oma kokemukseni on, että häntä pitäisi lukea hyvin hitaasti ja mieluusti useaan kertaan. Ehkä siksi en ole lukenut häneltä enempää, kun on jonkinlainen himo saada luetuksi paljon.
VastaaPoistaPS. Hieno tavoite sinulla. Tosin juuri hetki sitten kritisoin blogissani kirjallisuuden Nobel-palkintoa. Oma ehdoton suosikkini on Baileys-palkinto (tunnettiin aiemmin nimellä Orange-palkinto). Olen lukenut ko. palkinnon ehdokaskirjoja aika läjän ja yksikään lukemani kirja ei tähän mennessä ole ollut pettymys.
Tuo on varmaan totta, mitä kirjoitit Nobeleista. Itse harmittelin juuri, että nythän Atwood ei saa koskaan nobeliaan, koska kanadalainen naiskirjailija juuri sai. Sama ajatus myös jarruttaa Munron lukemistani, olisin halunnut, että Atwood olisi saanut palkintonsa.
PoistaMua myös kiinnostaa lukea Orange-palkitut, mutta en ole vielä saanut sitä aikaiseksi... Kiva titetää, että se kulkee nykyisin tuolla nimellä.
Minäkin juuri kirjoitin tästä pari sanaa - en oikein pääse Munroon kiinni. Ne henkilöt eivät jaksa kiinnostaa, pitkine taustaselityksineen... olen nyt pari kertaa yrittänyt ja aina sama tulos. Järvi näköetäisyydellä oli minulle mieleenjäävin tarinoista (ehkä helpoin?) Linkkasin myös samaan Kaisa Reetan juttuun kuin sinä, se onkin hyvä kirjoitus :-)
VastaaPoistaJoo, vähän samoja ajatuksia kyllä kirjasta. Onneksi on kaikenlaisia erilaisiakin novelleja mukana. Mä tykkäsin niistä viimeisistä novelleista, kun tosiaan olivat niin lyhyitä (ei tarvinnut pitää mielessä niin monta asiaa ja juonenkäännettä).
Poista