Jos ihmiset vain tietäisivät, Mma Ramotswe ajatteli. Jos ihmiset vain tietäisivät, että Afrikassa on muutakin kuin kaikki ne ongelmat, joista he saavat kuulla. Silloin hekin voisivat rakastaa meitä kuin me rakastamme heitä.
Alexander McCall Smithin Onni ja siniset kengät - Mma Ramotswe tutkii (2011, Otava) -teos lähti joululomalle mukaan sellaisena kevyempänä vaihtoehtona, jos Afrikka-aiheiset kirjat noin muuten käyvät ylenvoimaisen raskaaksi. Olen aiemmin lukenut Mma Ramotswe -kirjoja ja pitänyt niiden keveydestä, hyväntuulisuudesta ja rikosten arjenomaisuudesta. Minulla on kuitenkin ollut varsin pitkä väliaika siitä, kun olen edellisen ramotsweni lukenut.
Nyt tauon jälkeen täytyy todeta edelleen, että Mma Ramotswe -teokset ovat huippukevyitä ja -hitaita tapahtumiensa puolesta. Aika usein näissä kirjoissa tunnutaan palaavan menneeseen, sillä Mma Ramotswe pohti tässäkin kirjassa edesmenneen isänsä hienoutta ja entiseksi jääneen miesystävänsä hirveyttä. Botswana, jossa Ramotswe ystävineen elää, todetaan jälleen huippuhienoksi maaksi, jossa on tietynlaisia ongelmia, kuten vaimoaan pettäviä aviomiehiä (Ramotswen tutkittavissa jutuissa tällaiset tapaukset mainitaan suurimmaksi ryhmäksi) ja käärmeitä toimistotiloissa (, mistä kirja tällä kertaa alkaa).
Kirjan kantavaksi jutuksi nousee työpaikalta ruokaa varasteleva nainen ja tämän aviomies ja varkauden huomanneen naisen kiristäminen. Koska kirjassa on kuitenkin yli 300 sivua, niin kaikenlaista muutakin kuin varsinaista "rikosten" selvittelyä mahtuu tähän kirjaan. Mma Ramotswe mm. alkaa miettiä, että pitäisikö hänen aloittaa laihduttaminen, onko hänen "perinteinen afrikkalainen vartalonmallinsa" uhka hänen terveydelleen? Tunnelma kirjassa on kuitenkin leppoisa ja pienet arjen ongelmat hoituvat, tai eivät hoidu, mutta eivät hoitumattomuudestaan huolimatta tule kovinkaan suuriksi ongelmiksi.
Botswana vaikuttaa McCall Smithin kirjojen sivuilla melkoisen leppoisalta maalta, ja kuten aiemminkin olen näiden kirjojen myötä tutkaillut wikipedian tietoja, Botswana vaikuttaa hyvältä afrikkalaiselta maalta: siellä lukutaitoisia on 84 %, bkt on loistava verrattuna muihin Afrikan maihin - ja bkt on noussut hurjaa vauhtia, koska maan timanttiesiintymät löydettiin vasta Botswanan itsenäistymisen jälkeen. Sen sijaan Botswanan aids-tilastot ovat Afrikan synkimmästä päästä. Asukkaita Botswanassa on vain hieman yli kaksi miljoonaa, Mma Ramotswen kuvauksin:
Sellaista se oli Botswanassa lähes kaikkialla: ihmiset oli liitetty toisiinsa sukulaissuhteiden siteillä, ja vaikka siteet saattoivat venyä pitkiksi ja ohuiksi ajan ja välimatkojen vuoksi, niistä muodostui kudelma, koko maan kattava rakkauden ja yhteisöjen peitto. Ja peiton lankojen seassa kulki velvollisuuden säikeitä, joiden vuoksi toisten pyyntöihin ei voinut olla vastaamatta. Kenenkään ei pitänyt nähdä nälkää; kukaan ei saanut tuntea itseään ulkopuoliseksi; ketään ei sopinut jättää yksin surussaan.
Kirjailija Alexander McCall Smith on sijoittanut kirjansa Botswanaan, mikä varmaan myös auttaa positiivisen Botswana-kuvan syntyä maailmalla. Kirjailija on syntynyt ja elänyt Rhodesiassa, nykyisessä Zimbabwessa. Sijoitan kirjan kuitenkin Afrikan tähti -haasteessa maahan Botswana.
Alexander McCall Smith: Onni ja siniset kengät - Mma Ramotswe tutkii
2011, Otava
Blue Shoes and Happiness, 2008
320 sivua
Seven-pokkari
Mma Ramotswe -kirjoista on kirjoittanut mm. Kirsi kirjanurkassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti