Vera Vala: Villa Sibyllan kirous / Rooma kuvina

Rooman-matkalleni otin tietenkin mukaan Vera Valan uusimman kirjan Villa Sibyllan kirous (2014, Gummerus). Kirja oli kuin Rooma: ei ollenkaan sellainen kuin etukäteen kuvittelin. Valan aiemmat kirjat olivat kuin sekoitus dekkaria ja chick litiä, tässä kolmannessa kirjassa jälkimmäinen osuus oli karsiutunut pois, mikä teki kirjasta vakavammin otettavan, mitä tulee sen dekkarimaiseen puoleen. 

Arianna de Bellis saa pyynnön tutkia kummallisia kirjeitä, joita Katia Levrini on saanut. Katia asuu edustustalossa miehensä Lorenzon ja pienen poikansa kanssa, tosin lastenhoitaja pitää huolen lapsesta. Välillä Katia tuntee, että on tulossa hulluksi, ehkä kotona oleminen ja äitiys eivät ole hänen juttunsa lainkaan. 

Perheen kotiin murtaudutaan ja perhettä uhataan - hyökkäyksen takana tuntuu olevan mithra-kulttiin liittyvä liike. Tutkimuksissaan Arianna pääsee myös Rooman rikollisliigan jäljille. Arianna joutuu todella tukaliin tilanteisiin, vangiksi yökerhon tiloihin, joista pelastautuu vaivoin. 

Selvittääkseen tapahtumia, joita seuraa onnettomuudeksi lavastettu murha, Ariannan täytyy kuitenkin tutkia myös perhesuhteita. 

Mielestäni Vera Vala onnistui tässä kirjassaan hienosti sekä juonen että miljöön kuvauksen suhteen. Ariannan selviäminen tukalista tilanteista sai hieman kulmakarvani kohoamaan ihmetyksestä, mutta olin kaiken kaikkiaan innoissani, kun luin kirjaa Roomassa ja täytyy sanoa, että parasta kirjassa oli sen Rooma-kuvaus. Ariannan kulkiessa pitkin Rooman pieniä ja suuria katuja kuvaillaan kirjassa vaikkapa kirkkoja tai sitten kaupunginosien historiaa. Nämä kuvaukset istuvat kutakuinkin hyvin tarinaan, eikä niistä tule kovinkaan päällelimatun tuntuista paasausta. 

Jostain syystä Valan Roomasta tulee aina kuva, jossa on skoottereita ja liikennettä: 

 Suihkulähteiden lisäksi Valan Roomassa on paljon kukkia ja kasveja kaikkien upeiden vanhojen rakennusten seassa: 

Kirjaa lukiessa tietysti aloin bongata niitä kohteita, joita meille tuli Roomassa vastaan: espanjalaiset portaat olivat nähtävyytenä aikamoinen pettymys, mutta Valan kirjassa Arianna liikkuu yökerhossa Piazza di Spagnian lähistöllä. 

Luin kirjaa hotellihuoneessa iltapäivällä, kun olimme aamusta käyneet Vatikaanissa ja kävelleet Tiber-joen rantaan ihmettelemään, mikä rakennus siellä on. Sant´Angelon -linna tuli vastaan samana päivänä Villa Sibyllan kirouksessa. 

Tänään hän ei kyennyt kiinnittämään huomiota jokea ylittävien siltojen koristeellisiin yksityiskohtiin. Keisari Hadrianuksen hautapaikaksi rakennetun, nykyisin museona toimivan Castle Sant' Angelon näkeminen aiheutti Ariannassa lähes aina sykähdyttävän tunteen. Yleensä Pyhän Enkelin linna herätti hänessä rakkaita muistoja Giovannin kanssa tehdyistä iltakävelyistä kesäisten kirjafestivaalien aikaan. Tänään mausoleumin huipulla oleva arkkienkeli Mikaelin patsas ei näyttänyt kuitenkaan olevan asettamassa miekkaansa tuppeen, vaan vetämässä sen esiin valmiina kuolettavaan iskuun.

Päivä oli meidän viimeinen Roomassa (ennen kuin lähdimme välistä Italian maaseudulle) ja meillä oli iltapäivä ja ilta aikaa tehdä jotain. Kun luin kirjaa, siinä mainittiin Villa Borghesen puisto, jossa Arianna kävi lenkillä. Päätin, että menemme käymään puistossa, koska oli melkoisen kuuma päivä, ja kirjan mukaan puistossa voi viilentyä. Vuokrattiin polkukärry, jolla kruisailtiin pitkin puistoa. Oli todellakin mukava päivä, eikä ollenkaan niin kuuma kuin olisi ollut keskikaupungilla. Kiitokset kirjalle tästä hienosta vinkistä! (Puistossa muuten on myös eläintarha, johon ei kuitenkaan menty.)

Roomassa tuntuu, että koko ajan tapahtuu jotain. Jäimme puistoilun jälkeen Piazza del Popololle seurailemaan tapahtumia, niin kuin muutama muukin. Oikeastaan se, mitä Valan kirjaan kaipailin, oli ihmiset ja elämä. Rooman kaduilla tapahtuu koko ajan, ihmisiä on valtavasti. Vala kuvaa kirjassaan kuitenkin ihmisiä, jotka asuvat villoissa ja liikkuvat kaupungissa suhteellisen vaivattomasti. Välillä mainitaan, että Roomassa nyt on ruuhkia ja se siitä. Valan kirja vie kuitenkin varsin erilaiseen maailmaan kuin mikä kadulla tulee vastaan. Toki uskon, että tuollainen toisenlainen, yläluokkainen Rooma on olemassa. 

Vera Vala: Villa Sibyllan kirous

2014, Gummerus

423 sivua