Maarit Korhonen kirjoitti pari vuotta sitten teoksen Koulun vika?, jossa hän kirjoitti auki suomalaisen peruskoulun tilannetta. Herää koulu! (2014, Into) -teoksessa Maarit Korhonen jatkaa siihen mihin jäi. Kirja on syntynyt siitä tarpeesta, minkä Korhonen itse opettajana koki: vanhat menetelmät akoivat tuntua hänestä itsestäänkin jo niin nähdyiltä, että uudistumisen halu alkoi itää hänessä.
Luin (tämänkin) kirjan jo jonkin aikaa sitten, joten kirjoitan tähän nyt vain joitakin ajatuksia, jotka kirjasta jäivät mieleeni ja ajatuksiini elämään ja kehittymään.
* Rikkaiden ja köyhien perheiden lapset ovat eriarvoisessa asemassa koulumaaillmassa. Kun rikkaiden lapset ovat nähneet kaikki ne rakennukset, joita vaikkapa historiassa käsitellään, köyhien perheiden lapset joutuvat kuvittelemaan samat paikat ja elävät omituisissa harhakuvitelmissa: että ateenalaiset liikkuvat valkoisissa toogissa vieläkin (kun taas rikkaan perhen lapsi tuhahtaa tunnilla tylsistyneenä: "olemme käyneet kolmesti Ateenassa, ei jaksa taas").
* Toiset lapset oppivat kielen tai matikan tehtävät hetkessä, toiset eivät sitten millään koskaan. Miksi näiden lasten pitää peruskoulun aikana opiskella samat asiat, kun toiset oppisivat enemmän ja toiset eivät ehdi oppia kaikkea millään?
* Lasten ja nuorten pitäisi voida enemmän miettiä itse, miten asiat voisi opiskella, koska heillä on hyviä ideoita.
* Salman Khan (ei kuitenkaan se näyttelijä), jota Maarit Korhonen lainaa usein. Khan on luonut oppimistapoja, joita voi löytää esim. youtubesta (Khan Academy).
* Oppilas, joka ei ole hyvä koulussa, on aina hyvä jossain. Vanhempien tehtävä on kannustaa lastaan siinä, missä tämä on hyvä, koulun antaa vinkkejä, mitä tehdä peruskoulun jälkeen, jos lukeminen ei suju. Koulusta ja vanhemmista riippuu, tuleeko huonosti koulussa menestyvästä selviytyjä vai syrjäytyjä.
jne.
Kirjassa on paljon ehdotuksia, joita kannattaa miettiä sekä vanhempana että opettajana. Peruskoulu varmasti muuttuu jossain vaiheessa, ehkä piankin. Minkälaiseksi se muuttuu, jää nähtäväksi. Vanhempana toivoisin, että lapset saisivat omille kyvyilleen sopivia tehtäviä, eivätkä turhautuisi kouluun, kun siellä pitää tehdä samoja tehtäviä monta alkuluokkaa, niitä tehtäviä, joita on tehnyt jo eskarissa. Samoin kuin ne lapset, joille jauhaminen on hyväksi, voisivat opiskella samaa asiaa vaikka koko alakoulun ajan, että perusasiat saisi opituksi.
Lukemisen arvoinen teos, nopealukuinen!
Kirjasta Ylen sivuilla.
Lukemisen arvoinen teos, nopealukuinen!
Kirjasta Ylen sivuilla.
Maarit Korhonen: Herää, koulu!
2014, Into pamfletti
111 sivua
Minusta vain viimeinen teesi pitää paikkaansa, jokainen on hyvä jossain. Minusta sen sijaan kielen avulla pystytään konktretisoimaan asioita, eli on varsin lapsellista väittää, että pitäisi koluta rauniokasoja ymmärtääkseen, että Länsi-Rooma tuhoutui.
VastaaPoistaVanhempien antamat eväät poikkeavat muista syistä kuin varallisuuseroista, tärkein on oma koulutustaso.
Suomessa on vielä varsin hyvä sosiaaliturva on toimeentulotuki, asumistuet ym, monesti matalapalkka-alalla työskentelevät ovat köyhempiä kuin ne, jotka kuittaavat kaikki tuet.
Minusta peruskoulu on täysin ilmainen, opetus on ilmaista ja kirjat saa ilmaiseksi, menestys riippuu vain omasta motivaatiosta ja aktiivisuudesta ei todellakaan rahasta. Raha ratkaisee vasta myöhemmin, kuinka opiskella ja päästä tutun firmaan tai omaan. Mutta mitä pahaa on omassa perheyrityksessä?
Kun annamme lasten tai aikuisten päättää, mitä lapsi lukee, olemme epätasa-arvon suossa. Jatkossakin pitää olla yhteinen peruskoulu, lukion keskiarvovalinta ja yo-kokeet, missä ratkaisee vain oma tieto ja osaaminen.
Muistaakseni kommentoin jo edelliseen bloggaukseen, joten olen varsin eri mieltä Korhosen kanssa. Omat havaintoni perustuvat päivittäisiin todellisiin tilanteisiin, kuten varmaan kirjailijallakin, mutta tulkintamme on niistä erisuuntaiset.
Rikkailla on useimmiten hyvä koulutuspohja, joten siinä mielessä varmaankin se hyväosaisuus koulun suhteen periytyy: vanhemmat kannustavat koulunkäyntiin ja arvostavat koulutusta jne. Toki omakohtaisesti koettu varmasti jää paremmin mieleen kuin kirjasta opittu, varsinkin jos asia ei kiinnosta, eivätkä vanhemmat osaa kannustaa koulunkäyntiin. Eli sikäli koulutettu ja rikas perhe antaa jo valmiiksi sen, minkä koulu pyrkii antamaan niille, joiden vanhemmat eivät vie jälkikasvuaan Akropoliille oppimaan antiikin perintöä.
PoistaLuen nyt toisenlaista kirjaa (kaunokirjallisuus), jossa taas se, ettei kukaan kannusta, saa lapsen yrittämään enemmän. Omat vanhemmat ovat poissa ja koulussakin kiusataan. Joten ei aina ole vanhemmista kiinni elämässä pärjääminen, mutta mistä saada se motivaatio, js kukaan ei kannusta?
Minusta varsin harva rikas vie lapsensa Kreikkaan vaan yleinen osoite on Thaimaa ja sen hiekkarannat, jos näitä annetaan tehdä kouluaikana, se on minusta väärin.
PoistaMoni akateemisesti koulutettu saa varsin kehnoa palkkaa esim. Kirjastovirkailija tai sosiaaliviranomainen. Yrittäjillä on usein suuret tulot, akateemisesti koulutetut eivät ala yrittäjiksi. Yleisesti koulutus toki kannattaa rahallisestikin. Valmennuskurssit hyville aloille ovat kalliita, eivät sovellu siis köyhille.
Luultavasti olemme samaa mieltä yhteiskunnan tulonjaosta, luulen, että olen kirjailijan kanssa eri mieltä.
Luulen, että Ateena on vähän niin kuin esimerkki asiasta. Samoin tietenkin Thaimaassa voi oppia ja kokea monia asioita.
PoistaKorhosen jako rikkaisiin ja köyhiin tulee varmaan siitä, että hän on työskennellyt erityylisissä kouluissa (lähiössä ja ns. hyvällä alueella).
Hyvä koulutus tuo melkoisen usein hyvät tulot, eri asia on sitten jotkut humanistiset alat. Mutta hyvätuloinen vanhempi ohjaa lapsensa sellaiseen koulutukseen, joka tuo hyvät tulot.
Korhosen huomioihin on varmasti hyvä tutustua, jos lähtökohtaisesti on toista mieltä, Ehkä toisenlaiset ajatukset tuulettavat omiakin näkökulmia. Yhtä totuutta kun harvoin on ihmistieteissä olemassa.
Minusta tämä ajatusmalli on liian suoraviivainen. Vanhempien vaikutus on mallien antaminen, ei ohjaus. Itsekin olen työskennellyt eri paikoissa myös lähiökouluissa. Siellä oppilaat ovat varsin motivoituneita, sillä tunnollisimmat ymmärtävät koulutuksen merkitystä.
PoistaEn ole samaa mieltä "matkailun avartamisesta", olen itse sivistynyt ilman vanhempien maksamia loma- ja ulkomaan matkoja samoin kuin jälkikasvuni. Minusta ihmistä on syytä tarkastella yksilönä ei köyhien lapsena, eihän koululla ole mitään syytä selvittää eikä edes lupaa vanhempien sosiaalisia oloja ja koulutusta, harrastuksia ym. jokaista pitää tarkastella neutraalisti ilman ennakkoasenteita.
Tuostahan on vuosia tehty jo tutkimuksia,että vanhempien koulutustausta vaikuttaa lasten opintoihin (siis, miten pitkälle jatkavat). Poikkeuksia toki on.
PoistaItse koettu ja eletty vaikuttaa varmasti suurimpaan osaan oppijoista, siksi kouluissa käydään esim. luonnossa tutkimassa, minkälaisa puut/metsät jne. ovat. En ymmärrä, miten muita asioita ei opittaisi itse kokemalla.
Kokemalla ja kokeilemalla oppiminen on yksi oppimisen muoto, mutta lukemalla oppiminen lienee kuitenkin edelleen yleisintä, esim. monilla aloilla suurin osa tapahtuu lukemalla, esim. historian opiskelu.
PoistaAlakoulun luontoretket voivat olla ja ovat hyödyllisiä ja käpyjen keräily ja niiden kanssa askartelu. Luonnossa voi ja pitää käydä myös vapaa-aikana. Myös tietokoneen oikeat ohjelmat mahdollistavat oppimista. Googlen street-viewistä näkee (tosin suppeasti) minkä paikan vain. Monilla aloilla kuten kemiassa, fysiikassa ja lääketieteessä on tietokoneen mallit hyvin ratkaisevassa roolissa.
Koulussa ei juuri opeteta enää tietotekniikkaa (1980-luvun lopussa ja 1990-luvulla kyllä, itsekin olen opettanut), mutta silti nuoret osaavat edelleen käyttää tietokoneita. Tasa-arvoa olisi hankkia kouluihin kattavasti laitteita ja verkkoja ja käyttää kattavasti hyödyksi tietotekniikkaa ...
Mielenkiintoista on Korhosen heräämissuunta. Ensimmäisessä kirjassahan hän suojeli opetusta kaiken maailman (sirkus)keskeytyksiltä. Nyt hän on huomannut ettei opettajan tarvitse olla kuuliainen lammas vaan hänellä on valta (kuten on aina ollut) tehdä lähes mitä tahansa järkevää. Kuten poistaa pulpetit, heittää oppikirjat Nevadaan, vähentää kokeita, kuunnella ja kohdata enemmän. Kirjan tyylin on vähemmän tarinoiva (arkkihahmot on korvattu provosoinneilla) ja enemmän herättelevä. Mistä sitten johtuu että herätyksiä on niin vähän ja viimeisen myyntipäivän ohittaneet menetelmät ja tavat jylläävät yhä? Liian optimoidun ja tehokkaan koulujärjestelmämme on ollut menestystarina, mutta sen on uusiuduttava. Muuten käy Nokiat.
VastaaPoistaKorhonen on eläkeikää lähestyvä opettaja ja hänen esittämänsä teesit ovat yhtä tuoreita.
VastaaPoistaEsim. Britanniassa sen tyyppiset "uudistukset", joita Korhonen esittää, ovat aiheuttaneet kansan tyhmistymisen. Koulussa on vuosikymmeniä istuttu ryhmissä ja oppilaita on kannustettu keskustelemaan ja ottamaan asioista itse selvää, sen sijaan etta opettaja saisi opettaa. Niinpä tieto on jäänyt vähiin eikä taidollakaan ole pystytty kuromaan umpeen tyhjiötä.
Kannattaisi ennemmin lukea vaikka nuoren opettajan kirjoittama kirja aiheesta:
Daisy Christodoulou: Seven Myths About Education