Kirjoja suhteiden vaikeudesta ja vaikeista suhteista

Olen lukenut elokuussa ison kasan kirjoja, joissa tuntuu olevan sama aihepiiri: parisuhteen vaikeus ja vaikeiden ihmisten kanssa suhteessa eläminen tai suhteesta eroon pääsemisen vaikeus. Kaikissa näissä kirjoissa parisuhteessa menee joku asia pieleen, suhde nyrjähtää tavalla, mikä aiheuttaa kärsimystä toisessa. Kun mielenterveys järkkyy toisella, niin toinen kärsii. 

Daniel Glattauerin Takiainen (2013, Atena) jäi minulta viime vuonna lukematta, joten palasin kirjaan nyt, mikä oli hieno asia, sillä koukutuin kirjaan välittömästi. Kirjassa päähenkilö Judith törmää ruokakaupassa mieheen, joka etsii myöhemmin Judithin käsiinsä. Mies, Hannes, on miellyttävä ja osaa olla naiselle juuri sellainen kuin pitää. Hannes ihastuttaa myös Judithin ystävät ja perheen itseensä. Vain Judithin masennusta poteva veli pitää Hannesta "liian ystävällisenä". 

Judith, joka on elänyt pitkään sinkkuna ja on nyt melkein nelikymppinen, ei halua olla koko aikaa yhdessä, vaan kaipaa myös omaa aikaa. Tämä on Hannekselle vaikea asia sulattaa. Judith huomaa, että Hanneksessa on jotain outoa, ja Judith haluaa lopettaa koko suhteen. Mutta Hannes on hänessä kiinni kun takiainen - alkaa vainoaminen, joka saa kirjan loppua kohden yhä omituisempia sävyjä. 

Pidin kirjasta ja sen koukuttavasta kerronnasta. Loppu olisi voinut olla erilainen, olisin voinut lopettaa kirjan noin 50 sivua aiemmin. 

Muita kirjan lukeneita mm. Sanna ja Maija. 

Daniel Glattauer: Takiainen

2013, Atena

Ewig Dein 2013

suomentanut Raija Nylander

268 sivua

Niina Hakalahdelta olen lukenut aiemmin Aavasaksan (2010, Tammi) tänä kesänä ja Uimataidon (2008, Tammi) hieman aiemmin. Sydänystävä (2014, Karisto) kuului ehdottomasti niihin syksyn kirjoihin, jotka halusin lukea. 

Sydänystävä kertoo Kaisasta ja Minnasta, jotka ovat myöskin nelikymppisiksi ehtineitä naisia, jotka elävät omissa perheissään onnellista elämää. Molempien perheisiin kuuluu rakastava mies ja teini-ikäinen poika ja naiset ovat molemmat äidinkielenopettajia. He ovat eläneet elämänsä tehden samoja päätöksiä ja elämät ovat hyvinkin samanlaiset. Niinpä ei ole ihme, että he lähtevät yhteisellä hiihtolomalle laskettelukeskukseen. 

Hiihtoloman tapahtumat nyrjäyttävät naisten ystävyyden omituiseen asentoon, josta ei ole paluuta normaaliuteen. Keskusteluihin ja aikuisten suhteisiin alkaa lomalla tulla säröjä - sanoja, joita kuuluisi sanoa, mutta joita ei sanota. Etukäteen suunniteltu elämä alkaa mennä vikaraiteille. Minna tuntee, että hänen perheeseensä tulee mukaan sellaisia asioita, jotka eivät oikeastaan mahdu siihen elämään, jota hän on tottunut elämään ja aikonut elää loppuun asti. Miksi Minnasta tuntuu, että juuri hänen ja hänen perheensä elämä menee huonosti ja Kaisan perheessä kaikki onnistuu?

Kaisan kasvoilla oli harras eläytymisilme, joka ärsytti minua. Olisipa Eetulla tullut edes yksi virhe gaalasoitossa tai olisipa hän unohtanut jalkaansa vaaleanpunaiset reinot tai olisipa hän vastannut vaikka emmätiä tai että aikoi julkkikseksi. 

Minna alkaa tuntea itsensä hulluksi aivan samoin kuin Glattauerin kirjan Judith, kun hänen elämänsä ympärillä ahdas verkko kiristyy. 

Suosittelen kirjaa sellaiselle, joka haluaa nähdä täydellisen keskiluokkaisen perheen kulissin taakse. 

Kirjan on lukenut ainakin Annika, jonka tekstistä löytyy muita kirjan lukeneita. 

Niina Hakalahti: Sydänystävä

2014, Karisto 

224 sivua

Riitta Jalonen ihastutti minua teoksellaan Kuka sinut omistaa (2013, Tammi) noin vuosi sitten, ja Jalosen kirjoja olen halunnut lukea enemmän. Yö on oranssi häkki (2000, Tammi) lähti syksyyn sopivan värisen kantensa takia mukaan kirjastosta. Tässäkin kirjassa on kyseessä omituinen rakkaus.

Anni ja Henri ovat vanhoja luokkakavereita, jotka kohtaavat, kun valokuvaajana työskentelevä Henri päättää ottaa yhteyttä vanhoihin luokkakavereihin: hän haluaa valokuvata heidät. Anni suostuu valokuvaan ja myös Henrin vuoteeseen, sillä hän elää keski-ikäisen tylsää elämää miehensä kanssa, jolta ei saa tarpeeksi kosketusta. Tapaamiset vievät Annin ja Henrin myös kouluaikaisiin muistoihin, jolloin lukija huomaa, että joku outo vetovoima veti heitä puoleensa jo lapsena. 

Anni ja Henri ovat oudossa suhteessaan ja kirjan motto tuntuukin olevan sen ihmettely, miten ihmiset maailmassa kulkevat toistensa ohi, välillä pysähtyen ja sitten taas jatkaen matkaansa: 

Henri ei lopu minuun, ei pääty minuun. Ihmiset jatkavat matkaansa pysähtyvät välillä toistensa luo, vaihtavat toistensa kuvia ja pyytävät: ota minut syliisi, ja päästä minut pois. Mutta kuka valitsee omat ihmisensä? Tuntuu että ne tuodaan eteen: näe tai ole näkemättä, valitse menetkö ohi vai jäätkö katsomaan. 

Minun elämäni palaa aina minulle itselleni niin kuin Henrin elämä palaa hänelle itselleen. Aivan kaikki mitä me teemme ja ajattelemme, palaa takaisin meille itsellemme. 

Riitta Jalonen: Yö on oranssi häkki 

2000, Tammi

112 sivua

Lopuksi tämän syksyn uutuuskirja, jossa käsiteltiin myös parisuhteen vaikeutta.

Juha Ruusuvuori on minulle aiemmin jäänyt tuntemattomaksi kirjailijaksi, vaikka mies onkin kirjoittanut aika paljon kaikenlaista. Koston enkeli (2014, WSOY) kiinnosti minua ennakkotietojen perusteella: kirjassa akateeminen pariskunta elää hyvää elämää, kunnes nainen alkaa epäillä miehensä uskollisuutta. Mialla ja Harrylla on hyvä elämä: molemmilla urat, lapsi lähtenyt kotoa pois, he harrastavat yhdessä ja heidän seksielämänsä on hyvä. Miten tällaiseen elämään voi tunkeutua jotain, joka uhkaa pariskunnan elämää yhdessä, ihmettelee Mia. 

Minkä muka alkaisin vakoilla omaa miestäni. Minä, joka en ollut koskaan tuntenut oikeaa mustasukkaisuutta, siksi kun ei ollut koskaan ollut aihetta. Tekisinkö nyt pellen itsestäni? --
Minua alkoi hävettää. Alkaisinko limaisesti seurata omaa miestäni, joka ei ollut koskaan antanut aihetta epäilyksiin. 

Kestääkö Mia mustasukkaisuuden tunteet, jotka heräsivät, kun ystävätär hienovaraisesti vihjaisi Mian miehestä ja toisesta naisesta?

Yliopistomaailmassa kun liikutaan, kirjassa kuljetaan myös tutkimuksen maailmassa: miten salamurhaajat ja muslimiterroristit liittyvät toisiinsa? Onko Eugen Schaumanissa jotain samaa kuin itsemurhapommittajissa? Tutkimus ja toisen ihmisen tappaminen kulkevat kirjassa pettämisepäilyjen kanssa ja tuovat jännitystä kirjan tarinaan. 

Vanha ja kulunut aihe oli tässä kirjassa ehkä juuri tämän yliopiston ja tutkimuksen takia kiinnostavasti koottu kansien väliin. Koukutuin tähänkin teokseen. 

Juha Ruusuvuori: Koston enkeli
2014, WSOY
180 sivua
arvostelukappale

*************************************Mikko Kalajoki ja Kolme tärkeintä asiaa -kirja tulossa piakkoin omaan postauksenaan!