Kun sain tietooni ja myöhemmin käsiini kirjan Kiertoteitä - Maahan muuttaneet nuoret yhteiskunnallisten esteiden edessä (2015, Into) ahmaisin kirjan samalta istumalta alusta loppuun. Tämä kirja pitäisi jokaisen lukea, joka miettii ja moittii niitä nuoria, jotka tulevat Suomeen ja jostain syystä eivät saa elämästään kiinni. Kiertoteitä-teos tuo näkyviin ne syyt, joiden takia elämä ei ole helppoa nuorille. Tämän teoksen tapauksessa maahan muuttaneille nuorille.
Kurvi-projekti on Pakolaisavun, ilmeisesti on jo päättynyt projekti, joka tuo avun nuoren lähelle. Sosiaalitoimi ja myös oppilaitokset ovat voineet ohjata nuoria Kurviin eli käytännössä niiden henkilöiden luo, jotka toimivat ohjaajina projektissa. Ohjaaja on kulkenut nuoren apuna vaikkapa toimistoissa tai ottanut yhteyttä suurlähetystöihin, kun passin hakeminen on syystä tai toisesta hankaloitunut.
Kiertoteitä-teos luo kokonaiskuvaa yksittäistapausten avulla niistä asioista, jotka voivat olla nuorelle ylitsepääsemättömiä esteitä: asunnottomuus, opiskelupaikan/ työpaikan puuttuminen, pankkitilin, henkilökortin puuttuminen tai vaikkapa joku perheasia, joka kaihertaa mieltä koko ajan. Osa asioista on tietenkin kaikille nuorille, ja aikuisillekin musertava ja ahdistava asia, mutta on myös asioita, jotka ovat ominaisia nimenomaan maahan muuttaneille nuorille. Melkoisen esteen luo byrokratia, niin kuin kirjan tarinat kertovat; ilman ohjaajan apua moni asia voisi jäädä selvittämättä. Monet nuoret alkavat suorittaa Suomessa peruskoulututkintoa, mutta oppivelvollisuusiän ylittäneet eivät ole oikeutettuja järjestelmämme mukaan opintotukeen eivätkä myöskään työmarkkinatukeen. Aivan absurdeja tilanteita luovat myös henkilökortin puuttuminen.
Kiertoteitä-teos kertoo tilanteen todenmukaisesti (olin itse työssä nuorten maahan muuttaneiden koulutuksessa ja näin ja koin samoja asioita) ja tämä teos olisi tutustumisen arvoinen varsinkin niille, jotka ovat työssä maahanmuuttajanuorten kanssa tai jotka päättävät vaikkapa koulutusasioista. Ehkä kiertotiet voisi suoristaa. Kirjassa kuvataan nuorten elämää ryteikössä kulkemiseksi, enkä keksi asialle itse parempaa kuvausta. Samat asiat ovat olleet esteinä jo kauan, ja tuntuu, että muutos on tuskallisen hidas: esimerkiksi kotimaassaan peruskoulua suorittaneen on älytöntä alkaa suorittaa Suomessa peruskoulua 17-vuotiaana, mutta toisaalta hänen on vaikea päästä toisen asteen opintoihin ilman peruskoulututkintoa, tai ainakin hakija on hyvin eriarvoisessa asemassa verrattuna suomalaisen peruskoulututkinnon suorittaneen kanssa.
Teoksessa on esillä monia muitakin asioita, jotka estävät nuoren saamasta jalansijaa uudessa kotimaassa. Välillä kirjoittajien mielipide tulee esiin, ja osassa kohdissa olin eri mieltä. Katson kuitenkin, että tällaista ääntä kaivataan juuri nyt maailmaamme.
Helmet-lukuhaasteessa tämä kirja edustaa kohtaa 4: Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja
Kiertoteitä - Maahan muuttaneet nuoret yhteiskunnallisten esteiden edessä
2015, Into
Harri Nieminen, Antti Kivijärvi (toim.)
Kristiina Toivikko
224 sivua
Toinen maahanmuuttajiin liittyvä teos, jonka luin, on Mikä ihmeen uussuomalainen? (2009, Teos), jossa on uussuomalaisten, Suomeen muuttaneiden henkilöiden kirjoituksia. Tunnetuimmasta päästä sellaiset kirjoittajat kuin Alexandra Salmela ja Naima Mohamud tai tulevaisuudentekijä Aziza Hossaini. Kaikki kirjoittajat ovat teksteillään osallistuneet novellikilpailuun vuonna 2008; 108 tekstin joukosta teokseen valikoituivat nämä 13 novellia.
Osa novelleista on aivan huikeita, erityisesti Aziza Hossainin lyhyt, mutta koskettava tarina hänen matkastaan Kabulista Iranin kautta Suomeen. Nuori tyttö jää orvoksi, kun hänen vanhempansa tapetaan sodassa kodin pihalle. Isosiskonsa perheessä Iranissa asuneet lapset saavat turvapaikan Suomesta, jossa nuori tyttö joutuu vielä syrjityksi koulussa, kun suomalaiset luokkakaverit eivät halua häntä viereensä istumaan. Tätä tarinaa ei voi liikuttumatta lukea, ja lukemisen jälkeen jää kaihertamaan tämänhetkinen asenneilmapiiri, jossa joidenkin maahanmuuttajien teot vaikuttavat ihmisten mielipiteisiin kaikista maahanmuuttajista. Myös Anita Kurosen novellissa Ikävä on melkoisen alakuloinen mieliala: miksi venäläisiin suhtaudutaa edelleen niin nuivasti? Kuinka kauan ihmiset ovat velkaa isiensä sodista?
Täysin toisenlainen tarina on Alexandra Salmelan Se oikea, aito maahanmuuttajablues, jossa seurataan slovakialaisen Palon matkaa hänen kuvittelemaansa Amerikkaan. Mies on unelmiensa maan sijasta kuitenkin Suomessa, jossa tämä taiteilija kulkee pitkin baareja. Novelli alkaa hillittömän hauskalla huonolla suomella, jossa esitetään kaikki stereotypiat, joita voi olla:
Minä olen maahanmuuntaja. Minä tulin varastaa sun mies. Minä tulin varastaa sun sosiaalietuudet. Minä en työ. Minä istun kotona ja hoidan minun ja minun mieheni lapset ja käyn kaupaan ja katselen ja ostoskelen tavaria.
Myöhemmin tarina rauhoittuu ja Palo löytää bluesinsa.
Ehkä ainoa vika teoksessa oli se, että näiden vahvojen novellien rinnalla muut novellit jäivät melkoisen valjuiksi ja taukopaikoiksi, joissa levähtää, kun vielä fiilisteli vahvoja tarinoita.
Toivoisin vastaavanlaisia kertomuksia lisää ja haastan maahanmuuttajia yhä vahvemmin tulemaan esiin ja kertomaan tarinoitansa; ottamaan äänensä yhteiskunnallisessa keskustelussa, ettei ainoaksi ääneksi jää uutiset häiriköivistä maahanmuuttajista.
Helmet-lukuhaasteessa tämä kirja pääsee kohtaan 13: Kirjan nimi on kysymys.
Mikä ihmeen uussuomalainen?
2009, Teos
toim. Maarit Halmesarka, Olli Löytty ja Mikko Rimminen
147 sivua
Kiertoteitä-teos kertoo tilanteen todenmukaisesti (olin itse työssä nuorten maahan muuttaneiden koulutuksessa ja näin ja koin samoja asioita) ja tämä teos olisi tutustumisen arvoinen varsinkin niille, jotka ovat työssä maahanmuuttajanuorten kanssa tai jotka päättävät vaikkapa koulutusasioista. Ehkä kiertotiet voisi suoristaa. Kirjassa kuvataan nuorten elämää ryteikössä kulkemiseksi, enkä keksi asialle itse parempaa kuvausta. Samat asiat ovat olleet esteinä jo kauan, ja tuntuu, että muutos on tuskallisen hidas: esimerkiksi kotimaassaan peruskoulua suorittaneen on älytöntä alkaa suorittaa Suomessa peruskoulua 17-vuotiaana, mutta toisaalta hänen on vaikea päästä toisen asteen opintoihin ilman peruskoulututkintoa, tai ainakin hakija on hyvin eriarvoisessa asemassa verrattuna suomalaisen peruskoulututkinnon suorittaneen kanssa.
Teoksessa on esillä monia muitakin asioita, jotka estävät nuoren saamasta jalansijaa uudessa kotimaassa. Välillä kirjoittajien mielipide tulee esiin, ja osassa kohdissa olin eri mieltä. Katson kuitenkin, että tällaista ääntä kaivataan juuri nyt maailmaamme.
Helmet-lukuhaasteessa tämä kirja edustaa kohtaa 4: Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja
Kiertoteitä - Maahan muuttaneet nuoret yhteiskunnallisten esteiden edessä
2015, Into
Harri Nieminen, Antti Kivijärvi (toim.)
Kristiina Toivikko
224 sivua
Toinen maahanmuuttajiin liittyvä teos, jonka luin, on Mikä ihmeen uussuomalainen? (2009, Teos), jossa on uussuomalaisten, Suomeen muuttaneiden henkilöiden kirjoituksia. Tunnetuimmasta päästä sellaiset kirjoittajat kuin Alexandra Salmela ja Naima Mohamud tai tulevaisuudentekijä Aziza Hossaini. Kaikki kirjoittajat ovat teksteillään osallistuneet novellikilpailuun vuonna 2008; 108 tekstin joukosta teokseen valikoituivat nämä 13 novellia.
Osa novelleista on aivan huikeita, erityisesti Aziza Hossainin lyhyt, mutta koskettava tarina hänen matkastaan Kabulista Iranin kautta Suomeen. Nuori tyttö jää orvoksi, kun hänen vanhempansa tapetaan sodassa kodin pihalle. Isosiskonsa perheessä Iranissa asuneet lapset saavat turvapaikan Suomesta, jossa nuori tyttö joutuu vielä syrjityksi koulussa, kun suomalaiset luokkakaverit eivät halua häntä viereensä istumaan. Tätä tarinaa ei voi liikuttumatta lukea, ja lukemisen jälkeen jää kaihertamaan tämänhetkinen asenneilmapiiri, jossa joidenkin maahanmuuttajien teot vaikuttavat ihmisten mielipiteisiin kaikista maahanmuuttajista. Myös Anita Kurosen novellissa Ikävä on melkoisen alakuloinen mieliala: miksi venäläisiin suhtaudutaa edelleen niin nuivasti? Kuinka kauan ihmiset ovat velkaa isiensä sodista?
Täysin toisenlainen tarina on Alexandra Salmelan Se oikea, aito maahanmuuttajablues, jossa seurataan slovakialaisen Palon matkaa hänen kuvittelemaansa Amerikkaan. Mies on unelmiensa maan sijasta kuitenkin Suomessa, jossa tämä taiteilija kulkee pitkin baareja. Novelli alkaa hillittömän hauskalla huonolla suomella, jossa esitetään kaikki stereotypiat, joita voi olla:
Minä olen maahanmuuntaja. Minä tulin varastaa sun mies. Minä tulin varastaa sun sosiaalietuudet. Minä en työ. Minä istun kotona ja hoidan minun ja minun mieheni lapset ja käyn kaupaan ja katselen ja ostoskelen tavaria.
Myöhemmin tarina rauhoittuu ja Palo löytää bluesinsa.
Ehkä ainoa vika teoksessa oli se, että näiden vahvojen novellien rinnalla muut novellit jäivät melkoisen valjuiksi ja taukopaikoiksi, joissa levähtää, kun vielä fiilisteli vahvoja tarinoita.
Toivoisin vastaavanlaisia kertomuksia lisää ja haastan maahanmuuttajia yhä vahvemmin tulemaan esiin ja kertomaan tarinoitansa; ottamaan äänensä yhteiskunnallisessa keskustelussa, ettei ainoaksi ääneksi jää uutiset häiriköivistä maahanmuuttajista.
Helmet-lukuhaasteessa tämä kirja pääsee kohtaan 13: Kirjan nimi on kysymys.
Mikä ihmeen uussuomalainen?
2009, Teos
toim. Maarit Halmesarka, Olli Löytty ja Mikko Rimminen
147 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti