Pauliina Susi: Takaikkuna

Olen aiemmin lukenut Pauliina Suden Ruuhkavuosi ja Lukot -teokset, joista ensimmäisestä pidin ja toinen jätti minut ihmetyksen valtaan. Melkoisesti varsinkin Lukot-teoksesta Susi on kehittynyt taitavammaksi kirjoittajaksi (tai itse paremmaksi lukijaksi), sillä Takaikkuna (2015, Tammi) todellakin piti minut otteesaan. Tämä noin 550-sivuinen teos oli kahlattava loppuun, vaikka ilta meinasi loppua kesken ja naapurista kuuluvat narahdukset ja parvekkeella kuuluvat tuulenvingahdukset saada sydänkohtauksen partaalle. Tapahtuuhan iso osa kirjan tapahtumista päähenkilön Leia Laineen olohuoneessa, kun naiselta on murtunut jalka ja hän pötköttelee kotisohvalla liikuntakyvyttömänä. 

Kaikki alkaa siitä, kun Leia on keskusteluohjelmassa kertomassa uudesta hankkeesta, jossa autetaan seksiriippuvaisia miehiä. Tästä kaikki Leian elämässä muuttuu: alkaa tulla tekstareita ja puheluja, jotka pursuavat vihapuhetta, nettisivuille hyökätään ja Leian huomaamatta moni asia hänen elämässä on hyökkäyksen kohteena. 

Taustalla häärii nörtti, jolla on pääsy oikeastaan kaikkiin paikkoihin, joissa asiat ovat hoidossa tietoteknisin keinoin, älypuhelimet suorastaan kutsuvat hakkeroimaan ihmisten tietoihin. Suden kirja seurailee Hitchcockin elokuvaa Takaikkuna, jossa pariskunta katselee tappajaa kotoaan. Samaan paikkaan ja asemaan päätyy Leia: hän on kotona puolustuskyvytön jalka kipsissä ja kaikki hänen yhteytensä ulkomaailmaan on tuhottu. 

Nettistalkkauksen lisäksi tarinassa on pari sivujuonta: ministeriksi noussut Tarmo Häkkilä, ja isäänsä etsivä 16-vuotias Leian tytär Viivi. 

Susi koukuttaa lukijansa täysin seuraamaan juonta, joka liittyy lopulta kaikkiin henkilöhahmoihin. Jännitys tulee lähelle lukijaa, sillä Leian paikkaan on helppo päästä. Sama asia voisi tapahtua kenelle vaan. Ja samoja asioita tapahtuu niille, jotka ovat puhumassa "väärästä" asiasta julkisuudessa. Pauliina Sudelle annan arvoa siitä, ettei hän nosta maahanmuuttokysymystä siksi asiaksi, joka saa varsinkin perussuomalaisen miehen kiukustumaan tässä kirjassa. 

Hei me profiloidaan. Googlen ja kavereiden koneet käyvät läpi joka hakusi ja ottavat talteen joka ikisen kiinnostuksen kohteesi. On etusi mukaista, että sinut ja mieltymyksesi tunnetaan, jatkossa saat itseäsi hyödyttävät hakutulokset ylimmäiseksi. - -

 Polskit parvessa, luulet olevasi turvassa - ja sitten, eräänä ei niin kauniina päivänä, kaikki sinusta esiin noukittu ja talteen pantu loksahtaa yhteen. Tiedot täsmäävät sinuun. Sinä olet saalis, jota tänään tarvitaan. 

Minä olen se joka kalastaa. 

Kieltämättä kirjan luettuaan alkaa miettiä, mitä kaikkea tietoteknistyneessä maailmassa onkaan tallessa itsestään. Ei vain itse laittamia juttuja, vaan myös kaikki se, mitä viranomaiset laittavat tietojärjestelmiinsä. 

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös mm. Krista, Nenä kirjassa, Rakkaudesta kirjoihin ja Ullan luetut -blogit. 

Liitän kirjan Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan 32. Kirjassa on myrsky, sillä siinä kuvaillaan myrskyävää säätä sekä sisämaassa että merellä. 

Takaikkuna sai Vuoden johtolanka -palkinnon, eikä syyttä. Harvoin itsekään innostun näin paljon dekkarista, ja tällä kertaa innostuin varmasti siksi, että teos oli kovin epädekkarimainen. 

Pauliina Susi: Takaikkuna

2015, Tammi

553 sivua