Sadie Jonesin teos Ehkä rakkaus oli totta (2015, Otava) teki minut hetkessä kirjailijan faniksi, ja siksi halusin heti lukea Jonesin Kotiipaluu (2016, Otava) -teoksen, joka on kirjailijan esikoisromaani.
Kotiipaluu olikin hieno romaani, jota aloittaessani en osannut päätellä, mitä kirjan tarina tuo mukanaan. Kirjan alussa eletään elokuuta vuonna 1957, 19-vuotias Lewis pääsee vapaaksi vankilasta, jossa on kärsinyt rangaistusta kaksi vuotta. Mistä Lewis on tuomionsa saanut, ei kerrota suoraan, vaan tarinassa mennään ajassa taaksepäin, vuoteen 1945, jolloin toisesta maailmansodasta palaa kotiin, Lewis-poikansa ja Elizabeth-vaimonsa luo Gilbert. Mies, joka rakastaa vaimoaan ja lastaan, mutta josta oma poika on isän poissaolon takia hieman vieraantunut. Perhe asuu pienessä kaupungissa, Lontoon lähellä. Sodan jälkeiseen elämään apua tarjoaa naapurissa asuva Dicky Garmichael, rikas mies, joka antaa Gibertille työtä. Tarinan henkilöt löytyvät näistä kahdesta perheestä: vanhemmista ja lapsista.
Jotain tapahtuu Lewisin lapsuudessa, ja tapahtumat jäävät pojan päähän. Hän ei koskaan saa kerrottua asioita, niin kuin ne tapahtuivat. Kohtalotoverinsa Lewis löytää Garmichaelin lapsista, sillä suljettujen ovien ja verhojen takana tapahtuvat asiat suljetaan myös tässä perheessä omien seinien sisälle. Pääosassa on julkinen kuva, sitä ei voi naarmuttaa. Kirjan englanninkielinen nimi Outcast kuvaa kirjan tunnelmia ehkä paremmin kuin suomennos, sillä siitä kirjassa on kyse: miten julkisivun vuoksi voidaan pienen yhteisön jäsen hivuttaa ulos piiristä - tai sulkea yhteisön sisään kärsimään kaikkea, mitä seinien sisällä tapahtuu.
"Et sinä ole poika."
"No mikäs minä olen?"
Tamsin sanoi nauraen: "Luulenpa, että sinua voi kutsua ongelmaksi!"
"Olen ongelma. En pidä tavallisista jutuista. En osaa tehdä asioita tavallisten ihmisten tapaan. - - "
Jonesin kirjassa näkyy paikoin, että tämä on hänen esikoisromaaninsa. Kirja on hieman rosoinen, mutta tässä tapauksessa se on pelkästään hyvä asia. Lukijana kohtasin kiukun tarinasta: miksi missä tahansa yhteisössä aina alamme syyttää samaa pientä poikaa, tai vaihtoehtoisesti emme suostu katsomaan kunnolla: mitä on pienen ihmisen tekojen taustalla, kun joku alkaa jatkuvasti tehdä hölmöyksiä?
Toivon, että muutkin Jonesin kirjat ovat tulossa suomennoksiksi, sillä itse olen nyt toisenkin kirjan luettuani aivan fanina.
Luin kirjasta kirjoittaneiden tekstejä ainakin täältä: Leena Lumi, Lumiomena, Krista.
Sadie Jones: Kotiinpaluu
2016, Otava
Outcast, 2008
suomentanut Marianna Kurto
355 sivua
Minäkin oon, siis fani! Jotenkin kolahtaa oikein kovaa, en ole edes varma, mikä se juttu Jonesissa on. Ehkä tietynlainen synkkyys ja säröilevyys, joka tulee esiin hienovaraisesti ja vaivihkaa. Tässä kirjassa erityisesti suretti vanhemman kyvyttömyys pitää huolta lapsestaan, kuunnella ja myötäelää.
VastaaPoistaJoo ihan sama juttu sen suhteen, etten osaa selittää, mikä Jonesissa vetoaa. Varsin tavallisia tarinoita, mutta sitten ei kuitenkaan, koska se jokin on kirjoissa.
PoistaTämähän vaikuttaa kiinnostavalta, joten lisäilenpä listalleni. Olen toki tietoinen Sadie Jonesista, mutta jotenkin olen skipannut hänet olettaen, ettei ole minun juttuni. En siis ole vaivautunut edes ottamaan selvää sen kummemmin hänen kirjoistaan. Onnekseni nyt luin sinun mietteesi, koska käsitykseni on ollut ihan väärä!
VastaaPoistaOlispa kiinnostavaa kuulla, mitä tykkäät! Mäkin ajattelin, etten sekaannu Jonesin kirjoihin, mutta kyllä nämä ovat vieneet lukijan.
PoistaEhkä rakkaus oli totta olikin sliipatumpi, tosin olin heti myyty. Nyt on vain niin, että roso on mun juttuni ja tämä Kotiinpaluu on väistämättä lopuvuodesta kuumassa sarjassani. Tässä on se kaikki, mitä pitää ollakin hyvässä tarianssa. Myös herää kiukku, kun yhtä ei nähdö, ei kuunnella. hänen yksinäisyytensä on niin suuri, että hän ei opi puolustamaan itseään, eikä osaa eds oikein muille puhua tai kertoa sitiä, mitä kokee. Tätä kirjaa lukiessa tuli läpikäytyä kaikki tunnetilat.
VastaaPoista<3
Juuri noin, tämä kirja vie tunnetiloihin, ehkä juuri sen rosoisuuden takia. Sopi tähän kirjaan erinomaisesti.
PoistaHalusin lukea ensin tämän esikoisteoksen ja Ehkä rakkaus oli totta odottelee kirjahyllyssä. Kotiinpaluu oli huikea ja koin oikean tunnemyrskyn tämän kirjan seurassa.
VastaaPoistaHyvä järjestys lukea kirjat, kiva kuulla, mitä tykkäät ehkä rakkaudesta!
PoistaJones on mahtava kirjailija, terveisin fani vuodesta 2008 lähtien.
VastaaPoistaOi, sä olet saanut nauttia jo niin pitkään! No, hyvä näin jälkijunassakin körötellä...
PoistaMinä pidin tästä hurjasti, mutta Ehkä rakkaus oli totta ei iskenyt yhtä kovaa. Mutta toivon minäkin, että lisää suomennetaan!
VastaaPoista