Deborah Moggachin Tulppaanikuume (2000, WSOY) tuli luettavakseni hieman yllättäen, nimittäin kirjaston kierrätyshyllystä. Toki etsinkin Hollantiin sijoittuvia kirjoja, joita oli hieman hankalaa ja haasteellista löytää, joten olin iloinen, että tällainen kirja osui silmiini.
Tulppaanikuumeen tapahtumat sijoittuvat 1600-luvulle, jolloin Amsterdamissa eletään taiteen kultakautta ja myös tulppaanikuumetta: sijoittajat hullaantuvat tulppaaneista ja yrittävät löytää ja myydä harvinaisuuksia, joiden avulla pistää rahoiksi.
Kirjan päähenkilöinä on kaksi naista: Sophia, varakkaan kauppiaan nuori vaimo ja Sophian palvelustyttö Maria. Molemmilla naisilla on riehakas rakkauselämä, sillä Maria tapailee kalakauppiasta - ja perhe joutuu syömään kyllästymiseen asti kalaa. Marian heila Willem haaveilee rikkauksista, tai vähintään omasta pienestä puodista ja toimeentulosta, jolla voisi elättää Marian ja tulevan perheensä.
Sophia elää tylsässä suhteessa itseään vanhemman miehen kanssa, joka haaveilee saavansa jälkikasvua; Sophia ei kuitenkaan tunnu tulevan raskaaksi. Maria taas haaveilee Jan van Loosista, joka saapuu hänen kotiinsa ikuistaakseen pariskunnan jälkipolville maalauksen muodossa.
Jokaisella on haaveensa ja unelmansa, ja kirjassa onkin melkoisen monimutkainen juoni, kun kaikki haluavat toteuttaa unelmansa keinoja kaihtamatta. Kaikki eivät tässä pelissä voita, mutta voittajat selviävät ennen pitkää.
Kirja oli kiehtova ajankuvaus, jossa Amsterdamin kadut ja kanaalit saavat elämänsä: eriarvoisuus valtaa kadut, juopot ja hämärämiehet yöt ja kuolleet koirat ja ihmiset kanaalit. Eihän tässä kirjassa kaikki aivan kaunista ole, mutta 1600-luku on helppo kuvitella sivuilta.
Maalausten malleina olevat henkilöt saavat myös kiehtovasti elämän ja tauluja voikin katsella hieman eri näkökulmasta:
Vuosisatoja myöhemmin Sophian kuva roikkuu Rijksmuseumissa. Oppineet kiistelevät siitä kuka hän on. Onko hän Venus? Onko hän Delila? Hänen asemastaan van Loosin teosten joukossa julkaistaan tutkielmia. Tavalliset ihmiset aprikoivat: Kuka hän on? Van Loosin rakastajatarko? Vai malli? Tuskin malli, sillä nainen katselee taulusta aidon rakastuneesti.
Hänellä ei ole nimeä. Hän on vain Nainen vuoteella. Sillä sehän hän on.
Kaiken kaikkiaan kirja oli kiinnostava luettava, positivinen yllätys, sillä en ehtinyt odottaa kirjalta mitään. Oli viehättävää kävellä Amsterdamissa, ja täytyy lähteä katsomaan, löytyvätkö teoksen paikat vielä nykyisestä kaupungista.
Kirjaa on lukenut mm. Sara.
Deborah Moggach: Tulppaanikuume
2000, WSOY
Tulip Fever, 1999
suomentanut Irmeli Ruuska
296 sivua
Kirja sopii myös kesälukuhaasteeseeni, kirjan nimenä kun on Tulppaanikuume.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti