Jukka Laajarinne on tullut minulle tutuksi hänen aiemmista kirjoistaan Leikkiminen kielletty ja 72, jotka molemmat ovat saaneet minut pohtimaan kirjassa esitettyjä asioita. Näin myös Tiloissa (2016, Atena) -teoksen lukemisen aikana kävi. Kun Laajarinne kirjoittaa tilan ja tilojen kokemisesta, aloin miettiä, miten itse suhtaudun eri tiloihin.
Laajarinne kirjoittaa hyvin kaupunkikeskeisesti, tosin kirjassa vieraillaan myös Lahden ja Orimattilan, ei niin suurkaupunkimaisissa tiloissa, sekä metsässä, joka Laajarinteen teksteissä on ihmisen luonnollinen, mutta kuitenkin itselle hieman vieras tila. Metsä on kuitenkin paikka, jossa ihminen voi rauhoittua ja hyppiä alasti uimaan. Samoin maaseutu on ristiriitainen: kaunis, mutta itselle vieras paikka.
Kun jonain syksyisenä aamuna istun maaseudun halki köröttelevän bussin kyydissä ja katselen ulkona avautuvaa usvaista peltomaisemaa, saatan viehättyä sen paljaasta ja maanläheisestä kauneudesta. - - Ja tunnen rinnassani kauhua tuon synkkyyden äärellä. Samalla myös riemua: onneksi minun ei tarvitse asua täällä!
Pääosin kirjan esseet sijoittuvat kaupunkiin. Kaupunki sijaitsee Laajarinteellä Helsingissä ja Berliinissä, jossa ihmiset "taistelevat" tilasta: graffittien tekijät ja mainostajat, naiset omasta paikastaan miesten keskellä (esim. lutkamarsseilla) ja lapset aikuisten kanssa omasta paikastaan.
Kiinnostavaa oli lukea myös Laajarinteen kirjoitusta kartoista ja karttojen lukemisesta. Siitä, miten meidät opetetaan lukemaan karttaa tietyllä tavalla, ja siitä, miten se on täysin vieras sellaisille, jotka eivät ole opiskelleet asiaa. Olen itse lykännyt kartan ihmisten käteen ja sanonut, että seuraa ohjeita - en ole lainkaan ymmärtänyt, miten se voi olla niin vaikeaa! Ei ole tullut mieleeni, että ala-asteella monella luokalla opiskellaan kartan lukemista, ja toisaalta, kaikkialla tiet eivät ole niin kovin suoria...
Teoksessa on 14 kirjoitusta (esseetä), jotka ovat noin parinkymmenen sivun mittaisia. Välillä esseet ovat kiinnostavia, välillä aihe ei niinkään innosta. Välillä taas parikymmentä sivua on aivan liian vähän asiasta, esimerkiksi vuorten pyhyydestä olisin lukenut enemmän (ja samalla minun piti varata kirjastosta Laajarinteen Jäiset jumalat -teos, jossa käsittääkseni aiheesta on enemmän). Kaiken kaikkiaan teoksessa oli kiinnostavia asioita, joiden omakohtaisuus sekoittui kirjan tekstiin. Itse pidin myös siitä, että Laajarinne keskittyi kaupunkimaisemaan, eikä minun huonona metsänkävijänä tarvinnut raahautua kirjan mukana luontoon.
Miten kaupunkimaisema on erilainen pyöräilijälle ja kävelijälle kuin autoilijalle? Miten kaupungista voi löytää kiinnostavia asioita, joita ei ole aiemmin huomannut, kun siirtyy valtateiltä sivukujille - tätä jäin pohtimaan, ja aioin liikkua kaupungilla uusia reittejä ja miettiä, mitä en ole aiemmin huomannut. Laajarinteen esimerkit siitä, miten ihmiset huomaavat aivan eri asioita, on niin monta kertaa koettu. Oma kokemukseni on muutaman kuukauden takaa, jolloin eräs henkilö yritti tehdä noutotreffejä Otaniemen vesitornin luokse. En lainkaan ymmärtänyt tai tiennyt, missä tämä torni on. Myöhemmin aloin sitten etsiä tornia, ja kappas, sehän tosiaan näkyy melkein kotiovelleni asti. En ollut kahteen vuoteen pistänyt tuota suhteellisen näkyvää rakennusta merkille. No, aina oppii lähiympäristöstä jotain uutta.
Miten kaupunkimaisema on erilainen pyöräilijälle ja kävelijälle kuin autoilijalle? Miten kaupungista voi löytää kiinnostavia asioita, joita ei ole aiemmin huomannut, kun siirtyy valtateiltä sivukujille - tätä jäin pohtimaan, ja aioin liikkua kaupungilla uusia reittejä ja miettiä, mitä en ole aiemmin huomannut. Laajarinteen esimerkit siitä, miten ihmiset huomaavat aivan eri asioita, on niin monta kertaa koettu. Oma kokemukseni on muutaman kuukauden takaa, jolloin eräs henkilö yritti tehdä noutotreffejä Otaniemen vesitornin luokse. En lainkaan ymmärtänyt tai tiennyt, missä tämä torni on. Myöhemmin aloin sitten etsiä tornia, ja kappas, sehän tosiaan näkyy melkein kotiovelleni asti. En ollut kahteen vuoteen pistänyt tuota suhteellisen näkyvää rakennusta merkille. No, aina oppii lähiympäristöstä jotain uutta.
Jukka Laajarinne: Tiloissa - Esseitä
2016, Atena
Hieno kirja, yksi alkuvuoden huippuja. Laajarinteen ote on monipuolinen ja mukaansatempaava. Pidän esseistä koko ajan enemmän.
VastaaPoistaMua kiinnosti. Ihan kaikki tässä kirjassa. Mainio lopetus tässä sun kirjoituksessa.
VastaaPoista