Lentolipuissa suuntana Amsterdam, minkä innoittama etsin käsiini Amsterdam-aiheisia kirjoja. Tällaisena sattui eräältä vinkkilistalta silmiini Ian McEwanin Amsterdam (2000, Otava), jota aloinkin lukea heti, sillä McEwan kuuluu kirjailijoihin, jotka kiinnostavat ehdottomasti.
Amsterdam ei varsinaisesti kerro nimensä mukaisesta kaupungista, koko kaupunki mainitaan ensimmäisen kerran kirjassa vasta sivun 100 jälkeen, mutta tarinan viimeinen näytös tapahtuu Amsterdamissa, joten kärsivällinen lukija löytää kyllä kaupungin tämän kirjan sivuilta.
"Hollantilaiset ja heidän järkevät lakinsa."
"Niinpä niin", sanoi Garmony. "Kun järkevyydestä on kyse, heillä on taipumus suorastaan liioitella."
Kirjassa on monta henkilöä, tärkeimmiksi nousevat Clive Linley, säveltäjä ja Vernon Halliday, päivälehden päätoimittaja. He tapaavat toisensa jälleen Mollyn, vauhdikkaan naisen, hautajaisissa. Molemmat miehet, kuten liuta tarinan muitakin miehiä, oli Mollyn entisiä rakastajia.
Clive ja Vernon elävät elämänsä keski-ikäisyyttä, molempien urat ovat aallonpohjassa, ja he miettivät, miten saada uransa uuteen nousuun. Tai, mitä tehdä, jos ura ei enää nousekaan, jos elämän parhaat hetket ovatkin jo olleet? Kuinka paljon toiseen voi luottaa?
Teoksessa isketään puukkoa toisen selkään niin paljon kuin ehditään. Poliitikko, ulkoministeri Garmony, joutuu myös Vernonin käsiin, kun Vernon saa haltuunsa valokuvia Garmonysta. Valokuvilla Vernonin on mahdollista tuhota Garmonyn ura - vai onko asia sittenkään niin yksinkertainen...
Teos piti koukussaan loppuun asti, ja ystävyys oli yksi kirjan kantavia teemoja, niin kuin kirjan etusivulla povattiin:
Ystävät jotka täällä kohtasivat ja syleilivät ovat menneet,
kukin omien virheittensä pariin;
W.H. Auden: Risteys
Kiinnostava teos, niin kuin kaikki McEwanin teokset, jotka olen lukenut. Muualta löysin ainakin Leena Lumin blogista tekstin teoksesta.
Ian McEwan: Amsterdam
2000, Otava
Amsterdam, 1998
suomentanut Juhani Lindholm
178 sivua
Amsterdam on kaunis, persoonallinen kaupunki, johon ihastuin pari kesää sitten. Hasiksen äitelänmakeasta tuoksusta en tosin tykännyt yhtään. Sen oppi yllättävän nopeasti tunnistamaan muista hajuista :). Olen lukenut McEwanilta vaan Sementtipuutarhan. Se oli erikoinen kirja, ja tämä lukemasi vaikuttaa hyvältä myös.
VastaaPoistaMcEwanilta olen pari kirjaa lukenut, ja kirjoja tuntuu olevan niin paljon, että lukemista riittää vielä... Ha, toivottavasti tulppaanit tuoksuvat hasista enemmän =D Saas nähdä, ja haistaa...
PoistaJuuri etsintäkuulutin omassa kirjablogissani McEwan-vinkkejä, luin nimittäin - vasta nyt - ensimmäisen kirjani häneltä ja pidin todella paljon. Eli pistetään tämäkin nyt lukulistalle!
VastaaPoistaMcEwaneja mullakin vielä lukematta, ja varmaan tulee vielä luettua...
PoistaAmsterdam on sitä McEwan-osastoa, josta tykkään kovasti. Menee aina sekaisin, oliko se tämä vai Lauantai, josta olin erityisen innoissani (vähän nääs tuosta lukemisesta jo aikaa). Kuvauksesi perusteella veikkaan, että se oli Lauantai, mutta kyllä tämäkin on oikein mainio.
VastaaPoistaKyllä tämä oli kiinnostava ja koukuttava kirja.
PoistaLukematta, mutta nyt tekis mieli. Puukot selkään saattais McEwan-tyylisesti olla jännittäviä. Jotkut kirjailijan kirjat ovat mulle jopa liiankin.
VastaaPoista