MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

maanantai 1. helmikuuta 2016

Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli

Tapio Tammisen Kansankodin pimeämpi puoli (2015, Atena) sai viime vuoden Tieto-Finlandian, ja aiheensa puolesta teos alkoi kiinnostaa minua - liittyyhän se tavallaan nykymaailmaankin, vaikka Tammisen näkökulma on historiallinen: hän aloittaa tarkastelun vuonna 1991 Ruotsia järkyttäneestä lasermiehestä. Sala-ampujasta, joka alkoi  Tukholmassa murhata ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Miten naapurimaamme ajautui tilaan, jossa vihamielisyys toisenlaisia ihmisiä kohtaan sai näin hirveän ilmenemismuodon? 




Tamminen lähtee tarkastelemaan Ruotsia aina kansanuskonnosta ja viikinkiajasta alkaen, tai oikeastaan näiden valjastamisesta kansallisen identiteetin ja arjalaisen rodun rakentamiseen. Siitä, miten Skandinaviasta alettiin tehdä myyttistä viikinkien kotia ja ihmisistä näiden jälkeläisiä. Tamminen jatkaa rotuoppien maailmaan, 1800-luvun kallonmittauksiin perustuvaan teoriaan, joka osoitti, miten eurooppalaiset, arjalaiset, ovat muita "rotuja" älykkäämpiä ja kehittyneempiä ihmisiä. 

Välillä Tamminen vierailee natsien Saksassa ja Intiassa, jossa Savitri Devi elää ja mietiskelee arjalaisuutta. Välillä Tammisen teksti vie niin kauas, että oli vähintään haasteellista miettiä, miten kaikki liittyikään Ruotsiin. Tavallaan kaikki kirjassa oli kiinnostavaa, sellaisella karmivalla tavalla: pakkosterilisaatiot, perusruotsalaisen "rodun" kuvaaminen ja mielipidemittausten tulokset. 

Pohjoismaisen rotutyypin puhtaita edustajia.

Helsingin Sanomissa kuvia ja juttu kirjasta. 

Pahinta kirjassa lienee se, että samat ideologiat, jotka saivat tutkijat mittailemaan ihmisten päitä, elävät vieläkin hyvin ja saavat aikaan muukalaisvihamielisyyttä. Nationalismi hiipui toisen maailmansodan jälkeen, mutta pysyi elossa ja on vahvistunut. Järjestöt, jotka elävät muukalaisvihasta eivät kirjan perusteella ole lainkaan viattomia, sillä järjestöihin kuuluvat henkilöt ovat syyllistyneet esimerkiksi asevarkauksiin ja pankkiryöstöihin. 

Tamminen kirjoittaa lopuksi, miten juutalaisfobialla ja islamofobialla on samankaltaisuuksia: molemmille antavat sytykettä toiseuden pelko ja monoliittinen käsitys uskonnosta. Kaikki islaminuskoiset ihmiset niputetaan joukoksi, joka uhkaa parempaa ja erilaista kristinuskoista maailmaa. Vihaa kasvatetaan jankuttamalla vaikkapa sitä, miten maahanmuuttajat ovat yliedustettuina raiskaustilastoissa. Se, mistä Tamminen kirjoittaa, tapahtuu silmiemme edessä parhaillaan. Siksi teoksesta jäi vaikuttunut, pelonsekainen jälkimaku: mihin maailma vielä tästä eteneekään?

Kirjasta muissa kirjablogeissa: Kirsin book club ja Leena Lumi

Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli 
2015, Atena
244 sivua

Kirjalla jatkan Helmet-haastetta, tämä kirja osuu kohtaan 14. Historiaan käsittelevä tietokirja


8 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä karmaisevan kuuloinen kirja. Tutkimuksia on tehty ennen vanhaan aika hatarilla perusteilla ja taustavaikuttajat ja tutkimusten maksajat ovat vaikuttaneet tuloksiin. Nyt tutkimusten suunta on samankaltainen. Tutkimuksia tehdään tietyistä intresseistä lähtien yritysmaailmalle ja heille, jotka haluavat tietynlaisia tuloksia.
    Lääketieteessä mentiin metsään sikainfluenssarokotteiden kanssa, koska ne otettiin käyttöön hataran tutkimuksen perusteella. Lääketieteessähän on tehty kautta aikain kurjia tutkimuksia, joista on saatu kurjia lääkkeitä ja edelleen möhlitään. Itse lopetin influenssarokotukset, kun aine vaikutti hermojärjestelmään ja olin todella kipeä viisi viikkoa.
    Viruksilla on ihmeellinen kyky muuntautua ja uusia sairauksia leviää maailmalla kovaa vauhtia.
    Karmaiseva kansikuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, otin influenssarokotuksen yhden ainoan kerran, enkä otaa enä ikinä. Olin kipeä viikkoja ja mm. pyörryin viikko rokotuksen jälkeen. R. ei myöskään ota, vaikka hänellä on astama. Näistä ei tiedetä tarpeeksi. Meillä on tutttavaperhe, jonka poika sai narkolepsian. Hän on täysin autettavassa tilassa, mitään toivoa ei ole ja molemmat vanhemmat joutuivat jäämään kotiin pojan hoidon takia. Siinä kaatui ennen kaikkea pojan terveys ja elämä, mutta myös vanhempien.

      Poista
    2. Tulevaisuudessa saadaan varmasti kauhistella nykymaailman tutkimuksia ja tapahtumia. Välillä kannattaisi oppia menneisyydestä, että kaikki näyttää niin kovin erilaiselta sitten jälkikäteen. Mutta ainahan me eletään nykyhetkessä ymmärtämättä, että tulevaisuudessa ollaan viisaampia...

      Poista
  2. Kuulostaapa hurjalta ja samaan aikaan kiinnostavalta.
    Blogissani on sinulle haaste. Pakko ei ole siihen tarttua, mutta kivaa, jos innostut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, käyn noukkimassa haasteen. Olen yrittänyt parantaa tapani haasteiden suhteen =D

      Poista
  3. Mari, koen samoin kuin sinä, mutta miksi sitä ei oteta todesta, miksi sen annataan taas tapahtua: "Se, mistä Tamminen kirjoittaa, tapahtuu silmiemme edessä parhaillaan. Siksi teoksesta jäi vaikuttunut, pelonsekainen jälkimaku: mihin maailma vielä tästä eteneekään?"

    Tämä on nyt minulle niin iso asia, että olen sanonut elmässäni ensi kertaa: Suomi ei tunnu enää kotimaaltani. En tunne noita ihmisiä, jotka kirjoittavat mukalaisvihamielisiä juttuja, heittelevät polttopulloja etc. Voiko tämä olla totta ja kansa antaa kaken tapahtua. Tässähän toistuu kaikki se, mitä Saksassa tapathui '30-luvulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, ei tunnu olevan enää ketään, joka paheksuisi tekosia. Ollaan menty kovin pitkälle mielipiteissä. Nyt vielä maamme pää pistää oman mielipiteensä soppaa sekoittamaan. Sanattomaksi vetää.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen kirja, mutta ehkä liian rankka. Toisaalta raukkamaista jättää lukematta rakkauden takia, koska joillekin kaikki tuo on arkipäivää.

    VastaaPoista