En kovin usein tykkää avata kirjaa, jota mainostetaan tarinaksi elämän viimeisistä päivistä, mutta tällä kertaa kiinnosti liiaksi, mitä Fausto Brizzin teos 100 onnen päivää (2016, Gummerus) pitää sisällään.
Keski-ikäinen Lucio, joka on työssä kuntosalilla ja valmentaa harrastuksenaan kohtalaisen surkeaa lasten vesipallojoukkuetta, saa tietää sairastavansa syöpää. Lääkäri lupaa miehelle elinaikaa noin kolme kuukautta eli 100 päivää, mistä kirjan nimi.
59
Osaatteko kuvitella mielessänne sellaisen yhdentekevän toukokuisen päivän, jolloin taivas valmistautuu vuodattamaan maailman ylle trooppisen kyynelryöpyn? Tänään on sellainen.
Minä en evääni räväytä vaan rötkötän nojatuolissa ja ajattelen kuolemaa.
Lucio jättäytyy pois työstä ja jää mietiskelemään, mitä tekisi loppuelämällään, jota siis ei ole kovin kauan enää jäljellä. Osa päivistä menee maatessa parvekkeella milloin sadetta milloin aurinkoa tuijotellen. Välillä Lucio päättää kokeilla syöpähoitoja, välillä terveellistä ruokavaliota, mutta huomaa, että elämä on kivempaa, kun voi nautiskella appiukon kahvilassa aamuisista donitseista.
Lopun lähetessä Lucio päättää lähteä matkalle vaimonsa ja lastensa kanssa. Ensimmäisen sen takia, että vaimo antaisi miehelleen anteeksi tämän tyhmän teot, ja jälkimmäisten, koska tajuaa, että on elämässään viettänyt aivan liian vähän aikaa näiden kanssa.
Kirjaa lukiessani täytyi todeta, että olipa onni, että aloitin kirjan ennakkoluuloista huolimatta, sillä kirja oli lempeä ja kuolema, tai sairastuminen vakavasti, ei tuntunut niin pahalta asialta kuin ennen kirjaa. Se, mitä kirja kuitenkin haluaa sanoa, on että jokainen päivä tulisi elää niin kuin se olisi joku sadasta viimeisestä elinpäivästä. Hyvä muistutus jokaisen elämään.
Kirjan on lukenut myös mm. hh-lukija.
Fausto Brizzi: 100 onnen päivää
Cento giorni di felicità 2013
suomentanut Lotta Toivanen
410 sivua
Ai tällainen kirja! Hieno ristiriita kannen ja sisällön välillä. Luulin ihan, että kyseessä on kevyt elämäntaito-opas, jossa on lista onnellistuttavista asioista.
VastaaPoistaHYvä muistutus, kuten sanot!
Kyllähän tässä vähän sellaista elämäntaitoakin oli mukana, tosin ei aivan coelhomaiseen tapaan. Näkökulma kuitenkin oli leppoisa ja donitsit isossa osassa tarinaa.
PoistaOlin kahden välillä kun näin tämän kirjastossa ja hypistelyn jälkeen jätin lainaamatta kun lukupino oli jo aika korkea. Ensi kerralla pitää varmaan ottaa kotiin! :)
VastaaPoistaKansi ei kyllä välttämättä innosta lainaamaan tätä kirjaa.... Valoisahko tarina elämän päättymisestä, mielenkiintoinen lukukokemus kuitenkin.
Poista