MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista / Rasisminvastainen viikko



Jonas Hassen Khemirin Kaikki se mitä en muista (2016, Johnny Kniga) sai suomalaisessa mediassa paljon huomiota osakseen ilmestyessään, minkä takia halusin tutustua Khemirin uusimpaan teokseen. Aiemmin lukemani Ajatussulttaani sai minut myös kiinnostumaan teoksesta, mutta tämä uusin oli kovin erilainen verrattuna yli kymmenen vuotta sitten julkaistuun esikoisteokseen. 

Kaikki mitä en muista kertoo Samuelista, joka on kuollut auto-onnettomuudessa. Samuelista kertovat tämän ystävät, perheenjäsenet ja tyttöystävät. Khemiri on valinnut kerrontatavaksi tyylin, joka vaatii lukijalta keskittymistä: kertoja vaihtuu koko ajan, eikä tekstissä juurikaan käy ilmi, kuka muistelijan roolissa on, ellei kerronnan rytmiin pääse mukaan. 

Muistelmia Samuelista kerää nimettömänä pysyvä kirjailija, jolle kertojat "puhuvat". Kirjailija haluaa selvittää, mikä ajoi Samuelin kuolemaan johtaneeseen tekoonsa, vai oliko kyseessä onnettomuus. 

Kuoleman syytä tärkeämmäksi asiaksi kirjassa nousevat henkilöt, jotka maalaavat kuvaa itsestään: niistä maahanmuuttajista tai maahanmuuttajataustaisista henkilöistä, jotka asuvat Ruotsissa ties kuinka monetta sukupolvea. Joukossa hääräävät "suvakit" kuten Laide ja ilman oleskelupaa Ruotsissa sinnittelevät maahanmuuttajat, joita Laide auttaa. 

Maahanmuuttajataustaisuus ei tässä kirjassa nouse kirjan teemaksi kuin osaksi; teoksen henkilöhahmotkin pyörittelevät silmiään, kun eivät juurikaan osaa arabiaa kuin muutaman sanan, vaikka ovat sitä koulussa opiskelleet. Samuelin nimi on perusruotsalainen, eikä kerro hänen etnisestä taustastaan juuri mitään. Khemiri, joka on itse syntynyt Ruotsissa, kirjoitti maahanmuuttajastereotypiosta jo Ajatussulttaanissa, ja arvelen kirjan perusteella, ettei hän halua olla enää vain maahanmuuttajien tulkki tai äänitorvi. Kirjassa on kyse siitä, mitä henkilön kuoleman jälkeen jäljelle jää: mitä muut ihmiset muistavat? Ja mitä eivät muista, sillä jokaisella on omanlainen totuus toisista ihmisistä. 

Pidin kirjasta, sen haastavasta rakenteesta ja erityisesti siitä, että kirjan lukemisen loputtua alkoi ajatustyö kirjan sanomasta. 

Muutamia blogitekstejä: Ullan kirjat, Leena Lumi, Lumiomena

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista
2016, Johnny Kniga
Allt jag inte minns 2015
suomentanut Tarja Lipponen
291 sivua

Kirja on yhteiskunnallinen siinä mielessä, että se piirtää kuvaa monikulttuurisesta Ruotsista, ja sen takia kirjan yhteydessä sopinee pieni muistutus ensi viikosta: 

SPR viettää rasisminvastaista viikkoa 20.-27.3. kysymällä: 

#milloinviimeksi otit kantaa sosiaalisessa mediassa rasismia vastaan? Teit rasisminvastaisen teon? Toit esiin tasavertaisuutta korostavaa näkökulmaa? Puutuit rasistiseen tilanteeseen? 

Lisätietoja SPR:n sivuilta täältä. Muistetaanhan puuttua! 

8 kommenttia:

  1. Sait minut kiinnostumaan tästä kirjasta lisää. Se oli meillä lainassa, mutta en ehtinyt lukea. Tuntuu, että hyvistä kirjoista on nyt hieman ruuhkaa.

    Hyvä, että muistutan tämänm viikon teemasta. Kuulin radiosta, että tänään korostetaan vielä erikseen lapsiin kohdituvaan rasismiin puuttumista. Kuin tilauksesta eilen on perussuomalainen poliitikko Terhi Kiemunki Tampereelta pilkannut facebook-sivuillaan muslimilapsia virpojana kysyen, mitä he ovella lausuvat, Allahin rukouksiako, ja pitäisikö hänen antaa niille virpomispalkaksi kondomeja. Siis aikuinen ihminen, tärkeässä ja näkyvässä asemassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis muistutat eikä muistutan. :) Yritän omia sinun kirjoituksesi. Ei ihme, se on niin hyvä!

      Poista
    2. Lapsiin kohdistuva rasismi on anteeksiantamatonta, samoin kuin mikä tahansa kiusaaminen. En tiedä, mistä maailmaan sikiää niitä, jotka tallovat toiset allensa. Toivoisin, ettei puuttuminen jää rasismiviikon kestäväksi hymistelyksi.

      Luulen, että Khemiri haluaa osin pois leimastaan maahanmuuttajakirjailijana, mutta ei aivan täysin pysty tässä kirjassa luopumaan maahanmuuttajahenkilöistä. Olisi kiinnostavaa lukea Khemiriltä sellainen teos, jossa olisi muita teemoja aivan kokonaan.

      Poista
  2. Minä en suoraan sanottuna ihan ymmärrä, miksi tästä kirjasta on puhuttu niin paljon. Usein en edes tiennyt, kuka oli äänessä. Voi se toki olla tarkoituskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin pointtisi. Odotin myös jotain suurta kirjalta sen mediahuomion takia, tosin kirja kiinnosti myös Ajatussulttaanin takia. Luulen, että osa mediakohusta on sen takia, että sattuu löytymään mamutaustainen kirjailija. Minusta kirjassa oli parasta se, että maahanmuuttajateema oli lakaistu muiden teemojen alle, mutta kuitenkin tuli kuvaa nyky-Ruotsista.

      Poista
  3. Minua kiinnosti kirjan monikulttuurinen yhteiskunta tuossa likellä ja tuttuna. Pidin tavasta rakentaa Samulin kuvaa eri näkökulmista ja eri paloista. Tämä on ehkä tärkeämpi kirja tarinaltaan kuin kerronnaltaan. Viime päivien jutut ovat osoittaneet, että meillä on paljon opittavaa ja että joskus olisi viisaampaa vaieta.

    VastaaPoista
  4. Tämä odottelee minulla lukemistaan. Sinun tekstisi houkutteli vetämään kirjaa ylemmäs lukupinossa. Kiitos hienosta arviosta! <3

    VastaaPoista
  5. Minunkin kohdallani kävi niin, että ajatustyö alkoi kirjan lukemisen päätyttyä. Kiinnostavia teemoja, haastava rakenne.

    VastaaPoista