Postiluukustani kolahti viime viikolla Books Northin kirja Puuseppä, joka on Puiden tarinoita -satukirjasarjan ensimmäinen itsenäinen osa. Koska meillä oli vapaa ilta muilta menoilta, luin samalta istumalta kirjan tyttärelleni (7-vee).
Kirja kertoo puusepästä, joka on niin hyvä työssään, että hän on kohonnut keisarin hovin ylimmäiseksi puutyömestariksi. Kaikki vieraat ihailevat puusepän kädenjälkeä, sillä "hänen käsissään puu lakkasi olemasta puuta, hänen käsissään se muuttui kullaksi, arvostamisen arvoisiksi ajatuksiksi ja kauniiksi uniksi."
Kun puusepän perhe kokoontuu iltaruuan jälkeen yhteen, tapahtuu kohtaus, joka muuttaa puusepän maailman. Perheen pieni tyttö ottaa huoneeseen eksyneen muurahaisen hengiltä, mitä tämän isoveli paheksuu.
- Miksi ei saa tappaa, ihmetteli pikkusisko.
- Ei saa rikkoa sellaista, mitä ei osaa itse rakentaa.
Sanat jäävät puusepän mieleen, eikä mikään työ tunnu hänestä enää mielekkäältä. Keisari huomaa innostuksen palon sammuneen puusepän silmistä, ja antaa puusepälle työn, jonka arvelee tyydyttävän mestaria. Puuseppä saa tehdä ihan mitä tahansa ihan mistä tahansa ja aivan niin kauan aikaa kuin haluaa. Puuseppä siis aloittaa aherruksensa, eikä työlle näy loppua.
Lapsikuuntelija kiinnostui kirjasta sen sadunomaisuuden takia ja halusi kuunnella, mitä puuseppä tekee seuraavaksi. Ville Tietäväisen kuvat olivat upeita, ja varsinkin isoimmat kuvista olivat kuuntelijalle mieleen. Kun puuseppä tilaa eri puulajeja keisarilta, sadun kuuntelija halusi tietää, minkälaisia nämä eri puulajit ovat. Lukija (äiti) joutuikin sitten pulaan, kun ei enää osannut erotella saarnia ja jakarandaa... Loppu sadussa oli hieman surullinen, miettii kuulija, 7-vee.
Aikuisen näkökulmasta katsoen satu on rakennettu niin, että siinä näytetään puun ja metsän, yleensäkin luonnon arvo. En halua spoilata tarinan loppua, mutta sanottakoon vielä, että sadun alussa käyty dialogi liittyy siihen, mitä puuseppä alkaa tehdä ja jonka tekemisessä sitten nyrjähtääkin loppuelämä.
Pidin kirjasta ja sen tarinasta, koska tämä oli niin kovin erilainen satu kuin mihin yleensä olen tottunut. Kirja oli siksikin kivaa lukea koska en tiennyt, mitä siltä voisi odottaa.
Iiro Küttner & Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita: Puuseppä
Books North 2014
30 sivua
Kirjan on ehtinyt lukea myös Sara, jolla onkin kuvia kirjan hienosta kuvituksesta.
Hieno kirja tosiaan kaikella tapaa. Kiinnostava ja hyvin rakennettu tarina, ja huikea kuvitus. Ja oli hauskaa lukea arviosi, sillä on mielenkiintoista miten eri tavoin lukijat voivat samoja tarinoita tulkita. Minulle nousi tärkeimmäksi hieman toinen näkökulma, mutta nyt kun sanot niin todellakin, luonnon arvo painottuu tarinassa selvästi, ja se on iso ja tärkeä asia. :)
VastaaPoistaYmmärrän hyvin myös sen sun nostaman pointin tästä kirjasta. Liiallinen työnteko vie ihmisen nopeasti muista asioista.
Poista