Viime vuonna aloitin kirjabloggauksen ja palasin kirjojen pariin oikein kunnolla.
Työni takia kahlasin monia kotimaisia klassikkoja, mutta myös tutustuin uusiin kotimaisiin kirjailijoihin, jotka olivat jääneet muutaman hieman vähälukuisemman vuoden aikana pimentoon.
Niinpä löysin monta minulle uutta kirjailijaa, joiden taito teki minuun ison vaikutuksen:
viime vuoden paras kirja voisi olla
Olli Jalosen Poikakirja, joka toi 60-luvulla tapahtuneet muutokset silmieni eteen ja poikamaiset leikit ja elämän elävästi päiviini mukaan, tai se voisi olla Märta Tikkasen Emma ja Uno - Rakkautta totta kai, joka avasi ihanan, välillä kurjankin, rakkauden ja näytti, miten vanhojen kirjeiden jäljiltä voi kirjoittaa kokonaisen elämän kirjaksi, tai se voisi olla Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja, jota luin aikaan, jolloin pahoitin monta kertaa mieleni kovimmilla pakkassäillä, mutta paljon vähemmän sen jälkeen, kun Kyrön kirjan luin.
Pidän myös siitä, että kirjallisuus uusiutuu, ja siksi mainitsen vielä, että viime vuoden paras kirja voisi olla myös
Jääskeläisen Harjukaupngin salakäytävät, sillä näin jälkeenpäin ajatellen kirja oli niin hersyvän erilainen kuin tavisromaani, että jään odottelemaan hetkeä lukea muut Jääskeläisen kirjat ja odottelen yhtä innolla uutta. Erilainen oli myös Seija Vilenin Mangopuun alla, jossa oli niin monta asiaa, jotka jäivät mietityttämään, että aion palata kirjaan vielä takaisin. Heti kun siihenkin on aikaa.
Oikeastaan paras kirja -titteli pitäisi jakaa kahtia, sillä näistä kirjoista on vaikea sanoa, kumpi oli parempi.
Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta oli minulle tärkeä kirja. Vaikka kirjan tapahtumat sijoittuvat minulle vieraaseen Afrikkaan, niin samat asiat voi soveltaa myös Aasiaan. Kirja antoi minulle paljon ajateltavaa, synnytti ison joukon uusia ajatuksia ja on muokannut paitsi kiinnostustani tiettyjä asioita kohti myös antanut ymmärrystä tiettyihin asioihin.
Mutta, sanoisin kuitenkin, että paras kirja viime vuonna oli
Markus Nummen Karkkipäivä. Koska se oli niin loistavasti kirjoitettu ja niin hyvästä aiheesta. Lapset ovat tärkeintä ja siksi kirja, joka kertoo lapsiasiaa, menee kaikkien muiden yläpuolelle.
Enkä voi ymmärtää vieläkään, miksi tämä ei saanut Finlandiaa.
Ja kun karkkipäivä on nautittu, on seuraava Nummi pöydällä odottamassa.
