Henna Helmi: Miisan kaksoisaxel

Henna Helmi Heinonen kirjoitti tämän vuoden alussa nuortenkirjan, jossa kirjailijanimenä on Henna Helmi. Miisan kaksoisaxel (2014, Tammi) liikkuu, kuten kansikuvasta ja kirjannimestä voi päätellä, luistelun maailmassa - kannen (ja aiheen) puolesta tämä on suunnattu urheileville tytöille. Laji voisi olla toinenkin, mutta minusta on kivaa, että lajiksi on valittu luistelu, tyttöjen laji. 

Kansainvälisen tyttöjen päivän (11.10.) ja myös luistelukauden aloittamisen (kolme viikkoa sitten jo) kunniaksi kirjoitan vihdoin kirjasta blogiini. 

Miisa on seiskaluokkalainen tyttö, joka on aina harrastanut (5-vuotiaasta asti) taitoluistelua. Samoin kuin hänen veljensä ja paras ystävänsä. Kun seiskan ensimmäiset kokeet lähestyvät, alkavat aamuluistelutreenit painaa jaloissa ja mielessä. Miisasta olisi iltaisi hauskaa osallistua ystävien bileisiin, eikä aina vaan marssia jäähalliin. Treeneissä häntä painaa kaksoisaxel - hyppy ei ala millään sujua, vaikka tuntuu, että kaikki muut selviävät siitä leikiten. Koulussa on myös yksi kiinnostava tyyppi, johon Miisa tuntee vetovoimaa. Miten kaikki elämän uudet ja vanhat asiat saisi sovitettua yhteen on kirjan teemana. 

Miisa tuntee itsensä niin stressantuneeksi, että alkaa ajatella luistelun lopettamista ja säikähtää ajatusta - voisiko hän oikeasti lopettaa luistelun, jota on intohimoisesti harrastanut jo kahdeksan vuotta?

Miisan muistot alkoivat aika tarkalleen siitä ajasta, kun hän oli aloittanut luisteluharrastuksen. Sillä lailla ajateltuna asiaa ei käynyt kieltäminen: hän oli luistellut koko elämänsä. 

Moni oli lopettanut, kyllä hän sen tiesi. - - Muita oli ollut ja mennyt, siirtynyt vaikeampiin ja sitten helpompiin ryhmiin, mutta he olivat kulkeneet kolmistaan ryhmästä toiseen ja kilpailusta toiseen. 

Miisasta on aina tuntunut siltä, että vain heikot luovuttavat ja lopettavat. Onko hän heikko ja luuseri, joka antaa periksi - tai ehkä hän on vain liian huono?

Kirja on kiinnostava urheilun harrastajalle, sillä varsinkin yläkouluikäisenä lapsen (/nuoren) täytyy päättää, jaksaako panostaa urheiluun ja treenaamiseen, vai jääkö hän harrastelijaksi. Hampaat irvessä ja ilman omaa halua on turha yrittää, mutta mistä tietää, mitä haluaa elämältä, kun on 13-vuotias? Tätä Miisa miettii niin paljon, että lopulta tuntuu, että pää hajoaa. Tarvitaan yksi suuri ja uhkaava onnettomuus, että Miisa ymmärtää, mikä hänelle on tärkeintä. 

Kirja on mielestäni oikein hyvin rakennettu ja siinä tuli hienosti mietiskelyä harrastelun ja tosiurheilun eroista. Luistelua kuten montaa muutakin lajia voi harrastaa kerran viikossa tai vakavammin viisi-kuusi kertaa viikossa. Vaikka usein mediassa toista uskotellaankin. 

Henna Helmi: Miisan kaksoisaxel
2014, Tammi
192 sivua

Muualla luettu: Lastenkirjahylly