Luin jonkun aikaa sitten Riitta Jalosen teoksen Yö on oranssi häkki (2000, Tammi) ja päätin lukea vielä lisää Jalosen kirjoja. Juuri tällä hetkellä Jalosen noin 150-sivuiset teokset ovat sen pituisia kirjoja kuin jaksan lukea. Vapaa-aika on hieman kortilla ja keskittymistä vievät kirjoista kaikenlaiset muut ajatukset, ja olenkin taas opetellut jättämään kesken sellaisia kirjoja, jotka eivät jaksa kantaa ajatuksiani mukanaan.
Hula-hula (2002, Tammi) kertoo yksinäisestä 11-vuotiaasta tytöstä, Hellästä. Hän asuu isänsä ja äitinsä kanssa, mutta molemmat ovat monesti poissa kotoa ja tyttö luuhaa talossa asuvien vuokralaisten seurassa - tai istuu komerossa tai harjoittelee hula-vanteen pyörittämistä, mikä tuo hänelle lohtua.
Tytön paras ystävä Sari asuu kodissa, joka haisee likaisille astioille. Yhdessä he tarkkailevat asioita, jotka kuuluvat aikuisten maailmaan ja joita kohtaan he ovat ymmällään, mutta uteliaita. Hellä käy usein kirjastossa, jossa saa siirtyä kirjastotädin valvovan katseen alla aikuisten kirjallisuuteen. Lisäksi hän tekee ihmisistä, joita kohtaa, paperinukkeja. Muiden silmissä tyttö pysyy näkymättömissä, eikä hän keksi, miten tehdä itsensä näkyväksi aikuisten maailmassa.
Lukijalle selviää tytön havainnoista ympäristöään kohtaan se, mitä ympärillä oikeastaan tapahtuu.
Äiti tuijotti harmaata miestä. Sellainen ilme, jota en ollut äidillä koskaan nähnyt, levisi kasvoille. Niin kuin äiti ei olisi uskonut sitä minkä edessään näki: jotakin kauheaa, jota hän pelkäsi.
Harmaa liikahti eteenpäin. Otti äitiä vyötäröltä kiinni ja huusi: minä rakastan sinua.
Äiti rimpuili ja teki niin kuin minäkin olisin tehnyt, pakeni takanaan olevaan vessaan ja paukautti oven kiinni.
Mies oli hetken niin hölmistynyt, että äiti ehti vääntää lukon kiinni.
Tuijotimme yhdessä vessan punaista merkkiä, joka todisti, että ovi oli lukittu. Katsoin voitonriemuisena harmaata univormumiestä, mutta hän ei huomannut minua. Hän huusi oven takana, kuin hulluksi tullut: minä rakastan sinua.
Vanhempien parisuhteen kriisien ohella kirja tuo esiin järkyttävän yksinäisyyden, jonka Hellä kohtaa perheen lapsena.
Riitta Jalonen: Hula-hula
2002, Tammi
139 sivua
Kuvittele itsellesi mies (2005, Tammi) on tarina kolmiodraamasta. Mirjami palaa matkaltaan kotiin, jolloin naapuri kertoo, että Mirjamin miehellä on ollut toinen nainen kodissa. Mirjami ottaa selvää, kuka nainen on ja alkaa seurata tätä. Inari on taidemaalari, joka kuvaa aviopareja, mutta ei ole itselleen saanut aviomiestä. Mirjamin mies Kalevi on molemmille naisille omanlaisensa mies - ehkä molempien kuvittelema mies.
Mirjami säilyy kirjassa näennäisen tyynenä, mutta hän alkaa toimia: hän pakkaa miehensä tavarat mustiin jätesäkkeihin ulos, heittää lakanat ja patjat pihalle, samoin kuin Kalevin. Mirjami piilottaa vihansa muilta suunnitellessaan kostoa. Lukija huomaa, että jotain hänessä on alkanut tapahtua:
Kolmannen viinilasillisen jälkeen Mirjamista alkoi tuntua enemmältä kuin ennen. Hän katseli olohuoneen kristallikruunua, se oli pieni ja vaatimaton, mutta hän oli pitänyt lasinpalaset kiiltävinä.
Kristalli oli nähnyt Kalevin naisen, heijastunut naisen kuvaa itseensä ja takaisin. Sohva, jolla hän istui, oli nähnyt naisen, ehkä nainen oli silittänyt samettikangasta, sanonut väristä jotakin. Kenties väri oli ollut väärä värien ammattilaiselle.
Nyrkki paukahti sohvan tyynyyn. Mirjami katseli hetken kättään hämmästyneenä. Siihen sattui. Hän repi sohvan tyynyt ja heitteli ne lattialle. Hän halusi hakea kirveen ja hakata sohvan säpäleiksi. Hän oli jo lähdössä kellariin, kun kissa tuli lähelle.
Kissa tuntui ihmiseltä.
Viinilasi oli tyhjä.
Pidän Riitta Jalosen tyylistä rakentaa tapahtumia, henkilöitä ja traagisia elämiä lyhyellä, mutta ytimekkäällä tavalla. Tälläkin kertaa tyyli toimi, tarinat antoivat ajateltavaa ja niitä oli miellyttävää lukea.
Minulla on vielä muutama Riitta Jalosen kirja lukematta, joten ehkä nekin ilmestyvät ajallaan tänne. Nyt kuitenkin jotain muuta luettavaa seuraavaksi.
Riitta Jalonen: Kuvittele itsellesi mies
2005, Tammi
160 sivua.
Hula-hula (2002, Tammi) kertoo yksinäisestä 11-vuotiaasta tytöstä, Hellästä. Hän asuu isänsä ja äitinsä kanssa, mutta molemmat ovat monesti poissa kotoa ja tyttö luuhaa talossa asuvien vuokralaisten seurassa - tai istuu komerossa tai harjoittelee hula-vanteen pyörittämistä, mikä tuo hänelle lohtua.
Tytön paras ystävä Sari asuu kodissa, joka haisee likaisille astioille. Yhdessä he tarkkailevat asioita, jotka kuuluvat aikuisten maailmaan ja joita kohtaan he ovat ymmällään, mutta uteliaita. Hellä käy usein kirjastossa, jossa saa siirtyä kirjastotädin valvovan katseen alla aikuisten kirjallisuuteen. Lisäksi hän tekee ihmisistä, joita kohtaa, paperinukkeja. Muiden silmissä tyttö pysyy näkymättömissä, eikä hän keksi, miten tehdä itsensä näkyväksi aikuisten maailmassa.
Lukijalle selviää tytön havainnoista ympäristöään kohtaan se, mitä ympärillä oikeastaan tapahtuu.
Äiti tuijotti harmaata miestä. Sellainen ilme, jota en ollut äidillä koskaan nähnyt, levisi kasvoille. Niin kuin äiti ei olisi uskonut sitä minkä edessään näki: jotakin kauheaa, jota hän pelkäsi.
Harmaa liikahti eteenpäin. Otti äitiä vyötäröltä kiinni ja huusi: minä rakastan sinua.
Äiti rimpuili ja teki niin kuin minäkin olisin tehnyt, pakeni takanaan olevaan vessaan ja paukautti oven kiinni.
Mies oli hetken niin hölmistynyt, että äiti ehti vääntää lukon kiinni.
Tuijotimme yhdessä vessan punaista merkkiä, joka todisti, että ovi oli lukittu. Katsoin voitonriemuisena harmaata univormumiestä, mutta hän ei huomannut minua. Hän huusi oven takana, kuin hulluksi tullut: minä rakastan sinua.
Vanhempien parisuhteen kriisien ohella kirja tuo esiin järkyttävän yksinäisyyden, jonka Hellä kohtaa perheen lapsena.
Riitta Jalonen: Hula-hula
2002, Tammi
139 sivua
Kuvittele itsellesi mies (2005, Tammi) on tarina kolmiodraamasta. Mirjami palaa matkaltaan kotiin, jolloin naapuri kertoo, että Mirjamin miehellä on ollut toinen nainen kodissa. Mirjami ottaa selvää, kuka nainen on ja alkaa seurata tätä. Inari on taidemaalari, joka kuvaa aviopareja, mutta ei ole itselleen saanut aviomiestä. Mirjamin mies Kalevi on molemmille naisille omanlaisensa mies - ehkä molempien kuvittelema mies.
Mirjami säilyy kirjassa näennäisen tyynenä, mutta hän alkaa toimia: hän pakkaa miehensä tavarat mustiin jätesäkkeihin ulos, heittää lakanat ja patjat pihalle, samoin kuin Kalevin. Mirjami piilottaa vihansa muilta suunnitellessaan kostoa. Lukija huomaa, että jotain hänessä on alkanut tapahtua:
Kolmannen viinilasillisen jälkeen Mirjamista alkoi tuntua enemmältä kuin ennen. Hän katseli olohuoneen kristallikruunua, se oli pieni ja vaatimaton, mutta hän oli pitänyt lasinpalaset kiiltävinä.
Kristalli oli nähnyt Kalevin naisen, heijastunut naisen kuvaa itseensä ja takaisin. Sohva, jolla hän istui, oli nähnyt naisen, ehkä nainen oli silittänyt samettikangasta, sanonut väristä jotakin. Kenties väri oli ollut väärä värien ammattilaiselle.
Nyrkki paukahti sohvan tyynyyn. Mirjami katseli hetken kättään hämmästyneenä. Siihen sattui. Hän repi sohvan tyynyt ja heitteli ne lattialle. Hän halusi hakea kirveen ja hakata sohvan säpäleiksi. Hän oli jo lähdössä kellariin, kun kissa tuli lähelle.
Kissa tuntui ihmiseltä.
Viinilasi oli tyhjä.
Pidän Riitta Jalosen tyylistä rakentaa tapahtumia, henkilöitä ja traagisia elämiä lyhyellä, mutta ytimekkäällä tavalla. Tälläkin kertaa tyyli toimi, tarinat antoivat ajateltavaa ja niitä oli miellyttävää lukea.
Minulla on vielä muutama Riitta Jalosen kirja lukematta, joten ehkä nekin ilmestyvät ajallaan tänne. Nyt kuitenkin jotain muuta luettavaa seuraavaksi.
Riitta Jalonen: Kuvittele itsellesi mies
2005, Tammi
160 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti