Yahya Hassan nousi otsikoihin Tanskassa, jossa Hassanin esikoisteosta on myyty yli 100 000 nidettä ja teos on käännetty monelle eri kielelle, suomeksi kirja ilmestyi tänä vuonna nimellä Runot (Tammi). Tappouhkauksia, teinisensaatio - Hassanin ympärillä on kohuttu, mutta mitä Hassan oikeastaan kirjoittaa - tulin uteliaaksi ja luin runoteoksen.
Yahya Hassan (s. 1995) kirjoittaa teoksessaan omaelämäkerrallisesti. Kirjassa käydään läpi perheväkivaltaa, lasten sijoittamista, pikkurötöksistä alkavaa rikollisuuden kierrettä, vankiloita, päihteitä - elämän kääntöpuolta, jossa nuori vihainen miehenalku elää.
Perheen isä odottaa lapsiaan kotona ja hakkaa pienestäkin rikkeestä ja epäilyksestä. Äiti tietää tien keittiöstä makuuhuoneeseen, jossa mies joko hakkaa tai ottaa vaimonsa muuten. Kun äiti lähtee kotoa, isoveli vie veljensä yökastelun seurauksena kastuneet lakanat ädin uuteen asuntoon pestäväksi, ettei isä saisi tietää asiasta ja ettei hän hakkaisi veljeä.
Seuraavaksi perheen kotiin astuu sosiaalityöntekijä, mutta vihaisesta pojasta kasvaa vielä vihaisempi.
OLEN ITSE SAANUT AIKAAN KAIKEN TÄMÄN MIELETTÖMYYDEN
NIMENI ON YAHYA HASSAN
JA VANHEMPANI TOIVOVAT ETTEN OLISI SYNTYNYT
TOIVON SAMAA HEISTÄ
VAHINTÄÄN SEN ETTÄ HE OLISIVAT SYNTYNEET KUOLLEINA
TAI ETTÄ OLISIN
KUOLLUT MUTTA SYNTYNYT
EN RAKASTA TEITÄ VANHEMPANI VIHAAN ONNETTOMUUTTANNE
VIHAAN HUNTUJANNE JA KORAANEJANNE
JA LUKUTAIDOTTOMIA PROFEETTOJANNE
OPINKAPPALEITA HOKEVIA VANHEMPIANNE
JA OPINKAPPALEITA HOKEVIA LAPSIANNE
PUUTTEITANNE JA RUKOUKSIANNE JA SOSIAALITUKEANNE
Kertojan vihan saavat vanhemmat ja uskonto, vanha maa ja uusi maa, joista kumpikaan ei halua näitä ihmisiä, maattomia palestiinalaisia. Teos on alusta loppuun asti runoutta enenmmän huutoa (se on myös kirjoitettu alusta loppuun isoilla kirjaimilla), jossa koko elämän viha ja elämän epäreiluus tulee huudettua ilman välimerkkejä ulos ja julki.
Halusin lukea kirjan uteliaisuuttani. Halusin tietää, mikä kirjasta teki kohutun ja olinkin yllättynyt siitä raivosta, joka kirjassa nousi myrskyksi asti. Juuri kiukku ja viha jäivät kirjasta päällimmäisiksi - ja ehkä ainoiksi - tunnelmiksi. Kirjana Hassanin Runot on omanlaatuisensa ja anteeksipyytämätön. Se ei anna vastauksia kysymyksiin, se huutaa vihan ulos. On varmasti ollut vapauttavaa kertoa elämän paha ulos, vahvasta uskonnollisesta otteesta huolimatta tämä ei mielestäni ole mitenkään islamin-uskoisen pojan kertomus, vaan nimenomaan nuoren huutoa.
Yahya Hassan: Runot
2014, Tammi
Yahya Hassan 2013
suomentanut Katriina Huttunen
167 sivua
Minäkin kiinnitin tähän jonkun lehtijutun perusteella huomioni. Vaikuttaa rajulta.
VastaaPoistaRajua, mutta toki se rajuus alkaa kulua, kun huutaa tarpeeksi monta sivua samaa asiaa.
PoistaVaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta toisaalta mietin jaksaisinko lukea noin paljon "huutamista". Ehkä saatan, jos osuu esim. kirjastossa käteeni (edellyttäen, että on käännetty myös enkuksi).
VastaaPoistaKyllä tän jaksaa mielestäni lukea, ei tehnyt edes tiukkaa.
PoistaMutta aika paljon oli myös tuota teinimäistä huutamista, että ehkä vakavuus meni sitten hieman metsään.