Kiinnostuin Helen Garnerin teoksesta Vierashuone (2015, Atena) lähinnä siksi, etten ole lukenut kovinkaan montaa australialaisen kirjailijan kirjoittamaa teosta. Onkin hienoa saada suomennos Garnerilta, joka on kahminut Australiassa monia kirjallisuuspalkintoja. Aihe kirjassa on synkkä: kirjan päähenkilö Helen saa vieraakseen Nicolan, joka sairastaa syöpää. Nicola on tullut kaupunkiin saadakseen vaihtoehtoishoitoja syöpään, jonka paranemiseen lääketiede ei anna toivoa.
Aiheen takia kirja jäi odottelemaan lukupinoon, sillä ennakoin kirjan olevan erityisen synkkää luettavaa. Kevättalvi on itselleni muutenkin sen verran masentavaa aikaa, etten uskaltautunut avaamaan Garnerin kirjan kansia.
Ennakko-oletukseni olivat onneksi kuitenkin vääriä, kun vihdoin aloin lukea kirjaa. Toki on surullista lukea, miten syöpäsairas Nicole kärsii ja haluaa uskoa, että c-vitamiinihoidoista olisi apua hänen sairauteensa ja miten Nicoleen sattuu, koska hän ei uskalla ottaa kipuihinsa kunnon lääkkeitä, mutta kirjassa enemmänkin keskitytään Helenin elämään. Siihen, miten ystävä kohtaa sairaan henkilön ja siihen, missä kulkevat ihmisten rajat.
Toisaalta kirjassa myös käsitellään paljon sitä, miten eri tavoin ihmiset kohtaavat kuoleman ja ajatuksen siitä, että ei eläkään ikuisesti. Jollain tavalla koin kirjan ajatukset lohdullisina ja Nicolea hoitavan Helenin kovin inhimillisenä. Kirjaa lukiessa Helenin ja Nicolen keskustelujen myötä tulin myös miettineeksi niitä asioita, jotka ovat omassa elämässä tärkeitä juuri tänä päivänä - joskus pitää ilmeisesti muistaa kuolema, että muistaa elää. Kuolema on vaikea asia kohdattavaksi, ja ehkä siksi kirjassa tarvitaan Helenin naapurissa asuva lapsenlapsi, Bessie, kertomaan asia lapsen yksinkertaisesti:
"Kaikkien on kuoltava", Bessie sanoi. "Minunkin. Ja Hughien. Ja kuule mummi, jos me kuoltaisiin, sinä kuolisit myös. Koska olisit niin kamalan surullinen."
Tämä 157-sivuinen kirja oli tärkeä lukukokemus, kiinnostava ja elämänmyönteinen, vaikka kuolema olikin koko ajan kirjan tapahtumissa läsnä. En antanut kirjalle kovinkaan hyviä pisteitä Goodreadsissa, mutta nyt kun kirjoitin kirjasta, huomasin, että kirjan tarina oli jäänyt elämään mieleeni ja toi sen erilaisena esiin.
Helen Garner: Vierashuone
2015, Atena
Spare Room, 2008
suomentanut Taina Wallin
157 sivua
Mahtava tuo pääsiäisen vihreä banneri. Tuo Smithin kirja on minulle vieras, muut huippuja. Ihanaa pääsiäistä sinulle!
VastaaPoistaVierashuone on hieno kirja. Pidin kannesta. Aiheestaan huolimatta kirja oli hyvä luettava.
Hyvää pääsiäistä myös sinulle!
PoistaVaikka ulkona on sää kuin syksyllä, minä valmistaudun kevääseen, vihreät kirjat ovat ihanan keväiset myös.
Vierashuone oli hyvä kirja.
Australialaista kirjallisuutta tulee minullakin luettua todella vähän - sitä ehkä suomennetaankin harvakseltaan?
VastaaPoistaHieno tekstisi herätti kiinnostuksen!
Ei tosiaan kovin usein australialaisia kirjalijoita tapaa suomennettuna, Vaimotesti oli edellinen kurkkaus maan kirjallisuuteen.
PoistaTämä kirja oli yllättävänkin kivaa luettavaa.
Australialaista kirjallisuutta tulee minullakin luettua todella vähän - sitä ehkä suomennetaankin harvakseltaan?
VastaaPoistaHieno tekstisi herätti kiinnostuksen!