Luin melkein kolme vuotta sitten Petja Lähteen esikoisromaanin Poika ja tykästyin kirjaan kovin. Vaikka maailma ei kirjassa ollut kovin loistelias, tarina oli mukaansatempaava ja jotenkin sympaattinen.
Jumala on muuttanut kaupunkiin (2015, WSOY) jatkaa rujon maailman kuvaamista. Kirja ei nimestään huolimatta sijoitu kaupunkiin niin kuin Lähteen edellinen teos, vaan se vie lukijansa pieneen kylään, josta melkein kaikki, jopa jumala, on lähtenyt pois. Kylässä elää vielä ihmisiä, jotka eivät ole uskaltaneet tai saaneet aikaiseksi lähtöä. Lähde vyöryttää kirjan täyteen henkilöhahmoja, joiden mielessä pitämiseen minulla meni suurin osa kirjan lukemiseen varaamastani energiasta. Sain henkilöhahmot kuitenkin pidettyä mielessä, minkä ansiosta pääsin mukaan juoneen.
Kirjan henkilöt ovat niitä, jotka ovat luovuttamaisillaan elämässä. Kirjassa on opettaja, joka ei tiedä, mitä tehdä, kun teinityttö pyrkii iholle, on pappi, joka tuntee seksuaalista vetoa aivan vääränlaisesti, on pieni tyttö, joka on eksyksissä ja puhuu puulle. On vielä paljon muitakin, mutta nämä olivat henkilöistä päällimmäiset, ne, jotka jäivät mieleeni. Lainaus kirjan opettajan mietinnöistä:
Kirjan henkilöt ovat niitä, jotka ovat luovuttamaisillaan elämässä. Kirjassa on opettaja, joka ei tiedä, mitä tehdä, kun teinityttö pyrkii iholle, on pappi, joka tuntee seksuaalista vetoa aivan vääränlaisesti, on pieni tyttö, joka on eksyksissä ja puhuu puulle. On vielä paljon muitakin, mutta nämä olivat henkilöistä päällimmäiset, ne, jotka jäivät mieleeni. Lainaus kirjan opettajan mietinnöistä:
Sinulla ei ole auktoriteettia, he ajattelevat, ja ajatus näkyi.
Ei olekaan. Olen menettänyt sen, huumorin ja ilon. Olen väsynyt, molemmat päät loppuun poltettu kansankynttilä. Tunnen taas että en hallitse tilannetta.
Kirja oli luettavaa, ja kohtalot puhuttelevia, mutta kirjallisuus on niin kovin pullollaan puoliksi hyljättyjä kyliä ja pikkukaupunkeja, ja samantyylisiä hahmoja, etten hihkunut kovinkaan paljon kirjan äärellä. Sinällään tämäkin kirja oli nopealukuinen, kun vaan piti mielessä kuka on kukin kirjassa.
Petja Lähde: Jumala on muuttanut kaupunkiin
2015, WSOY
190 sivua
Tuo liian suuri henkilömäärä on kyllä minusta kiusallisen häiritsevä piirre kirjassa. Olen miettinyt, pitäisikö vaan heti ruveta tekemään muistiinpanoja kuka, mikä, missä. Mutta ei sekään oikein rennolta tunnu, mitä kaunokirjallisuuden lukemisen kuitenkin pitäisi olla.
VastaaPoistaMä aina selasin sinne alkuun, että mikäs tää heppu taas olikaan. Pysyin mielestäni päätyypeissä ihan hyvin perillä. Mutta mietin, että henkilöhahmot olis tietty voineet saada hieman lihaa luidensa ympärille, jäivät sellaisiksi tyypeiksi, joista olisi voinut kirjoittaa novelleja. Rasittavaa se tarinan ripottelu, vaikka tietty olihan tarinassa punainen lanka mukana, mikä kulki sitten tarinassa alusta loppuun.
Poista