Albert Espinosan Pyydä luoksesi sun (2014 Bazar) -teos tuli huomatuksi sen pirteän ulkonäön ansiosta kirjastossa. Nuoruudessaan syövän selättänyt Espinosa on paitsi kirjailija myös näyttelijä, käsikirjoittaja ja insinööri. Pyydä luoksesi sun on toinen kirja, joka Espinosalta on suomennettu, ensimmäinen suomennettu teos Keltainen maailma on omaelämäkerrallinen ja kertoo siten enemmän Espinosan elämästä.
Pyydä luoksesi sun on pieni kirja kooltaan, mutta ei niin pieni tarinaltaan. Kaikki alkaa siitä, kun Danin tyttöystävä jättää tämän. Syytä ei kerrota, vaan se tulee esiin vähän kerrassaan, kun Danin kertojaäänellä mennään hänen menneisyytensä tärkeisiin tapahtumiin. Dani on tavannut elämässään tärkeitä ihmisiä aina silloin, kun hän on ollut eksyksissä ja tarinassa käydään kurkistamassa, keitä nämä henkilöt olivat ja miten he vaikuttivat Danin elämään.
Nyt Dani on taas eksyksissä, ja matkallaan Caprille hän tapaa taas tärkeäksi suunnannäyttäjäksi tulevan henkilön.
Kirja on ylistys erilaisuudelle:
Valtaosa ihmisistä tyytyy keskinkertaiseen elämään.
Minä etsin kadonneita lapsia luultavasti siksi, että se on minun keinoni paeta sovinnaisuutta, keskinkertaista elämää.
Kirja on myös elämäntaitoja opettava kirja. Ei kuitenkaan coelhomaiseen tyyliin, jossa luetellaan oikeita valintoja, vaan elämänohjeet tulevat Espinosalla esiin kirjan tapahtumissa ja rivienväleissä.
Kirja on myös rakkaustarina, sillä Danin tyttöystävän lähtö on koko ajan tarinan taustalla.
Itse pidin kirjasta, sillä sitä lukiessa minulla ei ollut ennakko-oletuksia siitä, mitä kirjassa vielä eteen tulisi. Oli kiinnostavaa lukea, mihin kirjassa päädytään ja se oli kiinnostavasti rakennettu.
Albert Espinosa: Pyydä luoksesi sun
2014, Bazar
Si tú me dieces ven lejo todo... pero dime ven 2011
suomentanut Satu Ekman
152 sivua
Kun näin Coelhon nimen tekstissäsi, niin ehdin jo huudahtaa "apua", mutta sitten onneksi totesitkin, että elämänohjeita ei ole annettu coelhomaiseen tyyliin. Helpotus.
VastaaPoistaAika korkealle tämä varmaan menisi pirteimpien kansien kilpailussa. :)
Ainakin mulle tämän kirjan coelhomaisuus oli enemmän piilossa kuin itse isoherracoelholla. Siitä on tosin aikaa, kuin luin coelhoa =D
PoistaIhana tuo alakuva. Taisimme lukea taas samaan aikaan tämän kirjan. En vain saanut blogiini, kun piti metsästää herkkutatteja.
VastaaPoistaOho, näitähän samiksia kirjoja tupsahtelee! Samoja ajatuksiakin!
Poista