MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

lauantai 13. syyskuuta 2014

Sari Pullinen: Kohta kaikki alkaa

Rinnassani on tyhjä kohta. Jokaisella hengenvedolla tunnen sen terävät reunat. 
Kyllä minä tiedän, mitä se on. Se on surua. Sitä ei oteta rakkaudessa huomioon. Ei, koska sen ajatellaan olevan päätepiste. Eikä kukaan halua loppua silloin, kun kaikki on riemullisesti vasta alussa, avautuu loputtomasti joka suuntaan, täynnä mahdollisuuksia, ihania huomisia. 
Kuin kesä. 
Mutta se on harhaa. 
Suru on mukana ensimmäisestä suudelmasta alkaen, ja onni, jos sitä on, täydellisimmillään juuri ennen kuin kaksi ihmistä koskettaa toisiaan ensimmäisen kerran. 



Sari Pullisen Kohta kaikki alkaa (2014, Gummerus) tuli lukuun hieman yllättäen, huomasin kirjan kirjaston uutuuskirjoista ja kun sain kirjan käsiini, aloin selailla sitä ja kiinnostuin: Pullisen kieli vangitsi heti ensisivuilta alkaen ja tämä kirja piti lukea heti. Jollain tavalla kirjan alku iski minuun erityisen lujaa. En ole samanlaisessa elämäntilanteessa kuin kirjan päähenkilö Kirsi, mutta kirjassa kirjoitetaan rakkaudesta sanoilla, jotka koin omikseni. 

Kirsi on ollut naimisissa Nallen kanssa, mutta rakastunut toiseen mieheen. Tämä toinen mies on myös naimisissa, eikä irrottaudu avioliitostaan niin kuin Kirsi olisi toivonut. Myös Kirsiä kyllästyttää odottelu. Hän päättää lähteä kohti hotellia, jonka nimen on nähnyt isänsä kirjoittavan sanomalehden sivuille. 

Villa Maariassa Kirsi pääsee isänsä rakkaustarinan jäljille. Tarina saa isän ja äidin rakkauden näyttäytymään erilaisena kuin Kirsi on rakkauden lapsuudessaan elänyt. 

Samaan aikaan kuin Kirsi elää ja tutustuu hotellia ympäröivään pieneen kaupunkiin ja sen ihmisiin, lukija pääsee mukaan myös menneisyyden tapahtumiin kirjan takaumien kautta. Mitä Kirsin elämässä ja rakkauksissa oikein tapahtui, entä hänen vanhempiensa? 

Kirjan parhautta on sen kieli, joka on lyyristä, runollista, kaunista. 

Minun on pysyttävä liikkeessä. Ehkä olen jonakin päivänä kävellyt tästä hetkestä pois, ja kun käännyn katsomaan taakseni, näen, kuinka pitkälle olen jo päässyt, kuinka kauas olen tullut, ja kuinka kaukana olen, eikä mikään enää satuta. 

Pullisen kieli on tehnyt vaikutuksen myös kirjoituskilpailussa, jonka kautta hänen kirjansa pääsi julkaistavaksi. Kilpailussa, johon lähetettiin 770 käsikirjoitusta! (lisää täältä)

Kirjan on lukenut myös Kirjakaapin kummitus -blogin Jonna

Sari Pullinen: Kohta kaikki alkaa
2014, Gummerus
288 sivua

11 kommenttia:

  1. Tämän minä haluan lukea!

    Upea kansi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on vielä lisäplussaa kirjasta! Jään odottelemaan mietteitäsi kirjasta.

      Poista
  2. Komppaan Leenaa, minäkin haluaisin lukea tämän. Luotan Mari sinun mielipiteeseesi aika pitkälti, meillä on samanlainen kirjamaku. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan kieli on tosiaan kaunis, minkä takia pidin kirjasta. Tarina oli hieman vanha.

      Poista
  3. Jep, hyvä kansi. Voisipa ehkä lukeakin :).

    VastaaPoista
  4. Mari, luimme taas samaan aikaan. Aika uskomatonta. Kirjotat niin kauniisti. Minä en päässyt kirjaan sisään. Tämä jätti minut kylmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina ei sinällään ollut kovinkaan uusi eikä erikoinen. Kieli kertoi taas toista tarinaa, siitä itse pidin.

      Poista
  5. Kirjan kansi on kaunis ja niin on itse tarinakin. Kieli on lyyristä, viipyilevää. Ihana romaani!

    VastaaPoista
  6. Tämä kohta, jota olit siteerannut: "ja onni, jos sitä on, täydellisimmillään juuri ennen kuin kaksi ihmistä koskettaa toisiaan ensimmäisen kerran" - tästä lähtee jo isoja juttuja mielessä liikkeelle. Laitan tämän teoksen hataraan muistiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noista kielellisistä ansioista pidin. Kirjassa kerrotiin toista tarinaa kielen ajatuksissa tarinan lisäksi.

      Poista