Luin Helmi Kekkosen teoksen Valinta (2011, Avain) maaliskuussa ja ihastuin Kekkosen runollisen kauniiseen kirjoitustyyliin. Halusin siksi lukea myös hänen uuden teoksensa Suojaton (2014, Siltala).
Valinta-teoksen tavoin tässäkin kirjassa on aiheena perhe ja se, mitä perheen sisällä, kulissien takana, oikeastaan tapahtuu. Perheessä on Hannele-äiti, Tomas-isä ja Kai-isoveli. Kun perheeseen syntyy tytär, Isa, kaikki on perheessä hyvin. Mutta pian Isa hiljenee. Hän viihtyy yksin omassa huoneessaan ja käyttää sanoista vain muutamia. Perheen äiti miettii koko elämänsä, mitä teki väärin ja miten väärin vielä kasvatti myöhemminkin tytärtään. Isa taas voi pahoin, sillä hän kokee koko ajan, miten kaikki vaativat häneltä sanoja. Sanat ovat vain niin vaikea asia, eivätkä ne synny hänen huuliltaan. Isa löytää toisen keinon kommunikoida ihmisten kanssa, se ei tosin ole välttämättä se turvallisin.
Myöhemmin Isa sammutti huoneestaan kaikki valot paitsi yhden, makasi viileiden peittojen alla alasti, hiuksissaan laiskojen savurenkaiden tuoksu, ja ajatteli millaista olisi maata hyvän miehen vieressä, nukahtaa, vain nukkua ja sitten herätä, tuntea toisen liikkeet hitaasti lisääntyvässä valossa, ja hän keskittyi siihen.
Tai niin ainakin luulen. Kekkosen kieli on runollinen ja arvoituksellinen. Tällä kertaa kirjan tarina uhkasi jäädä hieman liiankin arvoitukselliseksi. Vaikka seurasin juonen kehitystä, jäi mieleeni lukemisen jälkeen kaihertamaan pieni epäilyksen siemen: ymmärsinkö sittenkään, mitä kirjassa tapahtui ja miksi Isa jäi maailmaa kohtaan niin suojattomaksi?
Kirjassa oli mielestäni tarinanaineksia pidemmäksi kirjaksi, joten 160-sivuinen teos jätti hienoisesti tylyn olon. Olisin voinut ja halunnut lukea tarinaa pidemmin.
Kirjaa ovat lukeneet myös mm:
Helmi Kekkonen: Suojaton
2014, Siltala
160 sivua
Minua viehätti teoksessa erityisesti sen kieli, juuri tuo runollisuus mistä sinäkin puhuit, Mari a. Mutta mielelläni olisin minäkin lukenut enemmän, vaikka toistelen usein blogissani tiivistämisestä. :)
VastaaPoistaKekkosen kieli on todella kaunista! Ja tämä kooltaan pieni kirja kantaa tosiaan paljon, joistakin asioista olisi saattanut lukea enemmänkin. Minusta tämä oli kuitenkin ehjä ja valmis myös näin, ja pidin siitä ettei Kekkonen kertonut kaikkea. Kiitos linkityksestä :)
VastaaPoista