Mikko Kalajoki: Kolme tärkeintä asiaa

Ei ole olemassa mitään oikean perheen ihannetta tai mallia, ei edes keskivertoa. Ehjä ei ole sen parempi kuin särkynyt - - Ei tarvita ihmeitä, vaan aivan tavallisia asioita. Makaronin keittämistä, ilman pumppaamista jalkapalloon, pyykin pesemistä - - 

Mikko Kalajoki on syksyn esikoiskirjailija, joka tosin on kirjoittanut kaikenlaista, kuten yhden nuortenkirjan. Kolme tärkeintä asiaa (2014, WSOY) on Kalajoen ensimmäinen (aikuisten) romaani, ja se on monipuolinen kirja, joka tuo esiin perheen, joka on hajonnut. 

Perhettä kuvataan neljästä eri näkökulmasta:

Taru potee keski-iän kriisiä ja lähtee Argentiinaan vapaaehtoistyöhön pelastaakseen merikilpikonnia. Hän jättää kaksi lastaan, Sakun ja Heinin, uuden miesystävänsä Jukan hoiviin. Perhe ei oikein edes tajua, miten äidin pakomatka on mahdollinen. Toipuminen lähdöstä kestää ja jokaisella toipuminen tapahtuu eri tavalla.

Saku on perheen pienin ja varmasti siksi myös hylätyin. Saku käy jalistreeneissä, valmentajan lisäksi häntä ohjaa Zlatan, joka ilmestyy juttelemaan pojalle ja antamaan ohjeita, miten jatkaa pelaamista, sillä unohdettuja ei kukaan muu tule nostamaan (opastaa Zlatan). Saku, jota muut nälvivät liian laihaksi, pyörtyilee pahimmissa hetkissään, sillä aina hänellä ei tosiaan ole eväitä mukana, koska kukaan ei ole niitä hänelle pakannut mukaan. Joskus Saku taas vain ajelehtii, eikä muista syödä. Periksi hän ei kuitenkaan anna, sillä Zlatan antaa hänelle elämänsä tärkeimmät neuvot:

Muista tämä. Sun paikkas on siellä, yksin kärjessä, sä olet yksin vaikka kuka upais mitä, älä ikinä luota kehenkään, älä koskaan päästä niitä pilaamaan sun mahdollisuuksia. 

Heini itkee sitä, että hänellä on koulun kauheimmat vaatteet. Rahaa ei ole ostaa uusia. Heini yrittää pitää huolta pikkuveljestään, koska kukaan muu ei sitä tee. Saadakseen lisärahaa Heini valehtelee ikänsä ja menee töihin kauppaan. 

Rahat ovat tiukilla senkin takia, että Jukka saa potkut töistään. Hän on jo pitkään tuntenut olevansa liian vanha maailmassa, jossa ihmisten pitäisi reagoida kuin tosi-tv:n tähtien: riemusta kiljuen ja suruaan avoimesti itkien ja olla toisiinsa kytköksissä somen eri keinoin. Potkujen jälkeen Jukka unohtuu juopottelemaan ja huonoon seuraan. 

Elämä näyttää melkoiselta kaaokselta, ja kirjan tarina siltä perinteiseltä tarinalta, jossa vastassa on ennen pitkää lasten huostaanotot. Kirjan tarina kuitenkin kääntyy loppua kohti toiveikkaammaksi, joten inhorealismin puolelle tässä kirjassa ei menty. 

Tahdottomien, turtien vuosien jälkeen hän on taas alkanut tuntea. Hän on alkanut muistaa tapahtumia ja tunnelmia, yksityiskohtia ja asioita, jotka hän luuli jo unohtaneensa. Kirjojen henkilöitä, elokuvien juonenkäänteitä, levynkansien kuvia. Värejä, tuoksuja ja säveliä, jotka ovat olleet vuosikausia harmaan pölyn ja hämähäkinseittien peitossa avovintin perukoilla, viimeisessä kiinni teipatussa pahvilaatikossa, ja nyt ne rynnistivät hänen muistiinsa kuin lauma varsoja. 

Kalajoen romaani oli huikeaa luettavaa. Se antoi uskoa siihen, että vaikka kaikki ei ole kiiltokuvamaista, elämä on kuitenkin tärkeä ja hyvä. Henkilöhahmot oli luotu huolellisesti ja tarina rakentui eläväksi. Tähän kirjaan oli todella helppo eläytyä ja suosittelen kirjaa kaikille!

Mikko Kalajoki: Kolme tärkeintä asiaa

2014, WSOY

364 sivua