Hanna Koljosen Syliinvaellus Intiaan (2011, Asema kustannus) kiinnitti huomioni kirjaston sarjakuvahyllyiltä. Kiitos kirjastontädin, kirja oli aseteltu niin, että se näkyi kauemmaksi. Vilkaisin kirjaa, ja piirrosjälki vaikutti kiinnostavalta, samoin kuin vähän kiinnosti kirjan nimikin.
Syliinvaellus Intiaan on Hanna Koljosen esikoisteos. Se kertoo nimensä mukaisesti vaelluksesta Mumbain ja Goan läpi Amritapuriin, äiti Amman luokse, jonka kirjan päähenkilö on tavannut kerran aiemmin Suomessa. Hän päättää lähteä etsimään elämänsä tarkoitusta Intiasta.
Teos alkaa ensihetkien kuvaamisesta, kun päähenkilö saapuu Intiaan. Nämä kirjan ensimmäiset sivut näkyvät Asema-kustannuksen sivuilla.
Kirjassa kerrotaan, kuinka päähenkilö on etsinyt elämäntarkoitusta monesta eri uskonnollisesta teoksesta, ja kohdannut jotain todellista äiti Ammaa halatessaan. Intiassa päähenkilö tapaa taas Amman ja jää paitsi joogailemaan myös kulkemaan Amman kiertueille. Kirjan lopussa, 70 sivua alun jälkeen, päähenkilö ei ole vieläkään aivan varma, mitä elämässään tekee, mutta on huomannut, missä elämä on antoisinta.
Mitäs tästä oikein voisi sanoa? Kirja oli hieman lyhyt, mutta tiivis. Nautin jokaisesta kuvasta ja teksti oli itseironista sekä muullakin tavoin hauskaa. Tykkäsin! Suosittelen muitakin kaivamaan esiin sarjakuvien seasta. Piirustutyyli oli lennokasta, värit ja Intian sekamelska tuli elävästi lukijan silmille heti kuvissa, samoin kuin Amman synnyttämä uusi elämä. Tekstissä Koljonen oli itseironinen. Kuten aika monessa lukemassani sarjakuvassa, niin tässäkin tyyli oli humoristinen ja ironinen.
Ainoa miinus, jonka keksin kirjasta, on se, että se loppui niin äkisti.
Koljonen on tehnyt myös kuvituksen mm. Mamumukut-kirjaan, näytesivut.
Koljoselta on julkaistu myös toinen teos: Sokerihullu (näytesivut), joka pitänee saada seuraavaksi käsiin.
Minäkin tykkäsin tämä piirrosjäljestä ja energiasta... aihe vain ei oikein kolahtanut. Mutta Koljosen kuvia katselisi kyllä pidempäänkin!
VastaaPoistaMusta aihe oli lopultakin yllättävän kiinnostava, vaikka itse siis en ole yhtään innostunut äiti Amma touhuilusta.
PoistaOlihan tässä kuitenkin sellaista elämäntarkoituksen etsimistä, mikä ei kaikki liittynyt Amman touhuun. Musta sen voi ajatella hieman laajemmin, että pääasia että jostain löytää jotain elämänarvoista juttua.
Mä siis suhtaudun aika negatiivisesti Ammaan ja silti kirja oli hieno lukukokemus.
Hyvä bongaus! Mä tykkäsin tästä tosi paljon. Eilen sarjisfestareilla ostin Sokerihullun ja sain siihen nimmarinkin Aseman tiskillä! Festariraporttia ja blogiarviota luvassa...
VastaaPoistaKävi vähän ikävästi, että periaatteessa tiesin nuo sarjisfestarit ja sitten olin lukenut tämän kirjan, mutta vasta eilen illalla aloin kirjoittaa juttua, ja huomasin, että Koljonen olisi ollut paikalla. Olin vähän että argh, mikä sattuma ja miten täpärästi meni ohi, että olisin ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
PoistaMutta hyvä, että lohtua on tulossa. Postausta odotellessa, ja varsinkin kiinnostaa, millainen Sokerihullu on.
Veikkaan että hän on tänäänkin vielä paikalla, Aseman tiskiltä kysymällä selvinnee parhaiten. :)
VastaaPoistaMelkein lähdin muunkin ohjelman takia, mutta en sitten päässyt....
PoistaVaikuttaa mukavalta kirjalta. Itse tankkaan Forsterin Matka Indiaan (Intiaan), noin 100 vuotta aiemmin maisemat olivat hieman toisenlaiset :)
VastaaPoistavoi olla erilainen maailma, mutta ehkä jotain samaakin =D
Poista