Heli Slunga: Orjan kirja

Heli Slungan Orjan kirja (2012, WSOY) sattui silmiini ja lähti luettavaksi aivan sattumalta. Onhan tässä hieman provosoiva kansi, että ei tätä teosta aivan voi olla huomaamattakaan. Sisältö oli kuitenkin myös muuta kuin mitä voisi päätellä kannen perusteella. Tai olihan kirjan sisältö myös sitä, mitä kansikuvassa luvataan, mutta paljon muutakin!

Myönnän, luen (liian) vähän runoja, mutta sitten kun luen, ylllätyn aina iloisesti. Onkohan runoilla korkeampi kynnys päästä julkaistuksi, sillä niin monesti uuden proosakirjailijan / romaanin löytymisen jälkeen olen pettynyt, mutta aika harvoin (itselleni) uuden runoilijan / runoteoksen myötä joudun pettymään. Koska vaikka luen runoja harvoin, valitsen lukemani runoteokset aivan satunnaisesti. 

Heli Slunga on syntynyt 1980 ja julkaissut kaksi muutakin runoteosta: Varjomadonna (2009) ja Jumala ei soita enää tänne (2008). Täytyy jossain vaiheessa tutustua muihinkin teoksiin ehdottomasti. 

Orjan kirja vakuutti minut hyvyydestään ja myös siitä, että runoja kannattaa lukea. Vaikka ensimmäiset runot saivatkin minut miettimään, että pitäisikö tässä teoksessa olla yläikäraja ja siinä oli ehdottomasti tarpeeksi (liikaa?) sellaisia sanoja kuin masturbaatio, hiki, lika, liima, sylki, Che Guevara jne., aika pian runoissa palattiin ns. maanpinnalle ja keski-ikäistyvänkin naisen kieleen mukavammille alueille. Se tapahtuu Pariisissa: 

keskellä Pariisia, tunget

kalleimman konditorian tuulihattua suuhusi, ja 

Pam!                seisotkin hillasuolla 

neljäntuulenlakki aivokuorellasi

Runoissa tästä eteenpäin yhdistyykin sopivassa, joskus aika yllättävässä, suhteessa banaalit sanat ja hetket maanläheiseen ja lappiseen maisemaan. Runoissa on monta eri teemaa ja aihetta, ja jos jossain liikutaankin kovasti halausten ja eritteiden maailmassa, niin sitten palataan taas ns. normaaliin elämänmenooon. Runo Palveluammatti miellyttää ja ärsyttää jokaista, joka on tehnyt orjan(?) työtä missä tahansa asiakapalvelussa, ja sitten taas laajemmin runo kertoo maailmanmenosta: jokainen on korvattavissa, kun vain löytyy kuulakärkikynä, jolla sinun nimesi viivataan yli.

Slunga ottaa esiin Kantelettaren, josta poimii naimisiin menneen naisen runon ja vastaa siihen: Aviomiehelle tms. -runollaan. 

Voidaanko yksin minua syyttää mieliteostasi:

huushollaajan sijasta otit luksushuoran

vaikka olit köyhä mies, eikä sinulla ollut varaa

vaimon lisäksi kokkiin, lastenhoitajaan, siivoojaan

ja puutarhuriin. Hädin tuskin kampauksiin!

Miten ahne voi köyhä mies olla?

Välillä mennään paitsi kansanrunojen myös vanhojen lorujen mukaan, hieman muuttaen: 

körökörö kirkkoon, pirihuoran penkkiin

ja välillä taas runoissa ollaan kovan kielenkäytön takana kuitenkin varsin eksyneitä, pieniä ja rakkaudennälkäisiä: 

Hämärtyvässä illassa, näyteikkunoiden ja katulamppujen katkussa

tuijotan vastaantulevia, mietin, voisiko tuosta

muovikassia kantavasta, tuosta popliinitakkisesta, 

tai tuosta, joka ulkoiluttaa pientä koiraa, 

olla mieheksi johon voisin takertua

imukupeilla ja koukuilla, kynsillä ja huulilla

vai katsoisiko hänkin liikaa pornoa, 

unohtaisi suudella ennen töihin lähtöä - -  

Herkkyys ja kovuus sekoittuvat runoissa, samoin kuin maailmannaiseus ja omat juuret. 

Runoissa on raakoja sanoja, pehmeitä ajatuksia, huumoria ja vakavuutta. Ihan kaikkea oikein sopivalla tavalla, niin että tätä oli nautinto lukea. 

Suosittelen syksynkin hetkiin! 

Aiemmin lukeneita: 

Leena Lumi ja Noora.

Heli Slungan hienot omat sivut.