Kirjavan kammarin Karoliina arpoo poistokirjoja ja kyselee kesän lukuelämyksistä blogissaan. Koska en ollut aivan varma, mitä kesällä olen lukenut, kävin kurkkaamassa, enkä sitten malttanut olla tekemättä omaa postausta kesällä lukemistani kirjoista. Kaikki vuoden 2012 aikana lukemani kirjat näkyvät täällä, ja kesälläkin olen lukenut enemmän kuin kirjoituksessani seuraavat kirjat, mutta pyrin poimimaan kesälukemistoistani ne, joita täysin sydämin suosittelen muillekin luettavaksi.
Kesä kai alkaa kesäkuusta, mutta varastan sen verran, että otan mukaan yhden toukokuun alussa lukemani kirjan:
Maarit Turtiaisen Punainen paasto (2012, WSOY), joka on vahva esikoisteos, ja vaikka ihan kaikki eivät siitä ole pitäneet, minusta teos oli hieno esikoiseksi ja muutenkin lukemisen arvoinen.
Kesäkuun tähti ja koko kesän parhaita, ehkä paras kaikista, oli Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi (2012, WSOY), jonka aloitin lukea suurin epäilyksin, koska "kaikki" olivat siitä pitäneet. Annoin periksi blogisavuille ja pidin siitä itsekin.
Kesän kepeyteen luin kasan chick lit -kirjoja, joista osa ei sen enempää vaikutusta tehnyt, mutta merkitsen muistiin ainakin nämä:
Maria Rocherin Enchanté - hauska rakastua! (2012, Teos), joka ilahdutti;
Jaana Taposen Stockan herkku (2012, Karisto), joka yllätti ja
Veera Vaahteran Onnellisesti eksyksissä (2012, Tammi), joka hauskutti.
Kesän varmat valinnat olivat
Tuomas Kyrö ja Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike (2012, WSOY), joka ei pahoittanut mieltäni kovin pahasti eikä aiheuttanut pettymystä odotusteni suhteen. Tykkäsin!
Venla Hiidensalon Mediahuora (2012, Otava) taas hieman oli odotuksiani lepsumpi, mutta ihan kiinnostava medianosteeltaan.
Anja Snelmannin Ivana B. (2012, Siltala) oli myös mediassa paljon esillä, ja ainakin minun kohdalla lunasti odotukset paremmin kuin Hiidensalon teos, jossa oli liikaa kaikkea.
Jalkapallon seuraamisen ja Espanjan hurraamisen lisäksi kesällä löytyi joitain itselleni uusia ja kiinnostavia kirjailijoita, kuten vaikkapa
Leena Rantanen, jolta luin Puolen tunnin loma (2008, Like) -teoksen, joka olikin harvoja hieman vanhempia kirjoja, joita luin.
Tiina Laitila Kälvemark ja häneltä lukemani Kadonnut ranta (2012, WSOY) -teos oli myös kiinnostava ja tykästytti minut aivan täysin.
Aivan ykkössuosikkeja tältä kesältä ovat
Herman Kochin Illallinen (2012, Siltala), joka näytti, että kirjan alkuun ei ole luottamista ja
Andrëi Makinen Ikuisen rakkauden kosketuksia (2012, WSOY), joka opetti minut lukemaan hitaasti.
Tieto-, dokumentti- ja muun vastaavan kirjallisuuden puolesta olen vähän lepäillyt kesän ajan, mutta luin Katherine Boon Kätkössä kauniin ikuisen (2012, WSOY), joka oli koskettava. Samoin kuin Conor Grennanin Little Princess (2011)
Historiaa kaunokirjallisessa muodossa tarjoili Paula Havaste teoksessaan Yhden toivon tie (2012, Gummerus).
Kotimaista kirjallisuutta valottivat Sanna Eevan Olot (2012, Karisto) ja Riikka Ala-Harjan Maihinnousu (2012, Like), jonka ehdin lukea ennen mediamyllytystä.
Naapurimaassa Virossa käväisin Viivi Luikin ja Varjoteatterin (2011, Tammi) mukana.
Ruotsiin mentiin Astrid Lindgrenin saduilla.
Kauemmaksi kuljettivat Ayad Akhtarin Appelsiininkuorten katu (2012, Otava) ja Hernán Rivera Letelier Elokuvankertojallaan (2012, Siltala), joka oli pieni kooltaan, mutta iso sisällöltään.
Kesäni ei ehkä ollut elämäni paras, mutta ei ihan huonoinkaan. Ja mitä kirjoihin tulee, sadesäät antoivat monta hyvää syytä avata kirjankannet.
Mitäpä tässä muuta voi, kun odotella syyssateita, joiden ansiosta voi tutustua syksyn vielä jäljellä oleviin uutuuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti