Tomek Tryzna: Mene, rakasta

Joskus, tai aika useinkin, joku kirja jää mieleen niin pysyvästi, että kirjan hankkii käsiinsä myöhemmin, jopa vuotta tai vusoia myöhemmin kuin on sen ensimmäistä kertaa bongannut. Tomek Tryznan Mene, rakasta (2009, Otava, alkuperäinen teos Idz, kochaj 2002, suomentanut Päivi Paloposki) on tällainen kirja. 

Olen aiemmin sen listannut luettavien kirjojen joukkoon, ja kaivoin sen nyt kirjastosta esiin. Olen viehättynyt kirjan kanteen, joka on suomenkielisessä kirjassa jopa hieman mukavamman oloinen kuin puolalaisessa kanssaveljessään. Sikäli kyllä tuo puolankielisen teoksen kansi kuvaa paremmin kirjan sisältöä, koska tarina ei ole aivan niin tunnelmallinen kuin suomenkielisen kirjan kannesta voisi mieliä. 

Kirjassa eletään 1950-luvun Puolassa, jossa kommunismi on nostanut päänsä. Elanto ja jokapäiväinen ruoka hankitaan hieman toisin kuin suunnitelmissa on ollut: perheen isä juoksee työn perässä, äiti taas ompelee kotona salaa vaatteita. Salaa, koska yksityisyrittäminen ja ompelukoneen omistaminen eivät ole hallituksen mieleen. Perheen elämä on kovaa, koska joskus äiti ei saakaan luvattuja rahoja, koska isällä on velkaa ympäriinsä. 

Kirja kuvaa siis yhden perheen elämää, jossa vanhempien suhde perustuu äidin anteeksiantamisiin: mies kun ei ole niitä kaikkein luotettavimpia miehiä. Perheessä kasvaa poika, Romek, joka käy koulua ja haaveilee. Elämä on kovaa ja välillä hän pyörtyy koulussa, koska on niin nälkäinen oltuaan syömättä perheen rahapulan takia. 

Välillä Romek taas elää haavemaailmassaan, jopa niin paljon, että lukijana olin höynäytetty pariinkin kertaan. Välillä en oikein pysynyt kärryillä, että missä on oikea maailma ja missä kuviteltu. 

Kirjassa on paljon epätoivoa ja elämän ankeutta. Romekin äiti on välillä itsetuhoinen, isä juoppo, rahasta on koko ajan puute. Välillä raha alkoi ahdistaa myös lukijaa, sillä aina kun sitä jostain ilmeni, oli suuri huoli, että raha yhtäkkiä katoaa. Koko kirja alkaa siitä, kun Romek tajuaa jättäneensä kotiovensa auki sillä seurauksella, että heidän kotinsa on ryöstetty. 

On myös niitä, joilla on vielä huonommin, niin kuin esimerkiksi mustalaistytöllä Checillä, johon Romek päättää rakastua. Oikeastaan tässäkin "rakkaudessa" on kyse rahasta: Romek ostaa Checille huivin, ja saa sillä tytön ystävyyden. Ihmissuhteissa läpi kirjan on kyse rahasta ja hyötymisestä suhteiden avulla: Romekin äiti karkaa oman miehensä elämästä ja miettii, josko lähtisi toisen miehen matkaan, koska näin turvaisi oman ja lastensa taloudellisen elämän.

- Ostitko sä sen mulle?

Pieni mustalaistyttö katsoi minua niin kuin ei kukaan ollut vielä katsonut. Nyökäytin, että niin, hänelle. 

Ja sillä hetkellä tapahtui todellinen ihme. 

Hänen kasvoillaan alkoi säteillä valo. Kirkkaampi kuin aurinko, kun synkät pilvet äkkiä repeytyvät. Kirkkaampi kuin salaman välähdys. Se sokaisi minut, ja olin kuin unessa jossa kaikki oli aivan tavallista, mutta miljoona kertaa kauniimpaa. Tuijotin mustalaistytön pieniä kasvoja. Se valo, joka minuun säteili, oli hänen hymynsä. 

Kirjaa lukiessa välillä tipahtelin kärryiltä ja sitten taas hyppäsin matkaan mukaan. Koko kirja oli hieman töyssyistä tietä ja aina välillä kirjassa päästiin kertomaan joku hauska ja vauhdikas tapahtumaketju. Välillä taas kirjassa moukaroitiin kurisevan vatsan tahdissa tai pelättiin viereisen talon kummituksia. Ja vaikka edellä kirjoittamastani nyt ehkä sai sellaisen kuvan, että kirjassa piehtaroidaan kurjuudessa, niin kirjassa kyllä kuljettiin pääosin Romek-pojan kuvitelmissa ja maailmoissa ja kurjuudet jäivät mielikuvitusmaailman varjoihin. Aika usein Itä-Euroopan maista tulee hassunkurisia lastentarinoita, sekä elokuvia että tarinoita, joten tämä kirja menee siihen samaan sarjaan. 

Vähän tätä oli vaikeaa lukea, mutta koska sain tämän kirjan ansiosta vallatuksi yhden Euroopan maan, luin kirjan loppuun.

Arvioni ympäripyörästi + + +. 

Aiemmin kirjan on lukenut Kirjanainen ja myös Hesari on siitä kirjoittanut.