Jenni Linturi: Malmi, 1917

 

Jenni Linturin Malmi, 1917 (2013, Teos) on kirja, joka jäi viime vuoden lopussa kesken. Koin ehkä jonkinlaista kirjaähkyä loppuvuodesta, enkä saanut nieltyä sellaisia kirjoja, jotka etukäteen ajattelin hyviksi ja joita olin odottanut paljon. Nyt kun olen lukenut hieman toisenlaista kirjallisuutta ja ollut välillä lukematta mitään, niin huomaan, että kirjat alkavat taas kulkea.

 

Malmi, 1917 ei ollut jäänyt minulta oikeastaan paljon kesken, mutta minua haittasi se, että Linturin kirjan henkilöhahmot olivat jääneet minulle mytyksi, josta kukaan henkilöistä ei erottautunut omakseen. Kirjan uudelleen lukeminen kannatti: tällä kertaa henkilöt piirtyivät selviksi ja toisistaan erilaisiksi, kaikilla oli selvät päämäärät elämässä, joskin kirjan loppua kohden päämäärät eivät olleet enää niin selvät.

 

Teoksessa eletään vuotta 1917 ja miljöönä on Malmi, jonne matkustetaan Helsingistä junalla - Malmi on liitetty Helsingin kaupunkiin vasta myöhemmin. Malmi on minulle rakas paikka, jossa asuin ennen kuin muutin Espooseen. Myös siksi kirja kiinnosti minua: minkälaisena näyttäytyy lähes sadan vuoden takainen Malmi. Hautausmaa, työväentalo, rautatieasema ja rautatie - siinä Malmin tunnusmerkit kirjassa. Malmin henki kirjassa on se, että suomenkieliset ja ruotsinkieliset eivät pidä toisistaan, punaiset ja maanomistajat eivät toisistaan. Henkilöhahmot edustavat näitä ajatusmaailmoja: Karl Karlqvist on tilallinen, jonka tyttäret Lettu ja Ingeborg tutustuvat suomenkielisen Puolakan perheen poikiin: Anteroon, Oivaan ja Intoon. Molemmat perheet kuuluvat omistajiin, kirjan kuluessa jako valkoisiin ja punaisiin alkaakin olla tärkeämpi yhdistävä ja erottava tekijä kuin kieliryhmiin kuuluminen.

 

Poliittinen aktivoituminen on teoksen yksi pääkohdista, sen rinnalla kulkee sisarten taistelu ja haaveilu pojista. Puolakan perheen pojista nimittäin vain yksi kelpaa heille, ja kelpaisikin molemmille. Lettu kulkee isänsä jalanjäljissä ja poikien kanssa aseiden kanssa Malmin hautausmaalla, jossa majailevat epämääräiset joukot kuten mustalaiset. Ingeborg sen sijaan lähtee Malmilta Helsinkiin, jossa asuu tätinsä luona ja haaveilee näyttelijättären urasta. Nyt hän tosin vain myy kukkia rikkaille miehille, kuten venäläisille.

 

Punainen valo hehkui kaukana horisontissa. Lettu kantoi asevyötä, kuljetti elämää suojeluskuntalaisille, kuolemaa kaartille. Välilän höyryleipomon pihalla torkkui humalainen, irtolainen, kulkuri. Kauempana metsässä kajahti laukaus. Kaarti pidätti talollisia takavarikoi heidän viljansa. Grännaksesta oli haettu aamulla perunoita ja kaksi porsasta. Edes isä ei jaksanut enää raivota. Mitään sanomatta hän oli hakenut haulikon, vetänyt saappaat jalkaansa ja kadonnut.

 

Toisella lukukerrallani huomasin, että Linturin teoksessa olikin kaikki kohdallaan: aika, paikka, tapahtumat, päähenkilöt. Erityisen paljon pidin päähenkilöiden haaveiluista.  Lukiessani Sarah Delijanin Jakarandapun lapset -kirjaa tuli sellainen olo, että kansannousut ja kapinat ovat nuorten, eksyksissä olevien, haaveilevien ihmisten ei-niin-loppuun-ajateltuja tekoja, jotka kasvavat historiallisten liikehdintöjen mittoihin vasta myöhemmin. Sama ajatus tuli mieleeni Malmi, 1917 -kirjasta: tekojen takana oli päähenkilöillä henkilökohtaiset motiivit, jotka syntyivät esim. siitä, että Lettu halusi olla lähellä ihastuksensa kohdettaan Oivaa ja siksi osallistui aseiden kuljetukseen ja punaisten lynkkauksiin.

 

Pidin Linturin aiemmasta teokseta Isänmaan tähden, ja pidin myös tästä uudemmasta teoksesta. Kuitenkin, aloin jo kaivata jotain lisää kirjaan. Perusasiat olivat koossa ja kunnossa, mutta kaipasin sellaista lihottamista perustapahtumien ympärille - teos toimi perusasioissa, mutta ei kasvanut erikoisen hyväksi historialliseksi suurteokseksi. Teoksessa nimittäin on hirveän paljon kaikkea pientä, joka ohitetaan lyhyillä maininnoilla, kuten esim. kiinalaiset, jotka olivat kaivamassa myös näitä vallihautoja.

 

- Oletko sinä nähnyt kiinalaisen ihmisen?

- Tietenkin. En minä tosin tiedä, oliko se nyt niin kovin ihminen. Siistejä ne kyllä ovat, vähän niin kuin siatkin.

 

 

 

Jenni Linturi: Malmi, 1917
2013, Teos
206 sivua

Muita kirjaa lukeneita blogimaailmassa:

Maria, Jaana, Pirjoliisa Lauren.

Liitän kirjan ihminen sodassa -lukuhaasteeseen.