Ecuador: Javier de Isusi: Hullu joki / Viidakkotanssi

 

Kirjallisuutta futis-maista -haasteeni törmään aika ajoin samoihin ongelmiin kuin Aasian kirjallisuuden lukemisen aikana: kirjallisuutta joistain maista on todella vaikea löytää. Näin kävi Ecuadorin kanssa, ainakaan kirjastosta en löytänyt muutamaa matkaopasta lukuunottamatta oikein mitään kirjoja.

 

Lopulta tyydyin näihin: Javier de Isusin Hullu joki -sarjakuvakirjaan, jossa seikkaillaan oikeastaan vain vähän aikaa Ecuadorin Quitossa, kunnes jatketaan matkaa Perun puolelle, ja Markku Löytösen kirjaan Viidakkotanssi - Tutkimusmatkaaja Rafael Karsten Ecuadorissa, joka on lastenkirja ja jossa kerrotaan muutaman sivullisen verran Karstenin tutkimusmatkoista Ecuadorin viidakoissa.

 

Uskon kuitenkin, että jonkunlainen kuva maasta syntyi näiden kirjojen kautta.

Javier de Isusin Hullu joki on kolmas osa sarjassa Maattoman Juanin matkat. Itse asiassa Juania ei tässä kirjassa tavata, vaan hänen perässä kulkeva Vasco, joka etsii ystäväänsä Juania, joka on ollut kaksi vuotta sitten Ecuadorin pääkaupungissa Quitossa. Vihjeiden ohjaamina Vasco kulkee jokea pitkin laivalla kohti sademetsää ja sieltä kohti aina vain syvempää sademetsää.

 

 

Sademetsä on ankara paikka ja oppaisiin ei voi aina luottaa. Vasco kulkeekin matkansa elämän ja kuoleman rajamailla. Eikä tietenkään löydä Juania. Kirjasta jäi hieman ristiriitainen kuva, koska tosiaan tämä teos oli sarjan keskivaiheilta. Teoksen kiinnostavin osa olikin ehkä jälkisanat, joissa kirjasta tuotiin esiin sankarimyyttiä ja kolonialismia, unohtamatta alkuperäiskansojen oikeuksia. Teoksesta tuli kuva Ecuadorista, että maassa on Quito, sademetsä ja intiaaneja.

 

Javier de Isusi: Hullu joki - Maattoman Juanin matkat III

2011, Like

alkuperäisteos: Río Loco - Los Viajes de Juan sin Tierra III, 2009

suomentanut Sari Selander

192 sivua

blogeissa lukenut ainakin Salla.

 

Markku Löytösen Viidakkotanssi - Tuktkimusmatkaaja Rafael Karsten Ecuadorissa löytyi kirjaston lastenosastolta. Päätin tutustua kirjan antiin ja se olikin yllättävän kiinnostava. Kirjan alussa kerrotaan, kuka oli Rafael Karsten: vuonna 1879 Pohjanmaalla syntynyt poika, joka vastoin pappi-isän ajatuksia opiskeli antropologiaa Edward Westermarckin oppilaana. Kenttätutkimuksensa kohteeksi Karsten valitsi Amzonaksen, jonne teki useita matkoja. Tässä kirjassa kuljetaan Karstenin toisen matkan mukana, jonka hän teki ensimmäisen maailmansodan aikaan.

 

Matka alkaa, samoin kuin de Isusin kirjassakin Quitosta, jonne satamakaupungista on matkaa 300 kilometriä eli kaksi päivää junalla, joka kiipeää vuorille välillä 400o metrin korkeuteen (Quito on 2850 metrin korkeudessa). Quitosta Karsten lähtee tutkimaan muuta Ecuadoria.  

 

Ja samoin kuin de Isusin Vasco Karstenkin haluaa sademetsiin, jonne pääsee hevosilla ja kanooteilla. Matkalla Karsten kohtaa eläimiä ja kasveja, joita laittaa muistiin sekä valokuvin että keräilemällä ja hän kirjoittaa matkaltaan muistiinpanoja. Jotkut eläimistä ovat hengenvaarallisia, samoin kuin jotkut ihmiset, joita Karsten kohtaa. Karstenin apulainen hukkuu matkalla ja Karstenin muistiinpanot ja valokuvat varastetaan. Helppoa ei ole matkanteko, mutta ei myöskään tavaroiden kuljettaminen. Karsten joutuu tekemään saman matkan vielä toistamiseen, sillä hän joutuu ottamaan uudet valokuvat ja kirjoittamaan uudet muistiinpanot varastettujen tilalle.  

 

Karsten pääsee ensimmäisenä länsimaalaisena osallistumaan pääkallometsästäjien juhlaan, sillä intiaaneilla on täällä perinteenä kutistaa vihollistensa pääkallot. Hieman vieraalta tuntuu se, että Euroopassa on samaan aikaan käyty sotaa, kotimaa Suomi on itsenäistynyt ja Karstenilla ei ole muuta kuin Venäjän passi. On ongelmallista päästä takaisin kotimaahan, jota ei edes ollut matkaan lähtiessä.

 

Muutaman vuoden jälkeen Karsten lähti sitten yhä uusille matkoille samoille seuduille. Kotimaassa hän oli merkittävä henkilö uskontotieteen -tieteenalan syntymisessä.

 

Teos oli kiinnostava, ja kirjan kirjavinkkiluettelosta löytyy myös Karstenin itsensä kirjoittamat kirjat Ecuadorista, jotka olisi kiinnostavaa lukea.

 

Markku Löytönen: Viidakkotanssi - Tuktkimusmatkaaja Rafael Karsten Ecuadorissa

SKS 2007

Kuvat: Riikka Jäntti

44 sivua

 

 

Ecuador-kuvaa  löytyy lisää youtubesta, mm. täältä.

 

Kiinnostavaa on, että Ecuador on kutakuinkin samanlainen eri aikakausilta peräisin olevissa tarinoissa, nykypäivänä intiaanien merkitys on vähentynyt. Näissä kirjoissa sivuttiin 1400-luvulla alkaneita löytöretkiä, mutta muuten  ajanjakso, jolloin eurooppalaiset tulivat, ei näy kirjoissa.

 

Näillä kirjoilla osallistun sekä Hola español -haasteeseen että kirjallisuutta futismaista -haasteeseen. Ecuador on hieman tuntemattomampi maa myös futismaailmassa, mutta tunnelma jalkapallo-otteluissa ainakin on aikamoinen (linkki).