Teppo Turkki: Tiikeriportti - Korean vimma valloittaa maailma

 

Teppo Turkin kirjoittama Tiikeriportti - Korean vimma valloittaa maailma (2009, Edita) jatkaa matkaani tutustua maailman suurimpiin ja parhaimpiin fudismaihin. Etelä-Korea on yksi niistä neljästä Aasian maista, jotka pääsevät Brasiliaan pelaamaan MM-futista (muut ovat Japani, Australia ja Iran). Etelä-Korea on parhaimmillaan päässyt neljänneksi maailmanmestaruuskisoissa (vuonna 2002), saanut pronssia Lontoon olympialaisissa (2012) ja pärjännyt tietenkin Aasian mestaruuskisoissa hyvin, joten ansioita joukkueella on.

 

Etelä-Korea on myös maana melkoisen menestynyt, jos talouskasvu ja teknologinen kehitys tai koulutus määrittää menestystä. Turkin kirja keskittyykin näihin osa-alueisiin Koreasta. Kiinnostava ja iso osa kirjaa on myös eteläkorealaisen uskonnon, poliittisen ja taloudellisen luonteen esiinkirjoittaminen. Korea on kungfutselainen maa taustaltaan, uskonto määrittää tiukasti jokaisen paikan maailmassa, joka on eriarvoinen: vanhempaa ja miespuolisia kunnioitetaan. Koreassa tärkeitä ovat perhe ja klaanit, joista suurimmat näkyvät vaikkapa jalkapallojoukkueen pelaajien sukunimissä: 20 pelaajan joukossa on kahdeksan Kimiä, kuusi Leetä ja pari Parkia. Koreassa talousyritys on yhden ja saman perheen omistuksessa, jossa se toimii ja kasvaa. Erityisen kiinnostavia kirjassa olivat tarinat, joissa syvennyttiin jonkun esimerkin avulla maahan. Yristysmaailmasta Turkki kertoi Samsungin tarinaa: firma on perustettu 1930-luvulla kalan ja vihannesten vientiyritykseksi. Jälkipolvi on kasvattanut yritystä työllään ja myös avioliitoilla. Nykyisin yrityksen liikevaihto on suurempi kuin monen valtion kansantuote.



Suomeakin kiinnostavissa uutisissa PISA-tuloksista Etelä-Korea on ollut se ihmemaa, joka lyö kaikki muut. Turkin kirjassa kerrotaan maan koulutuksesta, joka on kovin stressaavaa, koska kaikki yrittävät olla parhaita. Loppukokeiden aikoihin nuoria koettelee itsemurha-aalto, niin tärkeää menestys on. Turkki lainaa kirjassa tutkimusta, jonka mukaan 60 % koululaisista toivoo syntyneensä johonkin toiseen maahan kuin Etelä-Koreaan.

 

Maan menestys on siis maksanut paljon. Turkki kirjoittaa myös miten Aasian talouskriisi koetteli maata - kriisin myötä yritysmaailman ja politiikan korruptoituneisuus tuli esiin ja kuplat puhkesivat: ylisuuret investoinnit lainarahoilla kaatoivat lukuisia firmoja. Mutta Etelä-Korea nousi taas jaloilleen. Ihmiset tekevät ylipitkiä päiviä ja uhraavat elämänsä maansa menestykselle. Tällainen ajatus kirjasta syntyi ja jäi mieleen elämään.

 

Maassa, jossa naiset ovat olleet vanhan näkemyksen mukaan kotona ja miehensä käskyvallassa, opiskelevat ja luovat uraa. Syntyvyys on heikointa maailmassa, eivätkä naiset edes halua mennä naimisiin miesten kanssa. Maahan on tuotu vaimoja muualta (lähinnä muista Aasian maista), mikä on johtanut taas siihen, että seka-avioliitoista syntyneet lapset ovat jääneet koulutuksessa muiden jalkoihin (kun eivät osaa kieltä tarpeeksi hyvin kiriäkseen kisassa kaikkien muiden kanssa) ja joutuneet toisten silmätikuiksi muutenkin. Etelä-Korea kun on varsin homogeeninen maa, jossa klaanit ja perheet ovat harvalukuiset, vierautta ja erilaisuutta ei koeta rikkaudeksi.

 

Muita ongelmia Turkki ei tuokaan esiin maasta, joten kirjasta jäi vähän sellainen kuva, että kaikki pärjäävät aivan superhyvin. Turkki kirjoittaa Pohjois-Koreasta, joka on vastakohtainen etelälle. Itse jäin miettimään, että onko maassa niitä, jotka syrjäytyvät ja mitä tapahtuu heille?

 

 

 

 

Yksi kirjan kiinnostavista puolista oli Etelä-Korean kulttuurin (pop-kulttuurin) käsittely. Olen joskus jäänyt seuraamaan eteläkorealaisia draamasarjoja ja Turkki tuokin esiin nämä tv-sarjat kirjassaan. Hän nostaa esiin näyttelijän Bae Yong-joonin ja sarjan Winter sonata. Netti onkin täynnä miehen kuvia ja täältä voi käydä katselemassa, millaisilla vatsalihaksilla näyttelytaidoilla pääsee aasialaisten sydämiin. Winter sonata, samoin kuin moni muu korealainen tv-sarja on myös youtubessa, sieltä voi katsella mitkä asiat ovat tärkeitä elämässä ja myös mietiskellä Turkin kirjassaan mainitsemaa puhetta, joka on Turkin mukaan erittäin epäsuoraa.

 

Pidin kirjassa sen värikkäistä kuvista, myös kaduilta, eikä vain vanhoista merkittävistä paikoista. Kirjasta sain paljon uutta tietoa Etelä-Koreasta. Jäin miettimään, miten kiinnostava maa Etelä-Korea on. Kirjan kertomasta jäin miettimään sitä, mien Turkki mainitsee eteläkorealaisen työn tehottomaksi: työntekijät tekevät paljon pidempää päivää kuin monissa muissa maissa, jotka menestyvät aivan yhtä hyvin. Miksi on näin?

 

Aasialaisuus kiehtoo minua, haluaisin paitsi katsella eteläkorealaisia tv-sarjoja myös lukea aasialaisten kirjailijoiden kirjoja. Tähän mennessä olen löytänyt Koreasta Kyung-Sook Shinin teoksen  Please Look After Mother, jonka luin vuosi sitten.

 

Teppo Turkki: Tiikeriportti - Korean vimma valloittaa maailma
2009, Edita
246 sivua
+ sanasto, historian kronologia 30 sivua