Sarah Delijani: Jakarandapuun lapset & Anna-Kaari Hakkarainen: Purkaus

Sain tutustua kevään 2014 kirjoihin, kun sain kustantamoilta lukukappaleet näistä kahdesta kirjasta: 

 

 Sarah Delijani: Jakarandapuun lapset & Anna-Kaari Hakkarainen: Purkaus

 

Delijanin teos Jakarandapuun lapset (2014, WSOY) kertoo sukutarinaa Iranin sodan ja vallankumouksen koettelemista ihmisistä. Kirjan tapahtumat pohjautuvat kirjailijan omaan sukuhistoriaan, sillä Sarah Delijani syntyi teheranilaisessa vankilassa aivan samoin kuin hänen teoksensa Neda. Kirja alkaakin kuvauksesta siitä, miten Azar vuonna 1983 pelkää lähestyvää synnytystään, käynnissä olevaa synnytystä ja synnytyksen jälkeen vastasyntyneen lapsensa puolesta. Kirjan alusta noin 60 sivua on Azarin koettelemuksia, kunnes kirjassa siirrytään vuoteen 1987. 

 

Kirjan alku oli aikamoisen uuvuttava, enkä ehkä olisi jatkanut kirjaa eteenpäin, ellei Kirjavan kammarin Karoliina olisi juuri kirjoittanut lukemiseni epätoivon hetkinä blogissaan, miten kirja pääsee vauhtiin puolivälinsä jälkeen. Kyllähän kirja paranikin huomattavasti loppua kohden, mutta en silti päässyt kirjaan mukaan kuin korkeintaan aivan sen viimeisillä sivuilla, jolloin Neda astelee Italian katuja ystävänsä Rezan kanssa, johon on rakastunut. Neda käsittelee mielessään ja muistoissaan omaa historiaansa: sitä, millaista hänen äitinsä ja isänsä elämä vankiloissa mahtoi olla, miten hekin olivat rakastuneita ja nuoria (aivan samoin kuin hän ja Reza nyt) - ja ehdottomia ajatuksissaan ja osallistumisissaan mielenosoituksiin. Rezassa Neda näkee omat vanhempansa osallistumassa mielenilmaisuihin, sillä Reza on lähtenyt kotimaastaan poliittisen vainon takia.

 

 

Teoksessa oli paljon henkilöhahmoja, joiden olisin toivonut liitettävän jo hieman aiemmin paremmin toisiinsa. Kirjaan mahtui paljon surua ja menetyksiä, tuhottuja rakkauksia. Mutta myös kaiken välissä intohimoa ja mahdottomanoloisia rakkauksia. Kirja sai minut etsimään tietoa jakarandapuusta ja varsinkin sen loppuosa antoi myös kiinnostavaa kuvaa poliittisiin kansannousuihin: miten se kansa, joka nousee vastustamaan, on nuorta, viatonta ja ehkä hieman naiiviakin.

 

Hän seisoo jakarandan juurella ja katselee sen violetin- ja vaaleanpunaisenkirjavi kukintoja. Hän puristaa kätensä yhteen ja painaa hartiat kyyryyn. Seisoo pää painuksissa, ja kyyneleet putoilevat keltaiselle silkkipaidalle ja jättävät siihen suolaisia tahroja. Hän lyyhistyy lähelle suihkulähdettä jossa kultakalat uiskentelevat levottomina ennen nukahtamista. Hän kyyhöttää puoliksi mullassa, puoliksi mukulakivillä jotka ulottuvat kukkapenkin reunaan asti. Hän itkee.  

 

 

 

Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset
2014, WSOY
Children of the Jacarandra Tree 2013
suomentanut Laura Jänisniemi
283 sivua

Osallistun kirjalla Suketuksen Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen.
Ja osallistun kirjalla myös omaan kirjallisuutta futis-maista -lukuhaasteeseen, pääsihän Iran pelaamaan Brasiliaan.

Toinen kirja, josta sain lukukappaleen, oli kotimaisen kirjailijan, Anna-Kaari Hakkaraisen Purkaus (2014, Tammi), joka on kirjailijan toinen kirja. Hakkaraisen ensimmäinen kirja, Verkko, kertoo vaihtoehtoisesta historiankulusta, kun Suomi onkin osa Neuvostoliittoa. Teos on kiinnostanut minua, mutta jäänyt vielä toistaiseksi lukematta - ehkä palaan siihen vielä jossain vaiheessa. Purkaus on myös kertomus kuvitteellisesta maailmasta, joka muistuttaa Islantia (maata, jossa Hakkarainen on asunut). Siellä on kylmää, jäistä ja kolme päähenkilöä.

 

Kjarri ja Birk ovat veljekset, jotka tutustuvat tyttöön nimeltä Vigdis. He viettävät lapsuutensa yhdessä leikkien ja kuvitellen tulevaisuuttaan. Uhka, joka voisi rikkoa kolmikon yhtenäisyyden, saa pojat vannomaan valan:

 

"Sovitaanko, ettei kumpikaan koskaan saa Vigdistä?"

Ja he puristivat toistensa kättä, polttivat savukkeen ja vetivät vielä linkkuveitsellä kummankin sormeen pienet viillot ja painoivat ne yhteen, sopivat, että se kumpi rikkoisi verivalan, joutuisi jättämään saaren.

 

 

 

 

Tarina kerrotaan jokaisen päähenkilön näkökulmasta ja maailma on kovin erilainen jokaisessa tarinassa. Siinä, missä pojat näkevät Vigdiksen ihailtavana henkilönä, näkee Vigdis poikien perheen ja perhe-elämän kadehdittavana. Tunteilla on tässä kirjassa erityisen väkevä osa, vaikka kerrontatyyli onkin viileää. Vannomisistaan huolimatta molemmat pojat ovat rakastuneita Vigdikseen, mutta kumpaan Vigdis voisi olla rakastunut? Vai voisiko olla ollenkaan?

 

Kirjan juoni on oikeastaan se, että lukija pääsee tarkastelemaan tunteiden juoksua kolmesta eri näkökulmasta. Itse jäin kaipaamaan kirjasta vielä jotain lisää, mutta sain tyytyä eri näkökulmien lisäksi viileän miljöön kuvailuun. Erityisesti jäin tässä kirjassa pohtimaan, minkälaisia lintuja ovat lunnit. Erityinen huomio tässä kirjassa muuten todella kauniiseen kirjankanteen, jonka tiedot kirjasta:

päällys: Markko Taina; kannen teos: Falling, Sanna Majuri

 

 

Anna-Kaari Hakkarainen: Purkaus

2014, Tammi

249 sivua

 

*****

 

Kevään uutuudet olivat siis ihan ok luettavaa, mutta eivät aiheuttaneet mitään ihkutusreaktioita. Joitakin uutuuksia on vielä tulossa, mutta lukematta on vielä viime vuoden kirjoista niitä, joita odotin erityisen paljon ja jotka haluaisin lukea.

 

Tällä hetkellä aika ei tunnu antavan periksi lukemiseen ja kirjoittamiseen ja voi olla, että päivitän blogiani tästä eteenpäin hieman eri tavalla kuin aiemmin: kirjapostaukset saattavat keskittyä enemmän viikonloppuihin ja yhteyspostauksiin.