Jojo Moyes alkoi kiinnostaa minua noin vuosi sitten, kun löysin brittiläisestä kirjakaupasta (vai oliko ruokakaupasta) Moyesin kirjoja alehintaan (muistaakseni noista kuvan hinnoistakin oli vielä enemmän alea) ja kannoin mukanani ne kotiin. Huomasin, että Gummerukselta onkin juuri sopivasta tulossa suomennos Moyesin kirjasta, joten jäin odottamaan sitä aloittaakseni Moyesiin tutustumisen. Suomennettu teos on Moyesin aiempaa tuotantoa: The Last Letter From Your Lover on kirjoitettu jo vuonna 2010.
Luettuani Moyesin teoksen Ole niin kiltti, älä rakasta häntä olen tyytyväinen, että pääsin tutustumaan kirjailijaan: tämä reilu 500-sivuinen kirja tuli ahmaistua parissa päivässä ja välillä en todellakaan malttanut laskea kirjaa käsistäni, sillä halusin tietää, mitä teoksessa tapahtuu seuraavaksi. Pieni murahdus kirjan nimen käännöksestä. Minusta se ei kuvaa kirjan tarinaa lainkaan; englanninkielinen nimi taas sopii kirjaan ja sen sisältöön. Englanninkielisten painosten kannetkin muuten ovat varsin erilaiset, eivätkä liitä kirjaa niin suoraan romanttisen viihteen genreen kuin suomalaiset kannet. No, ainakin tietää, mitä kansien sisältä on tulossa.
Moyes on mestarillisen taitava kuljettamaan juonta eteenpäin. Sinälläänhän tässä teoksessa ei ole oikeastaan mitään uutta ja maailmoja järisyttävää: siinä on nainen ja mies - ja rakkautta heidän välissään. Mielenkiintoiseksi kirjan tekee kuitenkin sen rakenne ja eri aikatasot. On 60-luvulla elävät Jennifer ja herra B. ja nykypäivää käyvä Ellie ja hänen rakkaansa John. Ja on avioliittoja väärien henkilöiden välillä (, mihin kirjan suomalainen nimi viittaa).
Ellie on 3-kymppinen toimittaja, jota stressaa kunnollisen miehen puuttuminen. Vaikka hänen uransa on nousukiidossa ja hänellä on auto ja asunto, Se Joku puuttuu. Jahdatessaan uraa nostavia juttuja Ellie törmää kirjeeseen, joka on romanttisen ihana rakkauskirje. Kirje on jäänyt vahingossa lehden arkistoon ja Ellietä alkaa kiinnostaa kirjeen taustat sen ihastuttavan romanttisuuden takia. Ketä olivat Jennifer ja B. ja mitä heille tapahtui? Saivatko he lopulta toisensa?
Kirjassa seurataan 60-luvun menoa Britanniassa ja siinä päästään myös kurkistamaan siirtomaavallan viimeisiä aikoja: miten brittiläiset suhtautuivat Kongoon ja sen itsenäistymisyrityksiin? Päähuomio on kuitenkin rakkaudessa ja siirtyminen aikatasolta toiselle jatkaa lukijan jännitystä aivan pakahtumiseen asti. Kirjaa voi pitää myös rakkauskirjeiden ylistyksenä. Nykyajan tekstarit ja sähköpostit toimivat korkeintaan huonojen suhteiden päättämiseen, eivät tunteiden tulkkeina kuten aidot kirjeet.
Pidin kirjasta ja suosittelen sitä sellaiselle lukijalle, joka pitää rakkaustarinoista. Minusta tämä oli ihana.
Hän tahtoi kietoutua Jenniferin ympärille ja olla päästämättä tätä milloinkaan. "Minä rakastan sinua, Jennifer", hän sanoi. "En koskaan lakkaa rakastamasta sinua. En ole rakastanut ketään ennen sinua, eikä sinun jälkeesi tule ketään toista."
Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä
2014, Gummerus
alkuperäinen teos: The Last Letter From Your Lover, 2010
suomentanut Heli Naski
530 sivua
Kirjaa ovat lukeneet myös:
Karoliina,
Maija.
Englanti perinteisenä jalkapallomaana on tietenkin mukana Brasilian futis-peleissä, joten kirja antaa taas pisteen "Kirjallisuutta futis-maista" -haasteeseeni.
Tämä odottaa minua kirjastossa, kunhan ehdin sen hakemaan :) Hieno plokkaus. Kirjan sivumäärä kauhistuttaa ;)
VastaaPoistaSepä just oli ihanaa, että sivumäärä ei tuntunut missään ;), kun oli pakko tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Toivottavasti saat pian luettavaksi!
PoistaJojo Moyes onkin todella tuotteilas kirjailija. En ole tätä suomeksi käännettyä lukenut enkä ihan heti ole aikeissa. Minulla on muutamia muita lukemattomia Jojon kirjoja hyllyssäni. Tuon Me Before You'n olen lukenut ja pidin siitä kovasti!
VastaaPoistaKieli oli sitä luokkaa, että onnistuu varmaan multakin kahlata enkuksi Moyesin kirjat. Ei hirveän koukeroista toisin sanoen.
PoistaNyt tosin on niin paljon kirjoja luettavaksi suomeksikin, että en osaa sanoa, kuinka monta vuotta nämäkin kirjat saavat pölyttyä...
Luin tämän myös nyt helmikuussa, eikä sivumäärä tosiaan tuntunut miltään. Ehkä siksi, että kirja on niin kevyttä luettavaa?
VastaaPoistaNo joo, kirjoitus oli kepeää ja olihan tämä aika perinteinen naistenromaani. Mutta kiinnostava sellainen, jos haluaa tietää, mitä sitten tapahtuu... ;)
PoistaTämä vaikuttaa nyt niin houkuttelevalta, että laitoin varauksen kirjastoon. Rakkaustarinat ja eri aikatasot, molemmat kiinnostavat!
VastaaPoistaKiva, että kiinnostuit, Minä tykkäsin!
PoistaOijoi, minäkin pidin kovasti. Koukuttava tarina tosiaan on, ja romantiikalle on tilansa :-)...Olen samaa mieltä kirjan nimen käännöksestä. Olisi voitu kääntää alkuperäiselle uskollisemmin!
VastaaPoistaKirja oli ihana. Tähän mennessä olen lukenut kaksi hänen kirjaansa, toisena Kerro minulle jotain hyvää. Kummatkin paitsi koukuttavia niin myös ajattelemisen aihetta antavia!
VastaaPoista