Kirjallisuutta futis-maista -lukuhaasteen viimeinen kirja ja loppukooste

Kirjallisuutta futis-maista -lukuhaaste sai alkunsa tammikuun alussa, kun päätin, että luen maailmankirjallisuutta tänä vuonna niistä maista, jotka osallistuvat jalkapallon MM-kisoihin. Olin lukenut jo Afrikan kirjallisuutta Afrikan tähti -lukuhaasteeseen ja päätin ottaa afrikkalaiset kirjat mukaan tähän haasteeseeni. Aasian, Euroopan ja Amerikkojen kirjallisuus astui haasteeseen vähän kerrassaan mukaan ja tänään lukuhaaste on tullut päätökseen, sillä tänään ratkaistaan, mikä on maailman paras jalkapallomaa. 

Lukuhaasteen viimeisen kirjan sain luetuksi tänään, ja olo on kuin olisin pelannut jatkoajan 120 minuuttia: hädin tuskin hoipertelen ja pysyn vielä pystyssä, vaikka kunto tuntui loppuvan ennen viimeisiä kirjoja. Vaihtokirjoja tuli peliin mukaan ja taktiikkaa piti muuttaa monta kertaa. Kaksi maata jäi lukematta, joten aivan kaikki laukaukset eivät menneet maaliin asti. Olen peliin silti tyytyväinen, ja nyt on aika levähtää haasteista ja lukea jotain aivan muuta. Tässä postauksessa vielä koontia haastekirjoista ja myös niistä futiksen MM-kisoista. 

Jos muuten luit blogissasi samaa haastetta, niin kommentoi lukuhaasteen kulkua tähän tai linkitä omaan blogiisi, niin käyn lukemassa, miten haaste meni muualla!

Eurooppa 13/13

Hollanti: Renate Dorrestein: Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille punahilkkaa (2009, WSOY)
Italia: Marco Malvaldi: Viiden korttipeli - Bar Lumen murhat (2014, Tammi)
Belgia: Grégoire Polet: Väreilevä kaupunki (2010, WSOY) 
Sveitsi: Melinda Nadj Abonji: Kyyhkysten lähtö  (2013, Lurra Editions)
Saksa: Daniela Krien: Vielä joskus kerromme kaiken  (2014, Gummerus)
Venäjä: Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse (2014, Like)
Bosnia ja Hertsegovina: David Lagercrantz: Minä Zlatan Ibrahimovic (2011, WSOY)
Englanti: Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä (2014, Gummerus)
Espanja: Roberto Bolaño: Jääkenttä  (2013, Sammakko)
Kreikka: Victoria Hislop: Elämänlanka (2014, Bazar)
Kroatia: Dubravka Ugrešić: Kiputilahallitus (2007, Like)
Portugali: Luca Caioli: Ronaldo - elämäntarina (2013, Minerva kustannus)
Ranska: Grégoire Delacourt: Katseenvangitsijat (2014, WSOY)

Aasia 4/4

Japani: Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni (2003, Tammi)
Australia: Graeme Simsion: Vaimotesti  (2013, Otava)
Iran: Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset (2014, WSOY)
Etelä-Korea: Teppo Turkki: Tiikeriportti - Korean vimma valloittaa maailma (2009, Edita)

Pohjois- ja Väli-Amerikka 3/4

Costa Rica:  Elizabeth Kay: Rajalla (2004, WSOY)USA: Anne Tyler: Amerikan lapset (2008, Otava); Seré Prince Halverson: Äidinrakkaus (2014, Bazar)
Honduras: -
Meksiko: Carlos Fuentes: Inez (2002, Gummerus)

Etelä-Amerikka 6/6

Brasilia:  Luiz Ruffato: Rutosti hevosia (2014, Into); Santeri Ivalo: Hellettä  (2013, Savukeidas)
Argentiina: Jimmy Burns: Maradona - Maailman paras jalkapalloilija? (2014, Minerva)
Kolumbia: Álvaro Mutis: Araucaíman kartano - Lecumberrin päiväkirja (2000, Kookos kustannus)
Chile: Auli Leskinen: Petojen aika (2013, WSOY)
Ecuador: Javier de Isusi: Hullu joki - Maattoman Juanin matkat III (2011, Like); Markku Löytönen: Viidakkotanssi - Tuktkimusmatkaaja Rafael Karsten Ecuadorissa (2007, SKS)
Uruguay:Eduardo Galeano: Jalkapallo valossa ja varjossa (2014, Nemo)

Afrikka 4/5

Nigeria: Chimanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat (2013, Otava); Chinua Achebe: Kaikki hajoaa (2014, Basam Books)

Norsunluurannikko: Marquerite Abouet (käsikirjoitus) ja Clément Oubrerie: Aya-sarjakuvakirjat

Kamerun: Calixthe Beyala: Assèze afrikkalainen (2011 Kampus kustannus)

Ghana: Taiye Selasi: Ghana ikuisesti (2013, Otava); Ama Ata Aidoo: Muutoksia - eräs rakkaustarina (2002, Kääntöpiiri)

Algeria: - 

Itse kisoista tein parin apurin kanssa tilastoa, jossa myös into alkoi hieman hiipua loppua kohti. 

Lohko A:sta suosikkimaa oli Brasilia, joka varmaan olisi mennyt finaaliin asti, ellei Neymaria olisi saatu sairaalakuntoon. Kamerun näytti puolestaan, että kisakunnossa voisi olla parantamisen varaa, ainakin mitä tulee joukkuehenkeen ja muiden joukkueiden pelaajien kohteluun. 

Kirjojen puolella luin Ruffaton Rutosti hevosia, joka omaperäisyydellään jäi tämän lohkon maiden kirjoista eniten mieleen. 

Lohko B toi kisojen isoimman yllätyksen mukanaan, kun Espanja hävisi ensimmäisessä ottelussaan Hollannille. Chile oli pirteä, eikä Pinochetin valta näkynyt enää toisin kuin Auli Leskisen Petojen aika -kirjassa, joka kertoi maan synkistä vuosista. Espanjasta luin Jääkentän Roberto Bolañolta, joka puolestaan on lähtenyt Chilestä Pinochetia pakoon. Hollanti pelasi reippaasti ja sai ansaitun pronssinsa.

Lohko C:stä ampaisi jatkoon Kolumbia ja Kreikka, joka meinasi mennä puolivälieriin asti. Kolumbia menikin, mutta hävisi niukasti Brasilialle. Rodriquez pelasi itsensä kisoissa huipulle, mutta tappio kirvoitti kyyneleet, joita onneksi brassit kävivät kuivaamassa. Kisoissa parasta oli se, että erilaiset ihmiset kohtasivat ja maailma sai katsella, miten asioihin voi suhtautua kylmän viileesti tai suurella tunteenpalolla. 

Lohko D tarjosi tiukkoja taisteluita, maanosittain Etelä-Amerikka voitti Euroopan 2-0: jatkoon menivät Uruguay ja Costa Rica, joista jälkimmäinen toi kisoihin iloisimman yllätyksen jatkamalla puolivälieriin asti ja olisi voinut päästä vaikka mihin asti, ellei rankkareissa olisi käynyt huonosti Hollantia vastaan. Uruguayn Suarez haukkasi palan omenaa ja sai maailman kaikkien ihmisten huomion, toisin kuin kahdella maalillaan, jotka teki Englantia vastaan. 

Kirjojen puolella sain jalkapallohistorialuennon lukemalla Galeanon kirjan Jalkapallo valossa ja varjossa. 

Lohko E:ssä Ranska oli kiinnostavin joukkue, mutta ei pystynyt voittamaan puolivälierissä Saksaa. Katsotaan tänään, pystyykö mikään muukaan maa voittamaan Saksaa näissä kisoissa! Sveitsi pääsi jatkoon, lähinnä tarjotakseen Argentiinalle helpon vastuksen jatkopeleissä. 

Honduras ja Ecuador jäivät lähes tuntemattomiski sekä kisoissa että kirjoissa, Sveitsi tarjosi mukavimmat lukukokemukset ja uuden kotimaan Melinda Nadj Abonjille, jonka kirjan Kyyhkysten lähtö luin. 

Lohko F oli melkoisen helppo Argentiinalle, joka tänään kohtaa finaalissa Saksan. Nigeria pääsi ainoana Afrikan maana jatkopeleihin. 

Nigeria tarjosi myös Afrikan maan parhaan kirjallisuuden: Chimanda Ngozi Adichien Kotiinpalaajat ja Chinua Acheben Kaikki hajoaa. 

Lohko G:ssä Saksa näytti, että sillä on vahva joukkue ja Müller hattutempullaan, että osaa tehdä maaleja. Mietinkin Ronaldo ja Maradona -kirjoja lukiessani, että miksi saksalaisista pelaajista ei tule kirjoja ja tapauksia. Ovatko saksalaiset liian vaatimattomia ja hiljaisia maalintekijöitä? Ghana oli kisojen ainoa maa, joka pystyi antamaan vastusta Saksalle. 

Ja mitä sanoin Nigerian kirjallisuudesta, niin vahvan vastuksen parhaimmasta afrikkalaisesta kirjallisuudesta -pystistä antoi Ghana ja Taiye Selasin kirja Ghana ikuisesti. Toivotaan, että Afrikan jalkapallo nousee kirjallisuuden vanavedessä! 

Viimeinen lohko kiinnosti meillä vähiten, kuten tulostarkkuudestakin näkee. 

Kirjallisuuden puolella tästä lohkosta jäi lukematta Algeria. Venäjä tarjosi kiinnostavaa luettavaa: Pavel Sanajevin Haudatkaa minut jalkalistan taakse - kirjan, josta pidin erityisen paljon. 

Brasilian kisat eivät tarjonneet ensimmäisten pelien jälkeen juurikaan yllätyksiä. Tosin ne ensimmäiset pelit tarjosivat: Saksan ylivoimaisuuden ja Espanjan romahduksen. Ranskaa ja /tai Italiaa olisin veikannut pääseväksi ylemmäs kisoissa, Costa Rica ja Kolumbia olivat yllärinimiä. Pahin juttu kisoissa oli Neymarin potkiminen sairaalakuntoon ja muutenkin väkivaltainen meno peleissä. Hienointa on ollut tunteiden palo (kun se ei pääty toisten hakkaamiseen), Saksan joukkuepeli (kuka tahansa voi tehdä maalin, melkein Neuer myös), upeat maalivahdit, Meksikon Ochoa teki suuren vaikutuksen ja Neuer on aina ollut suosikkini. 

Ja tietenkin nuo kansallislaulut! Kiitos Brasilia, nämä ovat olleet huikeat kisat! 

Vaikka täytyy myöntää, että en ole päässyt itsekään yli Neymarin haaverista, ei ihme, että brasilialaiset pelaajat eivät pystyneet pelaamaan paria viimeistä peliään millään tasolla. 

Sitten vielä viimeiseksi tämä haasteen viimeinen kirja, jonka sain luetuksi. Melkein kyllä en saanut, sillä kirja on jäänyt kaksi kertaa minulta kesken. 

Grégoire Polet on belgialainen kirjailija, joka asuu Espanjassa ja kirjoittaa kirjassaan Pariisista ja vähän myös Roomasta. Euroopan maat tuntuvat olevan paljon lähempänä toisiaan muualta katsoen; Suomi on kaukana kaikesta Euroopasta.

Väreilevä kaupunki (2010, WSOY) luo kuvan kesäisestä ja kesän kuumuudessa ja henkilöiden välillä väreilevästä Pariisista. Sen ensimmäisessä luvussa kuvaillaan Macha, joka ottaa viimeisen valokuvansa Pariisin asuntonsa ikkunasta pakatessaan tavaroitaan. Hän lähtee Roomaan. Kuvatessaan Macha ei huomaa, mitä kuvan kohteena olevan valaistun ikkunan takana tapahtuu: eräs mies kuolee. Kirjassa siirrytään tarkastelemaan kuolleen miehen sukulaisia, jotka alkavat suunnitella miehen hautajaisia. 

Ihmisjoukko kasvaa kasvamistaan, enkä kirjaa lukiessani enää pystynyt pitämään mielessä, kuka oli kuka, varsinkin kun henkilöt tarinan kuluessa kietoutuvat toisiinsa. Koko kirjan lukemisen ajan vahvimmin mielessä pysyi Macha, jonka elämää, taiteentekemistä ja rakkauselämää Roomassa, kirjassa kuvattiin aina aika ajoin. 

Kirjassa eletään viikko, maanantaista lauantaihin, ja eri luvuissa pompitaan henkilöistä toisiin. Henkilöt ovat taiteilijoita, keskustelevat taiteesta, rakastuvat, miettivät elämää kokonaisuudessaan ja keskustelevat paljon. Kirjan tarina on kuin tämä katkelama eräästä kirjassa olevasta keskustelusta poimittuna: 

Lapsi kehittyy aluksi muutamasta solusta, sitten se kehittyy edelleen, kasvaa, paisuu, muuttuu ihmiseksi. Sama pätee taideteokseen: se alkaa jostain, kuvan ideasta, muutamasta vedosta, väristä; sitten taiteilija jatkaa maalaustaan kankaan koon mukaan värit hän valitsee jo käyttämiensä värien perusteella tai jopa sen mukaan, mitä paletilla sattuu olemaan. Kuten tiedät, Picasso sanoi: 'Silloin kun minulla ei ole sinistä, käytän punaista.' Tai jotain sentapaista. Tarkoitus ei siis ole sovittaa teosta etukäteen laadittuun tarkkaan suunnitelmaan. Ymmärrätkö? Tarkoitus on seurata maalauksen logiikkaa sitä mukaa kuin se kehkeytyy. 

Myönnän suoraan, että en saanut tästä kirjasta paljonkaan irti, sillä en jaksanut seurata tarkasti tapahtumien kulkeutumista ja henkilöiden risteilyjä. Olo oli tosiaankin nääntynyt luettuani kirjan loppuun. Tässä hyviä linkkejä kirjasta toisaalla kirjoitettuun: 

Maailman kirjat, Tarukirja, Reader, why did I marry her?

Grégoire Polet: Väreilevä kaupunki

2010, WSOY

Leurs vies éclatantes, 2007

suomentanut Lotta Toivanen

430 sivua

Kirjallisuutta futis-maista -lukuhaaste, Belgia. 

Kiitos jalkapallomaat, jotka tarjositte huikeita kirjoja! Tulin lukeneeksi kirjallisuutta 30 eri maasta ja etenkin Amerikan maihin tutustuin ihanan vanhan maantiedon kirjan kanssa. Nyt lähden lepäilemään ja jännittämään, haastaako Argentiina Saksan ja lukemisen puolesta miettimään uusia kirjahaasteita (vaikka en aivan ihan heti).