Italia-lukukierrokseni jatkui Niccolò Ammanitin teoksella Minä en pelkää (2005, 1. painos 2004, Otava), joka vaikutti sopivan kepeältä (lyhyeltä, paljon dialogia) kesäiseen päivään luettavaksi.
Tuo vuoden 1978 kirottu kesä on jäänyt historiaan yhtenä vuosisadan helteisimmistä. Kuumuus työntyi kiviin, murensi maan ja kulotti kasvit; se tappoi eläimiä ja sytytti talot palamaan. Kasvitarhan tomaatit olivat mehuttomia, kesäkurpitsat kitukasvuisia ja kivikovia. Aurinko salpasi hengen, voimat, halun leikkiä, kaiken. - -
Acqua Traversen aikuiset eivät poistuneet neljän seinän sisältä ennen iltaa. He linnoittautuivat koteihinsa ja pitivät ikkunaluukut kiinni. Vain me lapset uskaltauduimme ulos kiehuvan kuumalle, autiolle maaseudulle.
Kirja kertoo Michele-nimisestä pojasta ja kesästä, jolloin hän oli 9-vuotias ja leikki viattomia leikkejä samanikäisten kavereidensa kanssa pienessä italialaisessa kylässä. Lapset kiipeilevät vanhoissa taloissa ja hylätyissä pihoissa välillä melkoisen vaarallisestikin. Pikkusiskon silmälasit hajoavat ja lapsia pelottaa, mitä vanhemmat sanovat tai miten paljon huutavat ja lapset yrittävät korjata lasit kuntoon. Siinä isoimmat huolet lasten elämässä, kunnes Michele eräällä retkellä löytää hylätystä pihasta kuoppaan unohdetun lapsen. Michele alkaa tuoda samanikäiselle pojalle ruokaa ja juotavaa, mutta ei uskalla kertoa kenellekään muulle pojasta.
Lapsen huolet alkavat kasvaa pian, sillä vahingossa Michele kuulee aikuisten puheesta ja television uutisista pätkiä, joiden ansiosta osaa päätellä, kuka poika on ja miksi hän on kuopassa. Kirjan koko tarina on kerrottu lapsen näkökulmasta taitavasti: lasten ja aikuisten elämät ja maailmat tuntuvat kulkevan vierekkäin, mutta kaukana toisistaan. Maailmojen lähestyessä toisiaan Michelen valtaa pelko ja epäilys aikuisten suhteen.
"Ole tarkkana, Michele, sinun ei pidä lähteä ulos yöllä", äidillä oli tapana varoitella. "Pimeällä ulos lähtee musta mies, joka sieppaa lapsia ja myy ne mustalaisille".
Isä oli musta mies.
Päivisin hän oli hyvä, öisin paha.
Kaikki muut olivat mustalaisia.
Kirja muuttuu loppua kohden jännitystarinaksi ja pahikset ovat yllättävän lähellä.
Kirja on taitavasti kirjoitettu, lapsen näkökulma pysyi kirjassa loppuun saakka. Aikuisten toiminta tuli lukijalle lapsen ajatuksin suodattuneena, erittäin vahvana. Nautin ja kauhistelin kirjaa lukiessani ja täytyy sanoa, että ihastuin Ammanitin kirjaan sen verran paljon, että hänen kirjojaan täytyy ehdottomasti lukea lisää. Tästä kirjasta on muuten myös tehty elokuva, joka olisi kiva nähdä!
Muita kirjan lukeneita:
Kujerruksia, Kuuttaren lukupäiväkirja, Opuscolo ja monet muutkin ovat kirjaa lukeneet.
Niccolò Ammaniti: Minä en pelkää
2005, Otava, Seven-pokkari
1. painos 2004, Otava
Io non ho paura 2001
suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä
Ammaniti on minusta melkeinpä lahjakkain italialainen nykykirjailija. Tämä on hieno teos ja hänen romaaninsa Juhla alkakoon on jäänyt varsin lähtemättömästi mieleeni.
VastaaPoistaAmmanitin muut kirjat ovat jo odottamassa tuossa... palaan aivan varmasti niihin, kun kerran törmään tällaiseen hyvään kirjaililjaan.
PoistaLyhyt ja paljon dialogia muttei tämä kauhean kepeä ollut :) Hyvä kuitenkin.
VastaaPoistaKiitos, hdcanis, tuo lause mun piti kirjoittaa tekstiin lopuksi, mutta taisin unohtaa. Näennäisesti lyhyt ja paljon dialogeja, kepeän oloinen etukäteen, mutta tiivistyi aikamoiseksi lukukokemukseksi sitten. Eikä keveäksi lainkaan.
PoistaSuosittelen myös elokuvaa! :) Kirjassa tunnelma ja lapsinäkökulma korostuvat kyllä paremmin, mutta tykkäsin elokuvastakin. Tämä on minun suosikkini Ammanitin kirjoista. Juhla Alkakoon on aivan eri tyyppinen, kieroutuneen humoristinen, mutta Taivaan ja maan välillä taas kammottavan ahdistava.
VastaaPoistaMinä en pelkää on ollut mulla uudelleen luettavien alati pitenevässä jonossa ikuisuuden, joten ehkäpä joskus vielä... :)
Pitää varmaan lukea Juhla alkakoon seuraavaksi, mulla on kyllä molemmat Ammanitin kirjat tuossa pinossa odottamassa.. Elokuvakin kiinnostaisi, nimenomaan siksi, että näkis miten sama tunnelma on saatu mukaan, vai onko aivan eri.
PoistaTämä on upea kirja, yksi jonkun vuoden parhaita lukuelämyksistäni. Kirjasta on tehty myös visuaalisesti näyttävä elokuva, josta pidin.
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi Ammanitin teosta Taivaan ja maan väliltä. Se oli ensikosketukseni tähän kirjailijaan ja innoitti lukemaan myös Minä en pelkää -romaanin.
Aika erilaisia mielipiteitä tuleekin nyt Ammanitin muista teoksista, pitää ehdottomasti tutustua siis sekä Juhla alkakoon että Taivaan ja maan väliltä -teoksiin.
PoistaTarkennan tuota mun "kammottavan ahdistavaa" sen verran, että kirja on aiheeltaan sellainen, mutta todella koukuttava. Ja hyvä. :)
PoistaKyllä mä ainakin tartun siihen kirjaan! Koukuttaa jo valmiiksi =)
PoistaKirja on hyvä ja jännittävä. Kerronta lapsen näkökulmasta on toimivasti toteutettu. Kirja on myös säilynyt vahvana mielessäni, vaikka lukemisesta on jo muutama vuosi aikaa. Ammanitilta pitäisi tosiaan lukea jotain muutakin, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi, vaikka yhden hänen kirjansa olen hyllyynkin hankkinut.
VastaaPoistaLuulen kanssa, että tämä kirja pysyy muistissa ja mielessä kauan. Oli niin hieno. Ja nuo seuraavat Ammanitit odottelee..
PoistaLuin tämä silloin ilmestymisensä aikoihin, ja pidin kirjasta kovasti. En ole muuta lukenut kirjailijalta, pitäisi varmaan kokeilla, miltä homma tuntuisi näin monien vuosien jälkeen. =D
VastaaPoistaMulla on jäänyt 2000-luvun alku melkein kokonaan lukematta, joten kivasti tulee näitä hyviä kirjoja vastaan vuosituhannen alusta =)
PoistaTämä menee lukulistalle. Kiitos hyvästä esittelystä, Mari!
VastaaPoistaSyksyn kirjamessuillahan on teemamaana Italia, joten on kinnostavaa lukea kirjoja italialaisilta nykykirjailijoilta.
Minun täytyy häpeäkseni sanoa, että minulla on tässä aukko sivistyksessä. Amerikkalaista kirjallisuutta tulee niin paljon markkinoille, ja kun vielä tykkään lukea englanniksi, niin oman maanosan kirjat tahtovat jäädä paitsioon. Mutta onhan niistäkin monesti englanninkielinen käännös olemassa jo ennen suomalaista.
Kävin tässä välissä kirjaston sivuilla.Kirja löytyy kaikissa meidän alueen kirjastoissa. Jee, lähin melkein näkyy ikkunasta, sinne tänään.
Italian kirjallisuutta on listannut muuten Tuulevin blogissa, http://tuulevi.wordpress.com/2014/01/02/haaste-kirjabloggareille/, jossa myös lukuhaaste kirjamessujen innostamana! Italialaista kirjallisuutta on tosiaankin hieman vaikea löytää ilman pientä etsimistä. Toivottavasti kirjamessujen myötä saadaan paljon uutta italialaista kirjallisuutta luettavaksi myös suomeksi.
PoistaEuroopan kirjallisuutta ei ylipäätään suomenneta kovin kattavasti, harmi, koska välillä olisi kiinnostavaa lukea muutakin kuin amerikkalaista/ brittiläistä kirjallisuutta.
Piti oikein tutkia omista tilastoista, että olenko lukenut tuon Taivaan ja maan välillä. Näemmä olen vuoden 2009 syksyllä. Seuraavaksi piti googlettaa, että mistä siinä oli kyse. Ihmettelen, että en muista siitä oikein mitään. Kävin myös kirjailijan kotisivuilla tutkimassa, mitä muuta on kirjoittanut kuin tässä kommenttiketjussa mainitut teokset. Ja onhan hän, niitä ei vaan ole suomennettu. Englanniksi sentään on käännetty.
VastaaPoistaSepä onkin jännää, miten vähän italialaistakin kirjallisuutta käännetään suomeksi! Nämä kaksi viimeksi lukemaani ovat varmaan tulleet suomeksi elokuvien myötä. Ts. siksi, että niistä on tehty leffat ja ovat kirjatkin ovat olleet siksi tapetilla.
PoistaJotkut kirjat ei varmaan jää niin hyvin mieleen. Mulle on etukäteen täysi arvoitus, mitä näissä kirjoissa tulee vastaan, jännää!