Roberto Bolañon Jääkenttä (2012/1993, Sammakko) tuli pelastamaan "Kirjallisuutta futis-maista" -lukuhaastettani, sillä muutama maa on vielä lukematta, ja Bolañon valitsin edustamaan Espanjaa, vaikka Bolaño onkin chileläis-espanjalainen kirjailija, mutta kirja vaikutti sopivalta pienen sivumääränsä vuoksi. Joskus luetut kirjat asettuvat arvaamattomaan jatkumoon: päätin juuri Auli Leskisen kirjoittaman Chilen Pinochet-vuosista ja vainoista kertovan kirjan, Bolañon kirjaa aloittaessani en vielä tiennyt, että kirjailija on lähtenyt maasta Pinochetia karkuun. Bolaño päätyi Espanjaan, Barcelonan läheiseen kaupunkiin, jossa asui kuolemaansa saakka, vuoteen 2003. Lukuhaasteessani hän siis edustaa Espanjaa.
Jääkenttä on kummallinen teos, sillä sitä lukiessa vasta loppuvaiheessa selviää, että on lukemassa dekkaria. Kirja on myös siitä kummallinen teos, että vaikka se on todella lyhyt (173 sivua), lukiessa tuntui, että kirja on todella pitkä. Helppo kirja tämä ei ole.
Kirjassa kuvataan Barcelonan lähellä sijaitsevan, Z:ksi kirjassa nimetyn, kaupungin elämää kolmesta eri näkökulmasta. Remo Morán on muuttanut Espanjaan Meksikosta ja rakentanut yrittäjyyttä pienestä hedelmäkaupasta alkaen. Gaspar Heredia on muuttanut myös Etelä-Amerikasta Espanjaan ja Remo tarjoaa hänelle töitä. Enric Rosquelles on paikallinen poliitikko. Kaikki miehet liittyvät kauniiseen naiseen, Nuria Martiniin, joka on pudonnut Espanjan taitoluistelun maajoukkueesta. Hän haluaa siihen takaisin, ja harjoittelee jäällä (jääkenttä) tavoitteenaan päästä joukkueeseen takaisin.
Teoksen tarina etenee näennäisen leppoisasti, kun miehet pohtivat kirjallisuutta tai rakkauden määritelmiä. Murha ja sen selviäminen ei ole tässä kirjassa lainkaan tärkeää, tärkeämpää on elämän tärkeiden asioiden pohdinta.
Pidin kirjasta ja sen omituisuudesta. Aion palata Bolañon kirjoihin vielä jossain vaiheessa, sillä hän on kiinnostavan eriskummallinen kirjoittaja. Tai oli, Bolaño kuoli vuonna 2003. Aika moni eteläamerikkalainen kirjailija, jonka teoksia on suomennettu, on kuollut, moni äskettäin, kirjojakin on suomennettu muutaman kymmenen vuoden viiveellä: Bolañon teos on kirjoitettu alun perin jo vuonna 1993. Olisi kiinnostavaa päästä lukemaan uudempaa eteläamerikkalaista kirjallisuutta. Tai ehkä pitää opiskella enemmän espanjaa, että kirjoihin pääsisi käsiksi, sillä hirveän paljon eteläamerikkalaista tai espanjankielistä kirjallisuutta ei suomenneta.
Roberto Bolaño: Jääkenttä
2013, Sammakko
La bista de hielo, 1993
suomentanut Einari Aaltonen
Kirjallisuutta futis-maista -haaste: Espanja.
Muita kirjan lukeneita: Leena Lumi ja Tarukirja.
Kirjallisuutta futis-maista -haaste: Espanja.
Muita kirjan lukeneita: Leena Lumi ja Tarukirja.
Minun lähikirjastossani Jääkenttä oli sijoitettu dekkarihyllyyn, mutta enpä pitäisi kirjaa varsinaisesti dekkarina. Olen lukenut Bolañolta myös teoksen Chileläinen yösoitto ja jo nimensä mukaisesti se on chileläisempi kuin Jääkenttä. Jos haluat lukea lisää Bolañolta, niin Yösoitto olisi hyvä vaihtoehto.
VastaaPoistaVarmaan se, että kirjassa löytyy ruumis, saa sen luokittumaan dekkariksi. Tätä on myös mun mielestäni niin vaikea luokitella, että en laittaisi mihinkään kategoriaan.
PoistaPitää laittaa muistiin tuo Chileläinen yösoitto, Etelä-Amerikka jäi kiinostamaan!
Mari, Bolañon Jääkenttä on aivan huimaavan upea, vangitseva. Minulla on nyt Roberton Amuletti, mutta vaikka historia on intohimoni, tuntuu, että nyt tarvitsisin enemmän tietoa tietyn ajan tapahtumista Meksikossa etc.
VastaaPoista