Italia tuli kesääni aivan pienesti salaa. Mutta nyt päätin antautua maalle myös kirjallisuuden puolella. Luen heinäkuun lopussa toivottavasti monta italialaista kirjaa ja fiilistelen muutenkin saapasmaata. Tuulevin kirjablogissa on muuten haastekin Italian kirjallisuuden lukijoille: haasteessa voi syödä italialaisen aterian aina jälkiruokiin asti. Lähden haasteeseen mukaan hieman jälkijunassa, en aseta paineita tähän haasteeseen, koska lukeminen ja Italia lähtee nyt ihan fiiliksen pohjalta. Liitän haasteeseen kesällä aiemmin lukemani kirjan, Marco Malvaldin Viiden korttipeli.
Etsiessäni italialaista kirjallisuutta huomasin jälleen, että myöskään italialaista kirjallisuutta ei suomenneta ruuhkaksi asti; suomennetut kirjat ovat aiemmilta vuosilta ja vuosikymmeniltä. Margaret Mazzantinin Älä liiku (2004, WSOY) on alun perin kirjoitettu vuonna 2001 ja siitä on sen suomennosvuonna tehty elokuva, jossa Penélope Cruz näyttelee Italiaa.
Kirja alkaa, kun 15-vuotias tyttö, Angela, ajaa kolarin skootterillaan. Hänet tuodaan sairaalaan, jossa hänen isänsä Timoteo työskentelee kirurgina. Päähän iskun ja vamman saanutta tyttöä leikataan parhain voimin, kun isä kutsuu sairaalan parhaan kirurgin töihin. Samaan aikaan, kun tytär on leikkauksessa, Timoteo muistelee ikään kuin kertomuksen muodossa elämäänsä. Hänen elämässään on ollut kaksi naista: vaimo Elsa ja rakastajatar Italia, joiden ympärillä miehen elämä kietoutuu. Miehen elämän naiset, järkiperäisesti suhtautuva Elsa ja intohimoinen Italia jakavat miestä tämän elämässään ja hän yrittää tehdä ratkaisua puoleen tai toiseen.
Hyväilin hänen sääriään, mutta en tuntenut niiden värisevän kosketuksestani. Käsiini ei jäänyt muuta kuin rippeitä hänen makealta tuoksuvasta vartalovoiteestaan. Rakastin häntä, mutta jokin veti minua toisaalle, toisen naisen luo.
Mutta elämä on päättänyt hänen puolestaan valmiiksi: syntyy Angela ja tyttären maailmantuleminen ratkaisee Timoteon puolen. Tai ainakin melkein, sillä Timoteo miettii ja jahkailee asiaa vieläkin.
Löysin kirjasta Elegian kirjoituksen, jossa Elegia miettii Timoteitä: toisaalta mies on pelkuri, mutta toisaalta lukijana hän alkoi pitää miehestä. Täytyy sanoa, että itse en varsinaisesti alkanut pitää miehestä missään vaiheessa. Syynä oli juuri tuo jahkaaminen, herranen aika sentään, teki mieli potkia miestä persauksille ja huutaa, että tuo ei ole reilua - tee päätöksesi ja kerro se noille naisille ennen kuin naiset tuhoutuvat!
Kiinnostavaa, vaikka yhtä riipaisevaa kuin naissekoilua, oli lukea isän ja tyttären suhteesta. Teini-ikään ehtinyt tytär on ollut aina vanhempien silmäterä, mutta teininä vanhempien täytyy alkaa päästää hänestä vähän kerrassan irti. Voiko lastaan suojella, ja mihin asti se on mahdollista?
Muistan sanoneeni: "Emme voi koko ajan pelätä, meidän täytyy antaa hänen kasvaa." Ja minua pelotti ajatella: meidän täytyy antaa hänen kuolla.
Kiinnostavaa kirjassa on se, että se on naiskirjailijan kirjoittama, mutta näkökulma on miehen. Mies on kovin sovinistinen ja seksistinen, siinä mielessä italialainen kirjallisuus ei tuottanut yllätystä, koska ajatuksissani eteläisen Euroopan maat ovat juurikin miesten ja mammojen maita. Ehkä seuraava italialainen kirja ravistelee näkemyksiäni? Italiaa maana tämä kirja ei juurikaan kuvannut, vaikka siinä ajettiinkin Roomasta etelään. Jonkinlaista luokkayhteiskuntaa ja huomioita ihmisten sosiaalisesta eriarvoisuudesta ja yhteensopimattomuudesta kirjassa oli rivien väleissä luettavissa.
Tarinana kirja oli enemmän hidastempoinen kuin nopea, luettavana enemmän nopea kuin hidas. Juonellisesti kirjassa oli vähän tapahtumia, mutta kuvailussa siinä oli paljon, koska pääsin todella helposti kirjan tapahtumiin mukaan. Varsinkin sade oli kaunis ja romanttinen.
Margaret Mazzantini: Älä liiku
2004, WSOY
Non ti muovere 2001
suomentanut Helinä Kangas
329 sivua
Tämä oli kyllä erikoisella tavalla kiehtova kirja! Se herätti minussa todella paljon ambivalenttisia tuntemuksia juuri Timoteota kohtaan. En voinut inhota häntä ja hänen saamattomuuttaan, vaikka inhosin hänen tekojaan ja pelkuruuttaan. Silti olin näkevinäni jotain inhimillistä siellä alla. Kenties olen tietyllä tapaa itsekin pelkuri (anakin tuolloin) ja se kosketteli jotain minussa.
VastaaPoistaOlipa kiva lukea sinun ajatuksesi tästä kirjasta! Vaikka omasta lukukokemuksesta on aikaa, tämä kirja kummittelee silti vielä mielessäni. Melkein pitäisi lukea se uudelleen ja katsoa, miten sen nyt koen. Katsoin muuten kirjan lukemisen jälkeen siitä tehdyn elokuvan ja se oli muistaakseni ihan hyvä.
Samoin oli kiinnostava lukea sun ajatuksesi kirjasta. Ymmärrän kyllä sen, että tavallaan tuossa miehessä on jotain, mikä vetoaa ja saa miehen tunteet, rakkauden, näyttäytymään inhimillisenä lukijalle. Jotenkin torjuin kuitenkin sen, kun se rakkaus oli musta outoa, tai liian seksuaalista kenties?
PoistaYllätyin kuitenkin, miten jäin ikään kuin liikkumaan tuon kirjan maisemiin, tai siis niihin maisemiin, jotka rakensin. Kirjana tämä oli minusta siis hyvä. Ja olisi kiinnostava nähdä elokuva, youtubessa kävin kurkkimassa sitä.
Kirjablogeissa on jännä seurata, kuinka siellä kohtaa aivan vieraita kirjoja. Ensin esitelty ei sano minulle mitään. Jälkimmäisen kohdalla aloin miettiä ja kävelin kirjahyllyjen luo. Omistan tuon Älä liiku, mutta en ole lukenut sitä. Italian kirjallisuus on aika vieras minulle, mutta Oriana Fallacin kirja nousee mieleen heti. Ehkä siksi, että odotan KOVASTI hänen elämäkertaa syksyllä.
VastaaPoistaEnsimmäisen löysin sattumalta kirjastosta, sehän on muuten aika uusikin suomennos! Tämä jälkimmäinen kirja tuli vastaan, kun etsimällä etsin italialaista kirjallisuutta. Täytyy sanoa, ettei mullekaan tullut monta kirjailijaa mieleen saapasmaasta, Dantea uudempia siis =)
PoistaFallacin kirjoihin pitääkin tutustua, kiinnostavan oloisia kirjoja!